Mistä puhutaan, kun puhutaan kulttuurista ja rahasta

11.3.2016

1990-luvun lamasta lähtien talousjargon on hallinnut politiikassa. Taiteen ja kulttuurin olemassaoloa on perusteltu kiivaasti sekä sen itseisarvolla että sen välillisillä vaikutuksilla hyvinvointiin, terveyteen ja tasa-arvoon. Kansainvälisessä vertailussa suomalaisessa kulttuurikeskustelussa talouskortti on nostettu esiin suhteellisen myöhään. Painavaa tutkimustietoa kulttuurin taloudesta on ollut niukasti saatavilla.  

Kirjasto on suomalaisten eniten käyttämä kulttuuripalvelu, Kuntaliiton julkaisu Hyötyä, tietoa, elämyksiä – kirjastojen vaikuttavuuden ulottuvuuksia tarkastelee kirjastojen vaikuttavuutta monista näkökulmista. Kulttuuripoliittista debattia varten artikkelit avaavat kiinnostavia polkuja, joista tässä tartun vain muutamaan. Julkaisu on ilmaiseksi netissä ladattavissa, siitä löytyvät siteerattujen tutkimusten lähdetiedot.

Timo Cantell ja Anna Idström kirjoittavat artikkelissaan Keskustelua kirjastojen taloudellisista vaikutuksista ja merkityksistä kirjaston talousvaikutuksista tehdyistä tutkimuksista. Esimerkkinä on Kanadassa Toronton kaupunginkirjaston taloudellisia vaikutuksia tutkinut Toronton yliopiston Richard Floridan johtama Martin Prosperity Institute.

Vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen mukaan Toronton kaupunginkirjastoon investoitu dollari tulee takaisin 5,63-kertaisesti. Kirjaston vuosibudjetti oli 177,9 miljoonaa dollaria – tätä kutsutaan suoraksi taloudelliseksi vaikutukseksi. Epäsuorat vaikutukset syntyvät siitä, kun budjetista maksetut palkat kulutetaan alueella ostoksiin ja palveluihin tai rahalla hankitaan kirjastolle aineistoa ja palveluita, Toronton tapauksessa yhteensä 141,9 miljoonaa dollaria. Yhteenlaskettuna suorat ja epäsuorat taloudelliset vaikutukset olivat vuodessa 320 miljoonaa dollaria.

Tutkimuksessa on otettu huomioon myös kirjaston kokoelman, toiminnan, tilojen ja tietotekniikan arvo: mitä vastaavan palvelun ostaminen muualta maksaisi. Tutkimuksen lopputulokseksi kirjaston taloudelliset merkitykset olivat vuodessa 680 miljoonaa dollaria. Yhteenlaskettuna suorat ja epäsuorat talousvaikutukset ovat miljardin dollarin luokkaa.

Toisessa tanskalaisessa tutkimuksessa kirjastojen arvoa mitattiin myös kysymällä ihmisiltä, paljonko he olisivat valmiita panostamaan kirjastoihin veroina: lopputulos oli 4 miljardia kruunua, kun tosiasiallinen panostus on 2,5 miljardia kruunua. Luvut eivät kerro tanskalaisten hövelistä rahankäytöstä vaan uskosta kirjastopalveluiden vaikuttavuuteen: 93 % tanskalaisista uskoo kirjastojen vaikuttavan lasten kiinnostukseen lukemista kohtaan.

Anna Idström kuvaa artikkelissaan Kirjastojen hyötyvaikutukset tutkimusten valossa kirjastojen positiivisia vaikutuksia oppimiseen, elämänhallintaan, tiedonhakutaitoon ja hyvinvointiin. Vapaa-ajan lukuharrastus lisää yleistietoa, sanavarastoa ja verbaalisia kykyjä, toisten kulttuurien ymmärtämistä ja ihmisluonteen tuntemusta. Taloudellisesti ja koulutuksellisesti heikommassa asemassa olevat ja etniset vähemmistöt kokevat kirjastot turvallisiksi paikoiksi. Näitä laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia on vaikea laskea rahassa, vaikuttavuus heijastuu vuosikymmenien päähän.

Suomalainen taide ja kulttuuri ovat riippuvaisia julkisesta ja yksityisestä tuesta, ne eivät voi toimia markkinoiden ehdoilla. Vaikka taide on tärkeää itsessään, on kulttuuripoliittisessa keskustelussa osattava puhua myös taloudesta. Taide ei ole resurssi-imuri vaan yhteiskuntaa eteenpäin vievä dynaaminen voima. Taiteen tehtävä ei ole tuottaa taloudellista voittoa, vaan uutta ymmärrystä maailmasta ja parhaassa tapauksessa sysätä liikkeelle uudistuksen aalto. Taiteen arvottamiseen raha on huono mittari, sen sijaan taiteeseen ja kulttuuriin panostaminen kertoo paljon yhteiskunnan sivistystasosta.

Piia Rantala-Korhonen

Viimeksi muokattu: 15.09.2016


Piia Rantala-Korhonen

Taideneuvoston jäsen
Oulun apulaiskaupunginjohtaja

Viimeksi muokattu: 15.09.2016