Länkkäreiden jäljillä – osa VI: Malla Alatalo | Artikkeli

Malla Alatalo katsoo kameraan hymyillen.

Malla Alatalo toimi kulttuurituotantojen läänintaiteilijana Taiken Rovaniemen toimipisteessä. Kuvaaja: Janne Airaksinen.

Tuottajataustainen Malla Alatalo aloitti Rovaniemen toimipisteessä taidetuotantojen läänintaiteilijana Kulttuurisen moninaisuuden ja liikkuvuuden kehittämisohjelmassa vuonna 2016. Kansainvälisyys ja Barentsin alueen yhteistyö olivat keskeisessä roolissa Alatalon läänintaiteilijakaudella.

Lentävä lähtö

Usein läänintaiteilijat kuvaavat kautensa alkua epätietoisuuden, ihmettelyn ja opettelun täyttämäksi jaksoksi. Malla Alatalon aloitus oli toisenlainen. Hän hyppäsi edeltäjänsä saappaisiin alkuvuodesta 2016 ja sai perinnökseen tämän käynnistämiä projekteja, joihin oli tartuttava kiinni aikailematta.    

”Aloitin tammikuussa ja huhtikuussa oli jo Pohjois-Suomen kirjailijapäivät, eli sai alkaa heti töihin. Ei ollut sellaista starttia kuin monella muulla, että katsellaan ja suunnitellaan. Puolensa ja puolensa siinäkin, se olisi varmaan ollut siistiä, mutta nyt ei tarvinnut jäädä miettimään mitä tekisi”, Malla Alatalo kertoo.

Lentävää lähtöä pehmensi se, että Malla oli aiemmin työskennellyt samassa rakennuksessa läänintaiteilijoiden kanssa ja ollut mukana samoissa projekteissa heidän kanssaan. 

”Olen aiemmin tehnyt Lapissa projektitöitä Maaseudun sivistysliiton, Lapin esittävien taiteiden keskuksen ja Lapin taidetoimikunnan kanssa ennen Taiken aikaa.”
Malla toteaa naurahtaen seuranneensa läänintaiteilijan työtä niin paljon sivusta, että mikään ei yllättänyt.

Jos kausi olisi mahdollista aloittaa alusta nykyisillä tiedoilla ja puhtaalta pöydältä, Malla hyödyntäisi kuitenkin mahdollisuutta ottaa ensin iso kuva kunnolla haltuun ja suunnitella työn sisältöä sen mukaan.

Tuottaja laajalla kentällä 

Malla Alatalo sanoo olevansa lähtöisin hyvin kulttuurimyönteisestä kodista. 

”Olen pyörinyt pienestä saakka konserteissa. Jos itse hakeudun tilaisuuksiin, valinta osuu nykytaiteeseen ja musiikkiin – hyvin laajasti ymmärrettynä. Areenakonserteista en tykkää. Klassinen on aina hyvä.”

Kulttuurituottajan ammattikorkeakoulututkinnon Malla suoritti Mikkelissä. 

”Sen lisäksi olen opiskellut Lapin yliopistossa maisteriohjelmassa European Master in Arts, Culture And International Management. Samassa ohjelmassa oli matkailututkimuksen opiskelijoita yhteiskuntatieteellisestä ja taiteiden tiedekunnan opiskelijoita. Opintoja oli ristiin eri alojen välillä, oli yrittäjyyttä ja bisnestä talon toisessa päässä.” 

Laaja-alaisuus ja valmius rajojen ylittämiseen leimasivat myös Malla Alatalon läänintaiteilijapestiä. Taidetuotannot voivat koskea mitä tahansa taiteenalaa. Kulttuurisen moninaisuuden ja liikkuvuuden kehittämisohjelmassa Malla työskenteli sen syntyhetkestä alkaen. 

”Toivotaan, että moninaisuus olisi jatkossa läpileikkaavana mukana kaikessa Taiken toiminnassa.” 

Mallan tehtävänkuvassa painottuivat kansainvälinen ulottuvuus ja Barentsin alueen yhteistyö. 

”On ollut projekteja, jotka ovat kattaneet Barentsin alueen lisäksi Itä-Suomea, Kainuuta, Pohjois-Pohjanmaata – ja sitten taas olen tehnyt talosta aiemmin poistuneiden kollegoiden projekteja, jotka ovat kohdistuneet muualle kuin Lappiin. Jossakin vaiheessa minulla oli tuska, olenko tehnyt tarpeeksi omalla alueella. Kauteni päätteeksi sain kuitenkin tehdä seminaarin, jonka näkökulma oli pohjoisessa, eli ympyrä sulkeutui.”

Yhteenkokoajan roolin Malla koki työssään olennaiseksi. Koko Lappia koskevien tilaisuuksien organisointi mahdollistaa paitsi taiteilijoiden keskinäisiä tapaamisia, myös kuntasektorin vastuuhenkilöiden kohtaamisia. Malla painottaa, että erilaisia seminaareja on järjestetty jo ennen hänen aikaansa – ja niille on tarvetta varmasti myös jatkossa.

”Tilaisuudet on koettu tärkeiksi, koska niissä taidehallinnon ihmiset näkevät keitä lappilaiset taiteilijat ovat ja toisaalta he pääsevät vaihtamaan kokemuksia. Samalla saa vertaistukea, kun toimitaan tällaisella poikkeuksellisella alueella missä välimatkat ovat pitkiä ja on harvoin mahdollisuutta kohdata ja keskustella.” 

Vältetään turhaa eksotisointia

Lapin alueella työskenteleviin taiteilijoihin ja siellä tehtävään taiteeseen liitetään usein erilaisia valmiita mielikuvia. Osa niistä on myönteisiä ja osa kielteisiä, mutta brändin kehittämisen aineksiksi sopivat kummatkin. 

”Etelästä pohjoiseen katsomisessa voisi välttää turhaa eksotisointia. Ollaan kuitenkin samalla viivalla, vaikka on joitakin tiettyjä erityispiirteitä”, sanoo Malla Alatalo.

Myyttien rakentelun asemesta Malla haluaa kiinnittää huomiota ammattimaiseen tekemiseen. 

”Usein mediassa syntyy se kuva, että taiteella eläminen on mahdollista vain Kehä kolmosen sisäpuolella, mutta täällä on sisukkaita tyyppejä, jotka ovat osoittaneet, että ei se niin ole. On korkeatasoisia taiteilijoita, ja on kansainvälisiä taiteilijoita, eli täältä keikkaillaan ympäri maailmaa.” 

Pitkät välimatkat ja harva asutus ovat todellisia erityispiirteitä, mutta nekin voivat kääntyä vahvuuksiksi. Lapissa taiteenalarajojen yli tehtävään yhteistyöhön on totuttu.

”Välimatkat ovat haaste, mutta siihenkin on totuttu ja se tiedetään. Ei ole mikään ihmejuttu ajaa Rovaniemeltä Utsjoelle keikalle. Osataan järkeillä asiat niin, että siinä on samalla jotakin muutakin.”

Kun matkat ovat joka tapauksessa pitkiä, on yhtä luontevaa keikkailla Ruotsissa ja Venäjällä kuin vaikka Helsingissä. 

Usein ihmisten ja vaikutteiden liike rajojen yli on kaksisuuntaista. Malla Alatalo sanoo kansainvälisen taidekentän ihmisten kokoamisen yhteen olleen todella palkitsevaa.

”Samanmieliset ihmiset löytävät toisensa meidän järjestämissä tilaisuuksissa ja alkavat kehittää uutta yhteistyötä, joka on sitten kantanut hedelmää ja uusia rahoituksia.” 

Malla mainitsee ulkoministeriön hallinnoiman Itämeren, Barentsin ja arktisen yhteistyön määrärahan eli Iba-rahoituksen yhtenä isompien hankkeiden mahdollistajana. Kansainvälisiin tapaamisiin liittyy myös yksi Malla Alatalon läänintaiteilijakauden kirkkaimmista yksittäisistä hetkistä.

”2019 kesän Arctic Arts Summit, arktisen alueen taiteen huippukokous, ja siihen liittyvä tutustumismatka Ylä-Lappiin, johon saatiin viedä pari bussilastillista ihmisiä kymmenistä maista.” 


”Kiitettävästi otetaan huomioon, että Lappikin on olemassa, mutta toivottavasti se menee myös niin, että täällä saa olla jatkossakin taikelaisia töissä – eli läänintaiteilijoita ja taideasiantuntijoita tännekin. Tai jos tulee valtakunnallisia läänintaiteilijoita, ne olisivat aidosti valtakunnallisia. Että täälläkin tapahtuisi, ja täältäkin saataisiin taiteilijoita mukaan.”

”Tämä on poikkeuksellinen ja hieno rooli, valtakunnallinen näköalapaikka. Olen tosi kiitollinen siitä, että olen saanut tässä olla mukana. Taiken kehittämisohjelman tavoitteet kertovat vähän mitä pitää tehdä, mutta kuitenkin saa itse vaikuttaa tosi paljon projektien sisältöön ja miettiä yhteistyökumppaneiden kanssa mitä voisi tehdä. Se on ollut positiviista. Ei ole ollut yksin, mutta on saanut vaikuttaa paljon työn sisältöön.”

”Toivon että dialogi taiteen kentän, taiteilijoiden ja Taiken välillä pysyisi ja vahvistuisi. Että Taike näyttäytyisi taiteilijoiden keskuuteen sellaisena tahona, jota pystyy ja uskaltaa lähestyä. Tässäkin – yhtään itseään jalustalle nostamatta – saattaa olla roolia taiteen edistäjillä.”
 

Läänintaiteilija eli länkkäri on myyttinen olento: läänit on lakkautettu yli kymmenen vuotta sitten ja läänintaiteilijan oma taiteellinen työkin on tarkoin säädeltyä. Juttusarjassa Länkkäreiden jäljillä taiteilija-asiantuntija Raimo Pesonen selvittelee kautensa päättävien läänintaiteilijoiden kokemuksia ja näkemyksiä työstään. 

Sarjan aiemmat osat:
Länkkäreiden jäljillä – osa I: Juttusarja alkaa 
Länkkäreiden jäljillä – osa II: Elisa Lientola 
Länkkäreiden jäljillä – osa III: Harri Heinonen
Länkkäreiden jäljillä – osa IV: Kati Andrianov
Länkkäreiden jäljillä – osa V: Marika Räty / Maire Karuvuori