TAIKE tulee – apuraha-automaatista taidepoliittiseksi vaikuttajaksi

07.11.2012

Tänään eduskunta hyväksyi lopullisesti taiteen edistämiskeskusta koskevan lain. Sivistysvaliokunta esitti kannanotossaan joitain muutoksia hallituksen toukokuiseen esitykseen, mutta pääpiirteissään laki hyväksyttiin hallituksen esittämässä muodossa äänestyksen jälkeen. Keskusta ja perussuomalaiset esittivät lakiesityksen hylkäämistä.

Taiteen edistämiskeskuksen keskeiset tehtävät ovat pitkälti samoja kuin nykyisellä Taiteen keskustoimikunnalla. Taiteilijan näkökulmasta tärkeät apurahat ovat edelleenkin taloudellisesti merkittävin taiteen edistämisen muoto.  Valtionavustusviranomaisen tehtävien rinnalle nousee kuitenkin vahva rooli taiteen asiantuntijana ja aktiivisena taidepolitiikan pelinrakentajana.

Laki korostaa sekä valtion taidetoimikuntien että alueellisten taidetoimikuntien roolia keskuksen taiteeseen liittyvässä strategiatyössä. Toimikunnat antavat myös asiantuntijalausuntoja oman toimialansa asioista. Uudet kirjaukset kasvattavat toimikuntien taidepoliittista merkitystä ja aktiivista roolia keskuksen strategian laatimisessa. Taideneuvosto puolestaan toimii opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaelimenä taidepoliittisissa linjauksissa. Apuraha-automaatiksi kuvatusta valtionapuviranomaisesta kasvaa taidepoliittinen vaikuttajavirasto!

Apurahoista päättävät entiseen tapaan valtion taidetoimikunnat, alueelliset taidetoimikunnat ja erillislautakunnat.  Alueellisia taidetoimikuntia on tulevaisuudessakin kolmetoista, valtion taidetoimikuntia voi taideneuvosto nimetä harkintansa mukaan seitsemästä kymmeneen, erillislautakuntia on jatkossakin kaksi. Taideneuvosto voi asettaa valtion taidetoimikuntiin vertaisarviointiin liittyviä asioita valmistelevia jaostoja. Tämä mahdollistaa uusien taideilmiöiden edustajien kuulemisen toimikuntatyössä.

Entisen säilyttämisen rinnalle tulee myös selkeitä uudistuksia. Apurahojen ja avustusten hakijoilla on mahdollisuus hakea päätökseen oikaisua sen tehneeltä toimielimeltä ja valittaa sen jälkeen laillisuusperusteella hallinto-oikeuteen. Tällä hetkellä päätöksiin liittyy valituskielto. Muutos edellyttää sekä hakukriteerien selkeyttä että hyvin perusteltuja päätöksiä.

Taiteen edistämiskeskus voi jatkossa antaa alueellisille toimipisteille taiteen ja kulttuurin edistämiseen liittyviä valtakunnallisia erityistehtäviä. Aluetoimipisteet voivat kehittyä omassa erityistehtävässään valtakunnallisiksi osaamistihentymiksi, joihin tukeutuen myös maakunnat ja alueen kunnat voivat rakentaa omaa kulttuurista profiiliaan. Toivottavasti taiteen merkitys alueiden elinvoiman ja vetovoimaisuuden parantamisessa otetaan maakunnissa vakavasti lakipäätöksen jälkeenkin, lakikäsittelyn aikana aluetoimipisteiden merkitystä korostettiin useissa lausunnoissa.

Läänintaiteilijat ovat tähän asti työskennelleet kolmentoista alueellisen taidetoimikunnan alaisuudessa, mutta vuoden vaihteessa he siirtyvät työsuhteeseen suoraan viraston kanssa. Työpisteiden ja työtehtävien määrittäminen on tulevaisuudessa keskuksen tehtävä. Läänintaiteilijoiden tehtävät liittyvät tulevaisuudessa TAIKE:n kehittämishankkeisiin ja erityistehtäviin.

Lain valmistelun yhteydessä opetus- ja kulttuuriministeriö on linjannut, että TAIKE:n osalta sektoritutkimusta keskitetään tutkimuslaitoksiin. Taiteen keskustoimikunnan kirjasto siirtyy vuoden vaihteessa CUPORE:n ylläpidettäväksi. TAIKE keskittyy omaan toimintaansa liittyvään tiedontuotantoon ja vaikuttavuuden arviointiin.

Uuden lain mukaan luottamushenkilöt keskittyvät vertaisarviointiin ja keskuksen taidepoliittiseen strategiatyöhön, virkamiehet vastaavat operatiivisesta toiminnasta. Virasto saa johtajaksi määräaikaisen virkamiehen, aivan kuten muissakin valtion virastoissa. Johtajan vallan on pelätty kasvavan liian suureksi. Johtaja päättää kaikki asiat esittelystä, mikä taas perustuu asioiden huolelliseen valmisteluun. Kaikkea päätöksentekoa ohjaavat hallintolaki ja hyvän hallinnon periaatteet, jotka turvaavat kaikille tasa-arvoisen, yhtäläisen ja asianmukaisen kohtelun myös taiteen edistämiseen liittyvässä päätöksenteossa.

Piia Rantala Korhonen

Viimeksi muokattu: 15.09.2016