Poliittinen kuva

11.2.2015

Kuvan avulla artikuloimme ympäröivää todellisuutta merkitykselliseksi. Se, millaisen kuvan sallimme ja mitä suosimme, on poliittinen valinta.

Palaan kuukausi sitten Pariisissa tapahtuneeseen iskuun, jossa aseistautuneet miehet hyökkäsivät satiirisen viikkolehden toimitukseen. Hyökkäys siis tehtiin lehden toimitukseen, ei  hallinto- tai oikeusjärjestelmää vastaan tai suoraan poliittista instanssia edustavaan tahoon. Lehteä ei myöskään valittu kohteeksi sen vuoksi, että se kertoo olevansa vasemmistolainen julkaisu. Hyökkäyksen syynä pidetään lehden julkaisemia Muhammed-pilakuvia. Hyökkääjien kerrotaan huutaneen "Olemme kostaneet profeetan puolesta".  Kyseessä oli hyökkäys kuvan tekemistä ja kuvan tekemisen valtaa vastaan.

Eurooppalaisessa yhteiskunnassa medialisoituminen, asioiden julkinen esittäminen - maailman kuvautuminen - on lisääntynyt eksponentiaalisesti. Maailma toimii yhä enemmän esittämisen, määrittämisen ja määrittymisen kautta. Keskeisiä kysymyksiä ovat, kenen maailmankuvia esitetään, kuka saa käyttää kuvaamisen ja määrittelyn valtaa, tai kenellä on oikeus ja mahdollisuus olla osa tätä esittämisen toimintaa ja kuka ja kenen kulttuuri kelpuutetaan näkyväksi.

Heti iskun jälkeen ymmärrettävästi ja oikeutetusti media oli täynnään puhetta länsimaisesta sanan- ja lehdistönvapaudesta. Luultavimmin keskustelua kysymyksistä kenen vapaus, millainen vapaus ja missä kontekstissa, käydään pitkään. Asian toinen puoli on syntynyt hämmennys siitä, miten iskun tekijät näkivät kuvien esittämisen niin vakavana ja todellisena tekona, että ryhtyivät aseellisen hyökkäykseen kuvien tekijöitä ja julkaisijoita vastaan. Että eräät saman ranskalaisen yhteiskunnan jäsenet ovat valmiita väkivaltaiseen toimintaan omien arvojensa, kulttuurinsa ja identiteettinsä puolesta.

Me ihmiset tarvitsemme kulttuurimme, taustamme ja sitoutumisemme. Ranskassa on pitkään puhuttu jonkinlaisesta kansallisesta identiteettikriisistä, eurooppalaistumisen merkityksestä ja siitä, etteivät finanssimaailman arvot ja rahalla kilvoittelu pysty vastaamaan kysymykseen keitä me olemme tai voisimme olla. (Identiteetillä tässä yhteydessä ei viitata uusnationalistien ajatteluun, tai tarpeeseen kuulua omaan joukkoon jotain muita vastaan, vaan pikemminkin muuttuvan identiteetin määrittelyyn heterogeenisessa yhteiskunnassa.) Kysymys siitä, keitä me olemme ja mitkä ovat meidän arvomme tai kuinka me ilmaisuvapauttamme haluamme käyttää, koskee samalla tavalla meitä suomalaisia eurooppalaisia. Kolmen A'n luokitus ei tuo motivaatiota elämään eikä riitä henkiseksi sisällöksi ja arvomaailmaksi tässäkään yhteiskunnassa.  Henkinen hyvinvointi ei myöskään tule järjestyksessä talouden jälkeen.

Vaikka todellisuus tässä yhteiskunnallisessa ja ympäristömuutoksen tilanteessa on kouriintuntuvasti läsnä, me kuvan avulla jatkuvasti artikuloimme sitä merkitykselliseksi. Se, millaisen kuvan sallimme ja mitä suosimme, on poliittinen valinta. Taiteen avulla kommunikoimme arvoistamme ja käymme keskustelua niistä muuttuvan Euroopan kanssa osana sitä.

Eija-Liisa Ahtila
Taideneuvoston jäsen
Taiteen akateemikko
 

Viimeksi muokattu: 15.09.2016


Eija-Liisa Ahtila

Taideneuvoston jäsen
Taiteen akateemikko
Helsinki
 

Viimeksi muokattu: 15.09.2016