Tästä lähdetään uusi taideneuvosto!

18.11.2016

Ministeri Paavo Arhinmäen nimittämä ensimmäinen taideneuvosto aloitti helmikuussa 2013, ja me taideneuvoston jäsenet aloitimme konkreettisesti aivan alusta. Myös virasto – Taiteen edistämiskeskus (Taike) – jonka yhteydessä toimimme, oli uusi ja poikkesi vanhasta Taiteen keskustoimikunnasta.

Taideneuvoston nimittämislogiikka on erilainen kuin entisen taiteen keskustoimikunnan, joka koottiin pääosin valtion taidetoimikuntien puheenjohtajista. Nyt opetus- ja kulttuuriministeriö kokoaa taideneuvoston omaksi taide- ja kulttuuripoliittiseksi apurikseen, ja etsii siihen monipuolisen, taiteellista ja muuta asiantuntemusta omaavan joukon.
Kun taideneuvostosta puhutaan, toistuu tasaisin väliajoin kysymys edustamisesta: mitä maantieteellistä sijaintia Suomesta kukin edustamme, mitä taiteenalaa edustamme, mitä järjestöä tai muuta yhteiskunnassa vaikuttavaa tahoa edustamme? Vastaus on: emme mitään.

Otan esimerkiksi itseni. En edusta taideneuvostossa leipätyötäni, jota tällä hetkellä teen. Olen tehnyt työurani aikana paljon muutakin ja aivan erilaisista näkökulmista. En edusta ainoastaan lasten- ja nuortenkirjallisuutta tai siihen liittyen esimerkiksi kuvitusta tai lastenkulttuuria: olen jo pelkästään aiempien töitteni puolesta tottunut seuraamaan taidetta ja kulttuuria paljon laajemmin. Vaikka asun nykyisin Hämeenlinnassa, en ole hämäläinen: sisäisesti tunnen olevani Pohjois-Suomesta, sillä olen syntynyt Rovaniemellä ja kasvanut Oulussa.

Valtion taide- ja kulttuurihallinto ja siihen liittyvät toimikunnat ja työryhmät ovat monen mielestä melkoinen ameeba – kokonaisuus hahmottuu huonosti niille, jotka eivät ole sen vaikutuspiiriin joutuneet. Mitä taideneuvosto siis tekee ja näkyykö sen toiminta missään?

Näkyvimpiä taideneuvoston toimia ovat valtion taidetoimikuntien toimialoista, nimistä ja määristä päättäminen sekä näiden ja alueellisten taidetoimikuntien jäsenten nimittäminen kaksivuotiskausiksi. Lisäksi neuvosto tekee esityksen Taikelle taiteen määrärahojen jakaantumisesta sekä toimii ministeriön asiantuntijaelimenä taidepoliittisissa linjauksissa.
Se, kuinka paljon taideneuvoston asiantuntemusta taidepoliittisissa linjauksissa käytetään, riippuu paljon myös ministeriön tilanteesta. Jos ministeri ja poliittinen puolue vaihtuvat joka vuosi, ei kunnollinen strateginen työ ehdi alkaa, sillä monet asiat alkavat aina enemmän tai vähemmän alusta, kun ministeri vaihtuu.

Nyt ensimmäistä kertaa taideneuvoston olemassaolon aikana on sama ministeri ja puolue pitänyt salkkua jo yli vuoden, ja se näkyy. Ministeri Sanni Grahn-Laasonen aloitti kautensa toukokuussa 2015, ja osoitti heti kautensa alussa halukkuutensa etsiä yhteistyömuotoja taideneuvoston kanssa. Avainkysymys on, pääseekö taideneuvosto jo valmisteluvaiheessa vaikuttamaan ministeriön taidepoliittiseen valmistelutyöhön. Nyt alku on ollut lupaava: uusi taideneuvosto pääsi ensi töikseen kommentoimaan taide- ja kulttuuripoliittista strategiaa, ja valtionosuusjärjestelmän (VOS) uudistustyötä vetää jäsenistämme Jaakko Kuusisto.

Saduissa on mahdollisuus kolmeen toivomukseen, mutta koska kaikkea ei voi muuttaa kerralla, esitän vain yhden toiveen lähitulevaisuuden suhteen. Toivon, että tulevaisuudessa taiteen kenttä näyttäytyy päättäjien suuntaan yhtenäisenä ja vahvana, selkeämpänä kokonaisuutena kuin nykyään. Ei ole kenenkään etu, jos se näyttäytyy hajanaisena ja eripuraisena tilkkutäkkinä, jonka fokus ei hahmotu kunnolla. Tarvitsemme megafonin, tarvitsemme liikunnan kattojärjestö Valon kaltaisen organisaation, joka vahvistaa tärkeimmät, yhteiset äänet eteenpäin, kääntää ne kielelle, jota myös päättäjien suunnalla ymmärretään. Näitä asioita ovat esimerkiksi taiteilijoiden sosiaaliturva ja eläkkeet. Tästä lähdetään!

Saara Tiuraniemi
Taideneuvoston varapuheenjohtaja



 

Viimeksi muokattu: 07.08.2017


Taideneuvoston varapuheenjohtaja Saara Tiuraniemi

Saara Tiuraniemi

Taideneuvoston varapuheenjohtaja
Kustantaja

Viimeksi muokattu: 26.04.2017