Pelitaide, runous ja sarjakuva kohtaavat etäresidenssissä

Runoilija V.S. Luoma-aho on yksi etäresidenssin neljästä taiteilijasta.

Taiteen edistämiskeskus käynnistää 18.5. residenssikokeilun, jossa kaksi taiteilijatyöparia työskentelee kodeissaan tai työhuoneissaan etäyhteyksien yli. Runous ja sarjakuvataide saavat pareikseen pelitaiteen. Tavoitteena on luoda kaikille avoin peli. Työn etenemistä voi seurata Nokturno.fi-sivustolla.

Pilottiprojektin tarkoituksena on tutkia, opetella ja kokeilla, miten taiteiden välinen vuoropuhelu onnistuu rajoitettujen tapaamisten ja etätyön aikana. 
 
– Pelien tekeminen on usein kuukausien tai vuosien työtä, johon osallistuu jopa satoja ihmisiä. Tahdomme kokeilla, kuinka pelitaide voisi reagoida nopeammin maailman ja yhteiskunnan tapahtumiin, kertoo pelitaiteen läänintaiteilija Jaakko Kemppainen
 
Residenssikokeilu alkaa 18.5. ja jatkuu 14.6. saakka. Kokeilussa syntyvät taideteokset tulevat karanteeniajan hengen mukaisesti netin yli nautittaviksi Nokturno.fi-sivustolle. Residenssiin osallistuvat taiteilijat myös kertovat residenssin kulusta omin sanoin Nokturno.fi-sivustolla
 
Taiteiden välisellä vuorovaikutuksella pyritään antamaan eri aloille uusia näkökulmia oman taiteenalan kehittämiseen ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Residenssissä tuotettu taide tuodaan saavutettavaksi internet-jakelun kautta.  
 
– Ensimmäinen digitaalisten pelien parissa kasvanut sukupolvi on jo keski-ikäinen, joten pelien kieli ja niiden käyttö itseilmaisun välineenä on luontevaa yhä suuremmalle osalle väestöä.
 
Elektronisen ja kokeilevan runouden sivusto Nokturno on järjestänyt vuodesta 2017 asti ”digitaalisia residenssejä”, joissa runoilijat ja runoutta työskentelynsä osana käyttävät taiteilijat ovat saaneet käyttöönsä tarpeisiinsa mukautuvan virtuaalisen residenssitilan ja ohjelmointitukea. Konsepti on saanut nimensä ajatusleikistä, jossa asettuivat vastakkain painettu ”analoginen” runous ja digitaalisen maailman runous, jonka tekijöille digitaalinen residenssi olisi omiaan. Runoyhdistys Nihil Interitin ylläpitämän sivuston monialainen residenssitoiminta kurkottaa nyt pelitaiteen suuntaan uudessa yhteistyössä Taiteen edistämiskeskuksen kanssa. 

Residenssiin osallistuvat seuraavat taiteilijat:

Sanna Väätänen – ”Sisäinen taiteilijani joutui työelämässä liian uinuvaan tilaan. Sen takia menin lopulta kansanopistoon opiskelemaan sarjakuvan tekemistä. Kansanopistoputki jäi päälle, ja opiskelin lopulta myös valokuvausta, animaatiota ja elektronista musiikkia, kolmessa eri opistossa. Olen todella iloinen, että tällaista peliresidenssitoimintaa järjestetään. Se kertoo siitä, että pelit nähdään nykyään vakavana taidemuotona. On hienoa, että voimme tehdä kaikille avoimen pelin, joka tuo jotain hyvää ja innostavaa tähän aikaan.”
 
Tuomas Tiainen - “Sarjakuva- ja pelitaiteen kotiresidenssi sopii tilanteeseeni kuin nyrkki nokkaan! Vanhana pelaajana minua kutkuttaa päästä luomaan jotain tällä jalolla saralla. Pelaajan taipaleeni alkoi vuonna 1987 joululahjaksi saadulla C64:llä ja jatkui myöhemmin Amigan kautta PC-koneisiin. Pelasin intohimoisesti 1980-luvun lopusta 1990-luvun loppupuolelle, jolloin liiallisuuksiin kivunneet laitteistovaatimukset ja reaalielämän aktiviteetit tappoivat kiinnostuksen. Ehkä myös tuntui, että pelit olivat käyneet tylsemmiksi kun grafiikkakorttikiihdytettyjä ulottuvuuksiakin oli kaikissa kolme. Sydämeltäni olen amigisti, olin silloin ja olen nyt ja ikuisesti. Sillä koneella oli iso sielu.”
 
@simppafi (Simo Santavirta) - “Taiteellinen vuorovaikutus luo itseään ohjaavan pyörteen, jossa osallistuja imee vaikutteen ja puhaltaa sen takaisin lisäämällä oman kierteensä, vaikuttaen näin toisiin ja pyörteeseen. Uskon tämän poikkitaiteellisen mikropyörteen marinoivan tekemistäni pitkälle tulevaisuuteen.”
 
V.S. Luoma-aho – ”Alkujaan olen 8-bittisen Nintendon sukupolven kasvatti, mutta sittemmin toki pelannut intohimoisesti enemmän tai vähemmän koko elämäni. Mitä taiteisiin ja viihteeseen tulee, nähdäkseni peleissä tiivistyvät kaikki tärkeät muodolliset kysymykset digitaalisuudesta interaktiviisuuden kautta eskapismiin sekä uudenlaisten tilojen, dynamiikkojen ja konstellaatioiden luomiseen. Tavallaanhan kyse on elokuvan jälkeisestä manttelinperijästä, suuremmasta kattomuodosta ja megakollaasista, joka ottaa siipiensä suojaan jokaisen muun taidemuodon, jos niikseen. Tämähän on simulaation idea. Toisaalta omassa runoudessani uskon luomiseen, en esimerkiksi kokemuksen toistamiseen: arkinen elämä kiinnostaa minua tematiikkana hyvin vähän, ellei kyse ole sen rikkomisesta. Käytän tietenkin kirjallisuuden muotoja, sanoja ja tekstiä, mutta esittävyyden sijaan olen aina kokenut oman taiteeni pikemminkin abstraktiksi. Entä miten tämä liittyy peleihin? Se jäänee nähtäväksi."

Taiteen edistämiskeskuksesta projektiin osallistuvat:

Kirjallisuuden läänintaiteilija Anna Elina Isoaro
Sarjakuvan läänintaiteilija Ville Pirinen
Pelitaiteen läänintaiteilija Jaakko Kemppainen, joka vastaa projektin toteutuksesta ja kysymyksiin. jaakko.kemppainen@taike.fi, puh: 0295 330 877