Suosituksesta ja hyvän hallinnon periaatteista 

02.04.2013

Taiteen edistämiskeskus (Taike) pyysi helmikuussa taiteenalan järjestöiltä ja laitoksilta ehdotuksia valtion taidetoimikuntien jäseniksi toimikaudelle 2013–14. Samalla Taike muistutti, että toimikuntien toimintaa koskevat hallintolain 27 ja 28 §:ien säädökset esteellisyydestä.  Taike myös suositteli, että toimikuntien jäsenet eivät itse hakisi Taiteen edistämiskeskuksen apurahoja toimikauden aikana. Taideneuvosto hyväksyi suosituksen ensimmäisessä kokouksessaan.

Suosituksen tavoitteena on lisätä yleistä luottamusta viraston ja sen toimikuntien päätöksentekoon ja hallintokulttuurin avoimuuteen. Tavoitteena on myös karsia aiheetonta hyväveliverkoston mainetta Taiken ja sen edeltäjän harteilta. Apurahan hakijoiden yhdenvertaisuuden kannaltahan ei välttämättä ulospäin näytä hyvältä, että Taike ja sen yhteydessä toimivat toimi- tai lautakunnat myöntävät apurahoja keskuksen omien toimielinten jäsenille.

Suositus on kieltämättä merkittävä ja ehkäpä se julkisuuteen näkyvin osa Taiken tavoitteista edistää hyvän hallinnon eettisiä periaatteita toiminnassaan. Samalla tuli kirjattua jo käytössä olleet toimintatavat läpinäkyvästi kaikkien osallisten tiedoksi. Perimätiedon mukaanhan jo ainakin Leif Jakobssonin puheenjohtajakaudella Taiteen keskustoimikunta ja sen yhteydessä toimineet muut luottamuselimet noudattivat ainakin pääosin sekä juridista että moraalista esteellisyysperiaatetta vaikkei niitä silloin ollut erikseen mihinkään kirjattu.

Taiken suosituksessa ei ole kyse hallintolain mukaisesta juridisesta esteellisyydestä. Juridinen esteellisyys ratkaistaan toimikuntien kokouksissa hallintolain mukaisesti. Kyseessä ei ole kielto olla hakematta, vaan suositus olla hakematta. Suosituksessa on ennen kaikkea kysymys moraalisen jääviyden mahdollisuuden tiedostamisesta.

Suositus koskee vain henkilökohtaisesti haettuja apurahoja, eikä se sido esimerkiksi toimikunnan jäsenen edustamaa yhteisöä. Suositus ei liioin estä kenenkään jäsenen lähiomaisia tai tuttavia tai näiden edustamia yhteisöjä hakemasta apurahoja ja avustuksia Taikelta tai sen luottamuselimiltä. Niissä tapauksissa mahdollinen esteellisyys ratkaistaan normaaliin tapaan hallintolain mukaisesti.

Julkishallinnon päätöksenteossa on olemassa kahdenlaista esteellisyyttä: juridista ja moraalista. Juridista esteellisyyttä säätelee hallintolaki:  virkamies tai luottamuselimen jäsen ei voi olla päättämässä etuisuuksista tai avustuksista itselleen tai läheiselleen.

Moraalinen esteellisyys on osa hyvän hallinnon periaatteita noudattavaa viranomaisten toimintaa. Apurahapäätöksiä tehdessään luottamuselimet myös tekevät viranomaispäätöksiä.  Tämä saattaa joskus keskustelun tuoksinassa unohtua.
Moraaliseksi esteellisyydeksi voidaan katsoa vaikkapa se, että jollekulle muulle voi syntyä epäilys henkilön oman aseman hyväksikäytöstä organisaation päätöksenteossa, vaikkei tämä henkilö itse varsinaisesti päätöksentekoon osallistuisikaan.
Vanha kansa yhdistää hyväveliverkoston moraaliseen esteellisyyteen. Moraalinen esteellisyys määritellään ennen kaikkea yhteisön itsensä sisällä. Mutta yleisesti moraalista esteellisyyttä voidaan mitata jollakin niinkin mutupohjaisella asialla kuin sillä, miltä asia näyttää ulospäin.

Juridisen ja moraalisen jääviyden osalta jokainen virkamies ja luottamushenkilö on itse vastuussa oman esteellisyytensä arvioinnista. Siksi toimikunnan jäsenellä on jo ennen jäseneksi nimeämistä oltava tiedossaan moraalisen jääviyden mahdollisuus. Kukin voi henkilökohtaisesti harkita, asettaako omassa elämässään etusijalle ehdokkuuden Taiken alaisessa toimikunnassa vai mahdollisuuden hakea Taiken apurahoja.

Selkeyttääkseen omia moraalisia ja eettisiä sääntöjään Taike on pyytänyt Transparency Suomea kumppanikseen laatimaan kaikelle Taiken toiminnalle hallinnon eettiset periaatteet. Tuo paljon puhuttanut suositus on osa näitä periaatteita.

Päätöksenteon läpinäkyvyys oli yksi keskeinen kriteeri Taike-uudistuksessa. Tavoitteena on, että se myös näkyy viraston ja sen toimikuntien toiminnassa alusta lähtien niin toimielinten asettamisessa kuin päätöksenteossakin.

Minna Sirnö

 

Viimeksi muokattu: 15.09.2016