Ajatuksia, kokemuksia taideneuvostosta

10.5.2016

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki nimitti ensimmäisen taideneuvoston vuoden 2013 alusta. Tapaamisessamme ministerin kanssa hän yllytti meitä tekemään merkittäviä tekoja suomalaisen taidepolitiikan kehittämiseksi. "Teillä on nyt ainutlaatuinen tilaisuus alkaa puhtaalta pöydältä", hän sanoi.

Taideneuvostoon oli kutsuttu jäseniä eri taiteenaloilta, ja mukana oli myös yksi kulttuurijohtaja; puheenjohtajaksi oli nimitetty Ruotsissa pitkään toiminut teatterintutkija Tiina Rosenberg, joka samaan aikaan oli nimitetty myös Taideyliopiston rehtoriksi. Jäsenet tunsivat toisensa vain nimeltä. Hyvin pian toiminnan alettua selvisi, että taideneuvostolla oli lähinnä neuvoa-antava tehtävä, ja sen ongelma oli siinä, ettei sen neuvoja ei juuri kaivattu.

Päätöksiä taideneuvostossa on voitu tehdä lähinnä valtion taidetoimikuntien ja alueellisten taidetoimikuntien uusista jäsenistä. Heidän nimeämisensä ovat menneet lähes aina sen mukaan, mitä Taiteen edistämiskeskuksesta on ehdotettu; taideneuvoston jäsenten on ollut mahdotonta tuntea toimikuntiin ehdotettuja ja heidän on ollut tyydyttävä tehtyihin esityksiin. Mitään suuria virheitä nimeämisissä tuskin kuitenkaan on syntynyt.

Tämän lisäksi taideneuvostossa on voitu päättää pienehköstä vuosittaisesta määrärahasta, joka on voitu suunnata yhteen tai kahteen projektiin. Niiden aiheiksi ovat toistaiseksi valikoituneet maailmoja syleilevät, sinänsä tärkeät kohteet, jotka kuitenkin ovat olleet taideneuvoston perustehtävistä kaukana.

Oltuani nyt taideneuvoston jäsen koko sen olemassaolon ajan, yli kolme vuotta, olen käsittänyt, että se on asiantuntijaelin, jonka asiantuntemusta ei oikein kukaan ole kaivannut eikä tarvinnut. Sen julkilausumat ja nämä jäsenten blogikirjoitukset ovat olleet sisäänlämpiäviä, lähinnä taideneuvoston omia jäseniä kiinnostaneita kannanottoja, jotka ovat saaneet vähän huomiota missään.       

Tällainen on tietenkin jokaisen asiantuntijaelimen kohtalo, elleivät sen jäsenet itse tee sen toimintaa tarpeelliseksi, ellei heiltä löydy sellaista asiantuntemusta, joka laajemmin koetaan tarpeelliseksi, ja elleivät he löydä sellaisia toimintamuotoja, jotka tavoittavat päättäjät ja ehkä löytävät tiensä myös julkisuuteen. Keskustelemisen aiheet ja kehittämisen tarpeet eivät suomalaisesta taidepolitiikasta lopu.       

Uusi taideneuvosto nimitettäneen tänä keväänä ja se aloittaa työnsä ensi syksynä. Toivon, että ensimmäisestä taideneuvostosta saatuja kokemuksia käytetään hyödyksi. Toivon myös, että uusi taideneuvosto heti alusta saakka etsii ja löytää toimintamuotoja, jotka osoittaisivat, että taideneuvostolla on jotakin muutakin kuin nimellistä merkitystä.

Uudessa taideneuvostossa löytyy ehkä joskus hetki aikaa ja halua pohtia, mitä on se taide, jonka neuvostoksi se on nimitetty: mikä on taiteen tehtävä, miksi sitä on edistettävä ja ylläpidettävä. Yhteisen näkemyksen löytäminen auttaa varmasti sen asian edistämisessä, jota varten neuvosto on perustettu ja lailla säädetty.

Antti Tuuri
Kirjailija
Taideneuvoston jäsen

Viimeksi muokattu: 06.09.2016


Antti Tuuri

Taideneuvoston jäsen
Kirjailija

Viimeksi muokattu: 06.09.2016