Kulttuuripolitiikan haasteita nyt

10.6.2015

Suomi tunnetaan maailmalla useista syistä. Päällimmäisiksi nousevat Suomen rauhaa ja yhteistyötä korostava kansainvälinen politiikka, ympäristöpolitiikka, teknologisia innovaatioita kehittävä politiikka, koulutuspolitiikka ja kulttuuripolitiikka.

Nykyistä kulttuuri- ja taidepolitiikkaa on rakennettu yhteisenä ponnistuksena monien vaiheiden kautta jo lähes puolisataa vuotta. Meriitti kuuluu ennen kaikkea tuon ajanjakson hallituksille ja hallituspuolueille, eduskunnalle, kunnille, säätiöille sekä hyvin keskeisesti eri taiteilijajärjestöille ja taiteilijoille. Toisin sanoen, kulttuuripolitiikkaa on rakennettu yhteisin voimin, käytännössä katsoen kaikkien suomalaisten ja Suomessa asuvien ponnistuksin. Uuden hallituksen alkupäivinä kannattaa korostaa, että tähän yhteiseen projektiin on hyvä lisätä uusia voimia, erityisesti niiden osalta, joilla on ensimmäistä kertaa hallitusvastuu.

Taide, kulttuuri ja luovuus kulkevat käsi kädessä. Nykyinen taidepolitiikka korostaa ensisijaisesti taiteen itseisarvoa. Sen lisäksi nykymaailma tunnistaa taiteen kyvyn antaa panoksensa myös talouteen, terveyteen ja hyvinvointiin. Taiteen yhteiskunnallinen merkitys kasvaa. Suomessa taidepolitiikka on ollut perinteisesti poissa päivänpolitiikasta, ja on kunnioitettu taiteilijoiden vapautta ja taidelaitosten itsenäistä toimintaa yleisen kulttuuripolitiikan puitteissa.

Kauaskantoinen kulttuuri- ja taidepolitiikka kantaa hedelmää monin eri tavoin: Suomessa on laaja ja toimiva kirjastoverkko, merkittäviä museoita maan eri puolilla, lähes koko maan kattavaa teatterien ja orkestereiden pysyvää toimintaa, monitoimitalojen hedelmällistä toimintaa, ja kansalaisilla on mahdollisuus nauttia kulttuuritarjonnasta joko ilmaiseksi tai kohtuullisin hinnoin. Taiteen koulutus on laajaa ja korkeatasoista. Suomessa tehdään korkeatasoista taidetta ja monet suomalaiset taiteilijat tunnetaan kansainvälisesti.

Ei ole mitään syytä muuttaa radikaalisti tätä suuntaa. Hallitusohjelmassa korostetaan, että uusi hallitus pyrkii vahvistamaan lasten ja nuorten luovuutta, lisäämään taiteen perusopetusta, parantamaan lastenkulttuurin saatavuutta ja laajentamaan prosenttiperiaatetta. Suuria leikkauksia ei ole tällä kertaa luvassa kulttuuriin, jolta leikattiin jo edellisen hallituksen aikana.

Mutta se ei riitä. OKM:n ja taideneuvoston monien tavoitteiden joukossa tärkein on parantaa taiteilijoiden toimintaedellytyksiä toimeentulon osalta. Olisi hienoa, että juhlavuonna 2017 valtio voisi päättää sadasta uudesta taiteilija-apurahasta, kuten on ehdotettu. Samoin on laajennettava ja parannettava taiteilijaeläkettä.

Elämme enenevässä määrin maailmanlaajuisessa kulttuurissa. Muiden tekijöiden joukossa teknologia vaikuttaa ratkaisevasti tähän kehitykseen. Ihmiset liikkuvat huomattavasti paljon enemmän kuin ennen. Suomi, myös taide, kansainvälistyy kovaa vauhtia. Ulkomaalaisia on Suomessa nyt neljännes miljoona. Suomessa puhutaan jo toistasataa kieltä. Kulttuuri monikulttuuristuu; se on fakta. Nykyinen kulttuuripolitiikka puolustaa ja kehittää moniarvoisuutta sen eri merkityksissä.
Suomen kulttuuri- ja taidepolitiikka kukoistaa edelleen. Taiteilijat haluavat sitä. Yhteiskunnan on annettava heille edellytyksiä.


FT, dos. Alfonso Padilla
taideneuvoston jäsen

Viimeksi muokattu: 15.09.2016


Alfonso Padilla

Taideneuvoston jäsen
FT, dos.

Viimeksi muokattu: 15.09.2016