Digimaailmassakin tarvitaan syvälukutaitoa

12.8.2016

Talven aikana minulle kertyy kasa puoliluettuja kirjoja. Avaan aina innokkaasti uuden kirjan, mutta se jää helposti lojumaan muiden hylättyjen teosten joukkoon odottamaan parempia aikoja, jolloin voin asettua mukavaan asentoon ja nauttia kirjallisuudesta. Kesällä tartun napakasti lukemattomiin kirjoihin ja pakkaan ne huolellisesti mukaan matkalle. Sorrun kuitenkin vielä lentokentällä kasvattamaan kirjakasaa ostamalla kassillisen bestsellereitä, sillä kesäloman lukubuumi alkaa lähes aina populaarikirjallisuudella. Ostan paperikirjoja, sillä tabletilta lukeminen ei toimi Välimeren kirkkaassa auringonpaisteessa hiekkarannoilla.

Muutaman viikon jälkeen en kuitenkaan kestä enää yhtään huonosti kirjoitettua ja vielä huonommin oikoluettua kirjaa, vaan alan purkaa talven kirjakasaa, jota minun oli alun pitäen lukeminen. Rauhoitun ja alan hengittää aivan eri tahtiin kuin arkena, sillä keho alkaa olla vastaanottavainen nyansseilla ja herkistyä kaunokirjallisuudelle. Hyvin levänneenä myös keskittymiskyky on toista luokkaa ja lukemisesta voi todella nauttia.

Kirjallisuutta ei saa kuluttaa vaan lukemiseen tulee asennoitua herkistymisenä. Lukukeskuksen hiljattain teettämä tutkimus lukutaidosta osoittaa, ettei itse lukutaito ole enää mikään itsestäänselvyys. Neljäsluokkalaisten parissa toteutettu tutkimus vertaili lasten lukemista kirjan ja tabletilla luetun sähköisen kirjan välillä. Tulokset osoittivat, että perinteinen kirja puolustaa vielä paikkaansa. Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Ilmi Villacis totesi, että perinteinen kirja tuntuisi tukevan syvälukutaidon kehittymistä paremmin kuin tabletti. Hän kertoi, että lapset kokivat tabletilla lukemiseen keskittymisen vaikeammaksi. Pitkän tekstin lukeminen kehittää kokonaisuuksien hahmottamista, joten juuri pitkään tekstiin uppoutumisen kyky on siksi tärkeä. Taideneuvoston jäsen sekä Tammen ja WSOYn lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantaja Saara Tiuraniemi puolestaan korosti, ettei sataprosenttinen lukutaito ole Suomessa enää itsestäänselvyys: yhä useammat lapset eivät enää hallitse kielen vivahteita.

Kirjallisuuteen syventyminen vaatii aikaa ja ajastahan on nykyään ainainen pula. Lukutaito ei ole pelkkää kirjainten hallintaa vaan kielten ja kokonaisuuksien ymmärtämistä, josta on sekä iloa että hyötyä monissa eri tilanteissa. Kirjallisuus on Mika Waltarin sanoin ihanaa turhuutta, jota ilman elämä on turhaa. Lukutaito on myös välttämätön taito, jotta voi olla osa omaa yhteisöään ja globaalia kylää, joka tulee päivä päivältä meitä lähemmäksi. Digitaalisuuden paradoksi on, että juuri lukutaito ja kirjallinen ilmaisu ovat nyt nousseet arvoon arvaamattomaan. Viestintäkanavien demokratisointi edesauttaa globaalia kommunikaatiota, mutta silloin on osattava sekä lukea että ymmärtää myös nyansseja. Jos niitä ei ymmärrä, elämä sakottaa siitä rankasti.

Tiina Rosenberg
Taideneuvoston puheenjohtaja

Viimeksi muokattu: 15.09.2016


Tiina Rosenberg

Tiina Rosenberg

Taideneuvoston
puheenjohtaja

Viimeksi muokattu: 15.09.2016