Yksilön valintoja

10.11.2015

2014  Suomessa oli 577 henkilöä, joiden verotettavat tulot ylittivät miljoona euroa vuodessa. Suurin osa tuloista oli luonnollisesti pääomatuloa, suurimman verotettavan ansiotulon ollessa 6 125 472 euroa.

Suomen virallinen väkiluku oli vuoden lopussa 5 471 753, jolloin parhaiten ansaitseva, Suomeen veronsa maksava kansanosa on 0,0001% kansastamme.

Suomessa on noin 22 000 ammattitaiteilijaa, eli neljä promillea väkiluvustamme.

Rikkaat ja taiteilijat ovat kansassamme marginaalia, eliittiä (toki joskus sellaiseksi vain miellettyä). Ensimmäiset siksi, että he voivat ostamalla luoda todellisuutta - työvoimaa, alueita, ajattelua. Jälkimmäiset siksi, että he ajattelemalla, toimimalla luovat todellisuutta. Voisi leikkiä ajatuksella, että molemmat kilpailevat samasta: kumman komennossa, kenen näyillä edetään?

Sillä on tietty fyysinen maa-alue, ja sitä asuttavilla henkilöillä tietty talous. Millainen talous ja miten aluetta käytetään on se valta, jota aluetta asuttavat käyttävät. Vaikka talous nykyisin sopimuksin alueiden fyysiset rajat ylittääkin, on alue halutessaan ja niin valitessaan yhä ainakin osittain suvereeni, kuten Islanti osoitti tuomitessaan maansa konkurssiin ajaneet pankkiirit vankeusrangaistuksiin.

Minut on kasvatettu ajatukseen, että rahasta puhuminen on epähienoa. Taidepoliittisilta elimiltä odotettaisiin jatkuvasti uusia näkyjä, avauksia, teitä reformeihin, jotka eivät koskisi vain rahan jakoa ja vaadetta lisään jaettavaan. Voiko mitään uudistaa käsittelemättä suhdettamme talouteen, talousalueeseen, uudistamatta suhdettamme siihen?

Oma todellisuuteni on jakautunut kahteen (elämänvalintaan): toisaalta on "aatteellista työtä" (niin kuin sitä tekevät sen nimeävät): vuodesta toiseen pakertavat, tuntosarvet ääriasennossa jatkuvasti skannaavat realistit, jotka yrittävät ns. ruohonjuurimittakaavalla tehdä edes omasta elämästään kokeilun, esimerkin, todisteen, että toisinkin voi valita, elää. Heidän taloutensa ovat apurahat, opetuskeikat, talkoot, dyykkaus, vaihtotalous ja luontaistalous. Ja yhdistelmä näitä kaikkia. Poromiesten, kalastajien ja käsityöläisten lisäksi tähän "ryhmään" kuuluu yllättävän (?) suuri joukko taitelijoita: teatterilaisia, muusikoita, kirjoittajia. Valinnasta tai pakosta yrittäen irrottautua rahataloudesta.

Ja toisaalta on "rahatyötä": he, jotka eivät koe omaa osaansa nykytaloudessa osana ongelmaa, vaan parhaimmillaan pyrkivät muutokseen "sisältä käsin" silti "maailmamme tilan tiedostaen": Sen, että vuosisadallamme (liian) suuret maa-alueet ovat käymässä lähivuosikymmeninä kuolettaviksi asua, että samalla aikataululla makea vesi loppuu maailman tiheimmin asutetuilta alueilta ja että ennennäkemättömän suuret kansanjoukot joutuvat lähtemään omilta alueiltaan etsimään uusia alueita joissa elää. Ja sen, ettei meillä edelleenkään ole suurta suunnitelmaa, näkyä siitä, kuinka luonnon (mukaan lukien ihmisluonnon) tuhoisat muutokset pysäytetään.

Itse varmaankin loikin jatkuvasti näiden kahden "ryhmän" välissä. Vaatimus nopeuteen muuttaa toimintaamme lajina kasvaa koko ajan. Tapamme tuottaa hyödykkeitä, tuotteita ja työtä on tappava. Se vaarantaa elämän edellytyksiä planeetallamme kaikille, kaikelle. Nyt jos koskaan tarvitsemme valintoja: voimmeko rakentaa hyvän elämämme, mielenrauhamme jotenkin muuten kuin asetelmalle, joka on lähtökohtaisesti jotakuta riistävä? Jos tämä ei onnistu rahatalouden sisällä, pitääkö raha tappaa, että elämä saa jatkua? Millaisia tarinoita voisimme kertoa toinen toisillemme vahvistaaksemme tietoa, että pystymme muuttumaan?

Ai niin.

Suomen parhaiten ansaitsevan verotettava tulo oli 27 866 425 euroa, josta verojen jälkeen käteen jäi 18 670 505 euroa.

2015  Suomen talousarviossa taiteen ja kulttuurin määräraha on 471, 50 miljoonaa euroa, 2016  potti laskee 458, 2 miljoonaan euroon, leikkaus on siis -13,2 miljoonaa euroa.

Yhden yksilön vuoden ansainta kykenisi kattamaan rakenteessa olevan alijäämän.  Nykyinen poliittinen järjestelmämme kehottaa meitä vapaaehtoisiin valintoihin: ne, joilla on paljon, voivat antaa niille, joilla on vähän. Kukin omantuntonsa ja makunsa mukaan. Yhden yksilön valinta ei kuitenkaan kykene muuttamaan ansainnan logiikkaa, jossa jonkun yksilön elämänvalinnat voivat tuottaa noin järjettömän paljon. Siihen muutokseen tarvitaan useampi.

Pauliina Feodoroff
Teatteri- ja elokuvaohjaaja
Taideneuvoston jäsen
 

Viimeksi muokattu: 15.09.2016


Pauliina Feodoroff

Taideneuvoston jäsen
Teatteri- ja elokuvaohjaaja

Viimeksi muokattu: 15.09.2016