Dušši dušše duššat – ei anneta saamelaiskulttuurin tuhoutua!

16.8.2012

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä on tehnyt esityksen toimenpideohjelmaksi saamen kielen elvyttämiseksi. Suomessa on tilastojen mukaan noin 10 000 saamelaista, joista vuonna 2007 vain 2180 ilmoitti äidinkielekseen saamen kielen – 1544 pohjoissaamen, 279 inarinsaamen ja 322 koltansaamen. Saamen kieltä on voinut opiskella koulussa vasta 1980-luvulta lähtien, vanhempi polvi ei välttämättä osaa lukea tai kirjoittaa omaa äidinkieltään. Ennen 1980-lukua saamelaisperheiden lapsia suorastaan kiellettiin käyttämästä omaa äidinkieltään.

Vasta vuonna 2004 astui voimaan saamen kielilaki, jonka tarkoitus on turvata perustuslaissa säädetty saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Sitä ennen oli voimassa vuodesta 1993 säädetty laki, jossa säädettiin oikeudesta asioida viranomaisten kanssa saameksi.

Taiteen keskustoimikunnan tutkija Kaija Rensujeff sai viime vuoden lopussa valmiiksi uraauurtavan tutkimuksensa saamelaisista taiteilijoista. Kulttuuripoliittisesti tutkimus on merkittävä, sen tuloksien perusteella on mahdollista kohdentaa entistä vaikuttavammin tukea saamelaistaiteilijoille.  Näyttää vahvasti siltä, että saamelaiset eivät hae apurahoja. Tämä on haaste taidetoimikuntalaitokselle, parannuksia on pohdittava yhdessä saamelaistaiteilijoiden kanssa. Lapin taidetoimikunnan kotisivujen saamenkielinen osio on työn alla, taidetoimikunnassa työskentelee saamelaiskulttuurin läänintaiteilija.

Rensujeff toteaa, että taide ja taiteilija ovat saamelaisessa kulttuurissa suhteellisen uusia käsitteitä, esteettisyys ja käytännöllisyys ovat kulkeneet käsi kädessä. Saamelaisilla täytyy olla itsemääräämisoikeus sen määrittelemisessä, mitä saamelaisena taiteena ja kulttuurina tuetaan. Perinteiset saamelaiskäsityöt, duodji,  rajautuvat helposti  länsimaisen taidekäsityksen mukaisen "taiteen" ulkopuolelle. Duodji on kuitenkin saamelaiskulttuurin ydintä, osa Euroopan ainoan jäljelle jääneen alkuperäiskansan kulttuuria. Tutkimus näyttää myös saamelaiskulttuurin valoisan puolen tulevaisuutta ajatellen: taiteilijoista lähes 80 prosenttia asuu saamelaisten kotiseutualueella, kun kaikista Suomen saamelaisista siellä asuu alle puolet.

Saamelaiskulttuuri muuttuu ajan myötä, kahden kulttuurin välissä eläneet nuoret ovat löytäneet uusia kanavia taiteelliselle ilmaisulleen. Syksyllä ilmestyy ensimmäinen saamenkielinen rap-levy, Ailu Vallen "Dušši dušše duššat" , mikä tarkoittaa suomeksi  "turha on vain tuhoutua". Saamelainen elämäntapa merkitsee saamelaisräppärille elämistä sopusoinnussa luonnon kanssa, luontoa pitää säästää jälkeen tulevillekin. Meillä lantalaisilla on tästä paljon opittavaa!

Saamen kieltä on voitava käyttää mahdollisimman monessa yhteydessä, se turvaa kielen kehityksen ja tarjoaa myös saamelaisille työmahdollisuuksia omalla äidinkielellään. Ruotsin kielen asemaa kansalliskielenä vahvistaa sen opetus peruskoulussa kaikille yhteisenä oppiaineena. Saamelaiskulttuuri ja saamen kieli pitäisi saada myös mukaan peruskoulun opetussuunnitelmaan. Saamelaisen elämäntavan opettaminen olisi luonteva tapa opettaa kaikkia suomalaisia ymmärtämään luonnon rajallista kestokykyä. Ihminen ei ole tällä pallolla yksin.

Saamelaiskulttuurin vahvistaminen ei ole vain saamelaisyhteisön asia, vastuu on yhteinen. Demokratiassa enemmistö päättää myös vähemmistöjen asioista, siksi enemmistön on tunnettava vähemmistöjen kulttuurien perusteet. Saamelaisten itsemääräämisoikeus jää tyhjäksi kirjaimeksi ilman taloudellisia resursseja ja mahdollisuuksia perinteisen elämäntavan harjoittamiseen. Päätökset saamen kielen ja kulttuurin vahvistamisesta on tehtävä nyt, muuten meidän lapsenlapsemme voivat tutustua niihin enää museoissa.

Piia Rantala-Korhonen

Viimeksi muokattu: 15.09.2016