Reilua taidetta Tuusulassa | Artikkeli

Hohtava veistosinstallaatio.

Alexander Reichsteinin Metamorphoses-valotaideteos Tuusulassa esittää muodonmuutoksen lapsesta aikuiseksi, toukasta perhoseksi. Teos on esillä Valoa, enemmän valoa! -tapahtumassa 24.10.-8.11.2020. Kuva: Kari Kohvakka

Lokakuussa käynnistynyt Reilun taiteen manifesti on kampanja taiteilijoiden työstä maksettavan korvauksen puolesta. Kulttuurin merkitystä korostavassa Tuusulan kunnassa taiteilijan palkka on itsestäänselvyys.

Aleksis Kiven kuolinmökki on kärsivän suomalaistaiteilijan kohtalon tunnetuin vertauskuva. Kivi kuoli köyhänä ja vailla ansaitsemaansa arvostusta vuonna 1872. Nykyään pieni puurakennus on keskeinen nähtävyys Tuusulanjärven taiteilijayhteisön aikaa esittelevien taiteilijakotien ja museoiden joukossa.

Puolessatoista vuosisadassa myös suhtautuminen eläviin taiteilijoihin on muuttunut – ja on muutoksessa edelleen. Tämän huomasi Tuusulan kunnassa vuodenvaihteessa kulttuurituottajana aloittanut Jaana Hopeakoski.

- Ihan ensimmäisiä asioita tämän työn perehdytyksessä oli se, että Tuusulassa maksetaan palkkaa aivan kaikille taiteilijoille, jotka esiintyvät meillä. Se ilahdutti. Tulen järjestötaustasta, jossa olin tottunut vapaaehtoistyöhön.

Jaana Hopeakoski on Tuusulan kunnan kulttuurituottaja. Kuva: Paavo Hopeakoski

Reilun taiteen manifesti -kampanja pyrkii kiinnittämään huomiota taiteilijoiden palkattomaan työhön, jota 73 prosenttia taiteilijoista pitää Taiteen ja kulttuurin barometrin perusteella ongelmana. Kampanjassa kannustetaan positiivisiin ilmiantoihin eli nostamaan esille tahoja, jotka noudattavat reiluja käytäntöjä.

Hopeakosken mukaan Reilun taiteen manifestin periaatteet toteutuvat Tuusulan kulttuuripalveluissa kautta linjan. Valoteoksen suunnittelijalle, työstään kertovalle taiteilijalle tai esiintyvälle tanssijalle maksetaan korvaus samalla tavoin kuin tapahtuman lipunmyyjälle, siivoojalle tai av-teknikolle. 

Kulttuuripalvelut kuuluvat kuntien lakisääteisiin tehtäviin siinä missä päivähoidon järjestäminen, maankäytön suunnittelu tai vesi- ja jätehuollosta vastaaminenkin. Lain käytäntöön soveltamisen tavat vaihtelevat kuitenkin melkoisesti. Osin kyse on käytettävissä olevista resursseista, mutta tarkasteluun voidaan ottaa myös asenteet.

Tuusulalla on kulttuurikunnan maine. Jaana Hopeakoski näkee sen vaikuttavan toimintatapoihin.

- Olen kokenut, että meillä ollaan kulttuurimyynteisiä ja kulttuuri on sisäänrakennettu Tuusulan imagoon. Meillä on mahdollisuudet toimia. 

Kunnan palkkalistoilla on tällä hetkellä kolme kulttuurituottajaa, joiden työssä pyritään huomioimaan erilaiset ryhmät. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja koulujen kulttuurikasvatussuunnitelmien kautta voidaan tarjota taidekokemuksia ja kulttuuriperintöä tasa-arvoisesti kaikille tuusulalaisille lapsille. Konserttien, näytelmien ja kirjaston toteuttamien kirjailijavierailujen kaltaisten kulttuuripalvelujen saavutettavuus on Hopeakosken mukaan olennaista. Ohjelmaa voidaan tarjota vapaalla pääsyllä tai edullisesti. 

Korona-aika on tuonut tapahtumien järjestämiseen luonnollisesti omat haasteensa. Tuusulassa aloitettiin keväällä hyvälaatuisten esitysten tuottaminen verkon kautta. Tämä lisäsi Hopeakosken mukaan yleisömääriä tuntuvasti.

- Esimerkiksi Halosenniemessä järjestettyihin konsertteihin mahtuu vain viisikymmentä ihmistä, mutta verkkokonserteilla tavoitettiin tuhansia. Parhaillaan on menossa Valoa, enemmän valoa -tapahtuma. Meillä on valotaidetta ja valaistuja kohteita ympäri Tuusulaa koronaystävällisesti toteutettuna, eli ihmiset voivat pitää turvavälit raikkaassa ulkoilmassa. Valotapahtuman suosio on ollut todella positiivinen yllätys. 

Yleisöä ja soittajia konsertissa.

Halosenniemessä järjestettävät konsertit tavoittavat verkon välityksellä tuhansia. Kuva: Kari Kohvakka

Kunnissa kulttuuritarjonta on nähty perinteisesti mahdollisuutena matkailun edistämiseen. Se on myös asuinpaikan valintaan vaikuttava vetovoimatekijä. Monipaikkaisuus eli ihmisten elinympäristön koostuminen useista eri paikoista ja näiden välillä liikkumisesta korostaa tätä ulottuvuutta entisestään. Luontoarvojen, liikenneyhteyksien ja asumiskulujen ohella paikallinen taidetarjonta voi olla alueen vetovoimaa lisäävä tekijä. Taiteen terveysvaikutuksista on puhuttu paljon ja kaikkien saavutettavissa olevat kulttuurielämykset torjuvat osaltaan syrjäytymistä.

Kulttuurituottaja Jaana Hopeakoski näkee myös taiteilijoiden työllistämisen itsessään merkittäväksi tavoitteeksi.

- Me koemme tosi tärkeäksi, että voimme kunnan puolesta työllistää taiteilijoita. Tänä vuonna olemme tarjonneet työtä jo noin neljällekymmenelle taiteen ammattilaiselle lokakuun alkuun mennessä.

Työtilaisuuksista osa suuntautuu oman paikkakunnan taiteilijoille, mutta eri taiteenlajit eivät ole luonteensa vuoksi samalla viivalla. Tanssija tai muusikko saa keikan helpommin kuin kuvataiteilija.

- Tuusulassa on paljon esimerkiksi valokuvauksen ammattilaisia. Heidän työtään on tuettu sitten avustuksin. 

Hopeakosken mukaan Tuusulassa jaettiin tänä vuonna kulttuuri- ja taideavustuksiin 145 000 euroa. Kulttuurituottajien esittävän taiteen tuotantoihin käyttämä budjetti ei siis nielaise kaikkea, vaan myös yhdistysten ja taiteilijoiden omaehtoista toimintaa tuetaan. 

Kuinka työläitä hintaneuvotteluja taiteilijan palkkaaminen sitten vaatii? 

- Omasta puolestani täytyy sanoa, etten ole vielä kertaakaan tinkinyt siitä mitä taiteilija pyytää. Tietysti joskus voi käydä niin, että hintapyyntö on liian kova. Silloin kiinnityksen tekemistä täytyy miettiä uudelleen, mutta yleisesti taiteilijoilla itsellään tuntuu olevan hyvä käsitys käyvästä korvaustasosta. Monien esitysten hinta on valmiiksi linjassa.

Teksti: Raimo Pesonen

Reilun taiteen manifestin sivuilta löytyy lisätietoa eri taiteenalojen palkka- ja palkkiosuosituksista sekä sopimuspohjia.