Ihmisyyttä etsimässä KaleValasta

Matkakertomuksiani, osa 2, Hämeenlinnan kaupunginteatteri, 26.4.2013

Taiteella on oma itseisarvonsa. Silti aika ajoin sorrun näkemään taiteen tekemisen ja kokemisen myös seurausten kautta. Minussa itsessäni ja muissa.

Vahvan vaikutuksen minuun teki Hämeenlinna kaupunginteatterissa vieraileva KaleVala.  Vanajan miesvankien työryhmänä uudistama ja esittämä kansalliseepoksemme. Esitys on osa Taittuu ry:n Vankilateatterin kolmivuotista pilottihanketta, joka on saanut OKM:n, Rikosseuraamuslaitoksen sekä Suomen Kulttuurirahaston tukea.

KaleVala keskittyy neljään mieheen: Väinämöiseen, Ilmariseen, Joukahaiseen ja Lemminkäiseen. Ronskeihin sankarikuoriin, joiden sisältä paljastuu herkkä ja haavoittuva ihminen.

On voimaannuttavaa kokea, kuinka itsensä roolihahmoon etäännyttämällä saa kuuluviin oman äänensä. Miten voi irtaantua arkiminästään. Herkistellä. Ja rakentaa vahvempaa itsetuntoa.

Taittuu ry:n pilottihanke on tärkeä, koska se monellakin tapaa murtaa käsityksiämme vangeista. Ihmisistä rangaistusten takana.

En tiedä, onko se alun perin ollut tarkoitus, mutta hankkeella on mielestäni vahva yhteiskunnallinen sanoma. Ihmisyyteen kuuluu itsensä toteuttaminen ja siksi yhteiskunnalla on velvollisuus tukea meitä siinä.

Vankilateatterihanke onneksi jatkuu vielä, jotta mahdollisimman monella on mahdollisuus löytää ihmisyys myös itsestään.

Minna Sirnö

 

 

 

 

Viimeksi muokattu: 15.09.2016