Suomalaisen kulttuurin päivänä

Muutamia lempiteemoja elämän- ja työn hallinnasta nostaakseni voisin mainita epävarmuuden sietokyvyn ja serendipiteetin. Ensimmäinenhän on ihan selvä: jos joku asia elämässä voi mennä toisin kuin suunniteltiin, niin sitten se menee juuri niin. Aina on olemassa inhimillinen ja epävarma tekijä, joka muuttaa kuvioita, myös politiikka ja talous saattavat tuoda yllättäviä käänteitä elämään ja työhön. Yhteydet katkeavat, palvelut romahtavat, muutokset ovat ikuisia. Tästä huolimatta asiat etenevät, projekteja hallitaan, asioita tapahtuu ja edistys edistyy. Onneksi olemme joustavia olentoja ja epävarmuus - vaikka se välillä syö naista - ei romahduta elämää.

Serendipiteetti-sanan etymologia on persialaisessa sadussa kolmesta prinssistä Serendipistä. He etsivät matkoillaan tiettyä asiaa ja törmäsivät toisiin, onnekkaisiin sattumuksiin. Prinssit osasivat käyttää hyödykseen yllättäviä, onnellisia sattumalta löytyneitä asioita ratkaistakseen alkuperäisen ongelmansa. Eteen tulevien yllättävien sattumusten kääntäminen voitoksi on luovaa toimintaa.

Tänään on viimeinen työpäiväni väliaikaisena johtajana Taiteen edistämiskeskuksessa. Kahden kuukauden pikapyrähdystä on helppo katsoa taaksepäin; paljon on tapahtunut, epävarmuudesta on välillä otettu kiinni, sattumuksia ei ole puuttunut. Haluaisin kuitenkin katsoa eteenpäin. Yksi onnekas sattumus tuli aamulla raitiovaunun penkillä eteeni. Istuimellani oli Kalevalan-päivän kunniaksi painettu lehtinen, Kalevalan kaksi ensimmäistä runoa. Kiitos, Lönnrot! Kaikki mitä lyhyen matkan aikana luin, sai merkityksen tehdystä työstä ja tulevaisuudesta.

Yhdessä on aloitettu, luottamus on syntynyt työstä ja osaamisesta. "Lähe nyt kanssani laulamahan, saa kera sanelemahan… Lyökäämme käsi kätehen, sormet sormien lomahan, lauloaksemme hyviä, parahia pannaksemme… Viel on muitaki sanoja, ongelmoita oppimia: tieohesta tempomia, kanervikosta katkomia, risukoista riipomia, vesoista vetelemiä…" Ja vaikka välillä on tuntunut, että "…voi poloinen, päiviäni, lapsi kurja, kulkuani! Jo olen joutunut johonki: iäkseni ilman alle, tuulen tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi näillä väljillä vesillä, lake'illa lainehilla…" niin "…ajat eellehen menevät, vuoet tuota tuonnemmaksi, uuen päivän paistaessa, uuen kuun kumottaessa."

Toivotan Taiteen edistämiskeskuksen henkilökunnalle, taideneuvostolle, läänintaiteilijoille ja kaikille muillekin onnea ja menestystä taiteen edistämiseen. Minnalle, uudelle johtajalle, voimia ja luovuutta kohdata sattumukset ja rohkeutta vielä mahdollisesti eteen tulevien epävarmuustekijöiden hallinnoimisessa. Rakkaat ystävät, kiitos ja näkemiin!

Marjo Mäenpää

Viimeksi muokattu: 16.03.2013