Läänintaiteilijat lisäävät taiteenalansa tunnettuutta

Kuva: Hämeen taidetoimikunta/Maileena Tuokko: Art Häme 2012 –taideviikon viettoa.

Kansainvälisesti ainutlaatuinen suomalainen läänintaiteilijajärjestelmä on osoittautunut 40 toimintavuotensa aikana muuntautumiskykyiseksi ja mahdollistanut reagoinnin ajankohtaisiin taide- ja kulttuuripoliittisiin tarpeisiin. Tuoreen tutkimuksen mukaan läänintaiteilijajärjestelmää voi pitää hyvänä esimerkkinä toimintamuodosta, jolla on saatu aikaan merkittäviä tuloksia ilman yksityiskohtaista ohjeistusta ja suuria taloudellisia panostuksia.

Läänintaiteilijajärjestelmän määrätietoinen kehittäminen on vuosikymmenten aikana kuitenkin jäänyt valtion taidehallinnon muutosten ulkopuolelle. Läänintaiteilijoiden merkitys on tuotu niissä esiin, mutta heidän asemaansa ja toimintamahdollisuuksiaan koskevat parannukset ovat jääneet vähäisiksi.

Taiteilijoiden työllistäjänä vuosittaisen 33–49 määräaikaisen läänintaiteilijan välitön vaikutus on ollut vähäinen. Sen sijaan taiteenharjoittamisen ja taiteenalan tunnettuuden kannalta läänintaiteilijoiden toiminnalla on ollut huomattava merkitys etenkin uusilla taiteenaloilla ja pienillä taiteenaloilla. Läänintaiteilijat ovat myös olleet käynnistämässä sellaista taidetoimintaa, joka on saattanut jäädä pysyväksi alueellaan.

Ensimmäiset läänintaiteilijat olivat kirjailijoita ja kuvataiteilijoita ja enemmistö läänintaiteilijoista on edustanut mainittujen alojen lisäksi teatteria ja säveltaidetta. 1990-luvun puolivälin jälkeen kuitenkin perinteisten taiteenalojen edustus on vähentynyt ja esimerkiksi tuottajien osuus kasvanut. Samoin läänintaiteilijoiksi on palkattu entistä enemmän monialaisia tai kokonaan uusia aloja, kuten lastenkulttuuria, ympäristötaidetta, sirkus- ja estraditaidetta, edustavia taiteilijoita. Neljänkymmenen vuoden aikana läänintaiteilijakunta on myös muun taiteilijakunnan tavoin vahvasti naisvaltaistunut. 1970-luvulla naisten osuus oli noin viidennes mutta nykyisin naiset muodostavat läänintaiteilijoiden enemmistön.

Läänintaiteilijajärjestelmä on kokenut kolme vaihetta, 11 vuotta kestäneen kokeilukauden, vuonna 1984 järjestelmän vakinaistamisen myötä alkaneen ohjaavien läänintaiteilijoiden kauden ja viimeisen, vuoden 1998 lääniuudistuksen jälkeisen kauden. Toukokuussa julkistetun Taiteen edistämiskeskusta koskevan lakiehdotuksen mukaan läänintaiteilija -nimike tulee tulevaisuudessakin säilymään, mutta tehtävänkuva saattaa lakiuudistuksen myötä muuttua. Lakimuutos on eduskunnan käsiteltävänä kuluvana syksynä.

Tutkija Pekka Oeschin taiteen keskustoimikunnalle tekemä tutkimus kartoittaa ensimmäistä kertaa läänintaiteilijajärjestelmän taustaa ja kehitystä vuodesta 1972 alkaen. Tutkimuksen yhtenä aineistona on entisille ja nykyisille läänintaiteilijoille tehty kysely. Vastauksista ilmeni muun muassa, että läänintaiteilijan toimeen hakeudutaan ennen kaikkea halusta edistää omaa taiteenalaa ja toisaalta työn haasteellisuuden vuoksi. Työtä vaikeuttaneina tekijöinä läänintaiteilijat mainitsivat suuren työmäärän sekä rahoituksen vähäisyyden. Raportti sisältää luettelon kaikista vuoden 2011 loppuun mennessä läänintaiteilijana toimineista 385 taiteilijasta.

Pekka Oesch: Läänintaiteilijajärjestelmä 1972–2011. Toiminta ja järjestelmän vaiheet. Tutkimusyksikön julkaisuja 39. Taiteen keskustoimikunta. ISSN 1796-6612, ISBN 978-952-5253-85-6.


Lisätietoja
Pekka Oesch, p. 701 7582, poesch@kotikone.fi
Tutkimusyksikön päällikkö Paula Karhunen, p. 0295 330 705, paula.karhunen@minedu.fi

Tilaukset:
Taiteen keskustoimikunta, Julkaisut, PL 293, 00171 Helsinki
p. 0295 330 713, tkt-kirjasto@minedu.fi