Uusi julkaisu tarkastelee kielteisen apurahapäätöksen vaikutuksia taiteilijan uraan

Taiteen keskustoimikunnan tuore tutkimus osoittaa niukkuuden jakamisen mahdollisimman monelle olevan muotoutumassa keskeiseksi valtion taiteilijatuen jakamisen ohjenuoraksi. Niin myönteisten kuin kielteisten taiteilija-apurahapäätösten taloudellinen vaikuttavuus yksittäisen taiteilijan uraan on laimentunut saajien joukon kasvaessa. Apurahoista on muotoutunut yksi taiteellisen toiminnan tulonlähde muiden joukossa. 

Taiteen keskustoimikunnan ja valtion taidetoimikuntien jakamat valtion ½-5-vuotiset taiteilija-apurahat ovat merkittävin yksittäisten taiteilijoiden taiteellisen työskentelyn tukemiseen kohdistettu valtion taidepoliittisen tuen muoto. Vuosittain taiteilija-apurahaa hakee noin 2000 taiteilijaa, joista noin 250 saa myönteisen päätöksen. 

Taiteen keskustoimikunnan tutkimusyksikön tuoreimmassa Pauli Rautiaisen laatimassa julkaisussa tarkastellaan ensimmäistä kertaa Suomessa kielteisen taiteilija-apurahapäätöksen vaikutuksia taiteilijoiden työskentelyyn ja heidän sijoittumistaan muiden tukimuotojen piiriin. Julkaisu on jatkoa syksyllä 2006 ilmestyneelle julkaisulle, jossa tarkasteltiin myönteisen taiteilija-apurahapäätöksen saaneiden taiteellista työskentelyä ja valtion taiteilija-apurahahistoriaa.

Valtion taiteilija-apurahajärjestelmän keskeisin tavoite on korkeatasoisen taiteen edistäminen. Suomalainen taiteilijatuki painottaa vahvemmin kuin minkään muun pohjoismaan taiteiteilijatukijärjestelmä tuen myöntöperusteena yksinomaan taiteellisen työn laatua. Siihen ei ole perinteisesti kuulunut juuri lainkaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ulottuvuutta. Taiteilijatuelle on ollut tyypillistä suhteellisen voimakas tuen vuosittainen ja uranaikainen kasautuminen tietyille taiteilijoille.

Nyt julkaistava tutkimus osoittaa, että taiteilija-apurahajärjestelmän syvärakenteessa on tapahtunut 1990-luvun alun jälkeen muutoksia. Niukkuuden jakaminen mahdollisimman monelle on muotoutunut erääksi keskeiseksi suomalaisen taiteilijatukijärjestelmän rahanjakoa ohjaavista metaperiaatteista. Esimerkiksi apurahojen suurta kumuloitumista niin uran aikana kuin yhden vuoden sisällä pyritään selvästi välttämään. Taiteilijatukijärjestelmä vaikuttaakin olevan siirtymässä puhtaasta laatuajattelusta kohti jonkinlaista, joskin yksilötasolta irtaantunutta, sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Vaikka yksittäisellä apurahajaksolla on edelleen keskeinen merkitys saajansa työedellytysten turvaamisessa, on taiteilija-apurahojen merkitys taiteilijan uralle yleisellä tasolla laimentunut. Kielteinen taiteilija-apurahapäätös on tässä tilanteessa takaisku, mutta pääsääntöisesti sen vaikutukset eivät näyttäydy kovin dramaattisina. Kielteisestä päätöksestä huolimatta taiteilijat jatkavat taiteellista työskentelyään, jolle he myös onnistuvat saamaan rahoitusta muista lähteistä – tavallisesti muista apurahoista, taiteellisesta työstään tai taiteelliseen työhön liittyvästä työstä. Esimerkiksi noin kaksi kolmesta vuodelle 2006 kielteisen taiteilija-apurahapäätöksen saaneesta rahoitti tuona vuonna taiteellista työtään muilla apurahoilla, joita he saivat niin säätiöiltä kuin valtioltakin.

Taloudellisilta vaikutuksiltaan erityisesti säätiökentän tuki on monelle kielteisen valtion taiteilija-apurahapäätöksen saaneelle merkittävää. Sen sijaan valtion muu suora taiteilijatuki osoittautui tuen kokonaisuuden kannalta taloudellisesti vähämerkitykselliseksi sen pienuuden ja vähäisen kumuloitumisen johdosta. Tuki taiteilijayhteisöille ja taidelaitoksille onkin monille kielteisen taiteilija-apurahapäätöksen saajille muuta suoraa taiteilijatukea taloudellisesti tärkeämpiä valtion taidepoliittisen tuen muotoja. Merkittävän poikkeuksen muodostavat kirjailijat. Monet kielteisen taiteilija-apurahapäätöksen saaneet taiteilijat saavat kirjastoapurahoja, joilla on suuri merkitys heidän toimeentulolleen. 

Taiteellisen työskentelyn ja taiteilijan arkielämän kannalta kielteisen päätöksen negatiivisimmat vaikutukset – oli kyse sitten työttömyydestä, taiteellisen työn rahoitusvaikeuksista tai päätöksen tuottamista kielteisistä psyykkisistä reaktioista – kohdistuivat voimakkaammin naistaiteilijoihin kuin miestaiteilijoihin. Erityisen voimakkaasti monet kielteiset vaikutukset kohdistuivat nuoriin naiskuvataiteilijoihin. Tutkimus tukee aikaisempaa havaintoa siitä, että taiteilija-apurahajärjestelmän ja taiteilijoiden arkielämän välisissä kohtaamisissa on elementtejä, jotka asettavat naistaiteilijat miestaiteilijoita heikompaan asemaan. Vaikutusten erot miesten ja naisten välillä eivät monestikaan ole suuria, mutta ne ovat systemaattisia.

Pauli Rautiainen: "Emme ole voineet tänä vuonna" – Kielteisen taiteilija-apurahapäätöksen vuodelle 2006 saaneiden taiteellinen toiminta ja heidän arvionsa taiteilija-apurahajärjestelmän toimivuudesta. (English summary) Työpapereita 46. Taiteen keskustoimikunta. ISBN 978-952-5253-68-9. Julkaisu on maksuton.

Julkaisu on luettavissa pdf-tiedostona verkossa:www.taiteenkeskustoimikunta.fi/julkaisut