Taidetoimikunnat 40 vuotta - juhlat Aleksanterin teatterissa

Reijo Kela Outro-juhlaperformanssissaSuomalaisen taiteilijapolitiikan keskeinen elementti, taiteilijoiden ja taiteen asiantuntijoiden muodostamat taidetoimikunnat, täyttää kuluvana vuonna 40 vuotta. Vuonna 1968 perustettu taiteen keskustoimikunta, taiteenalakohtaiset taidetoimikunnat sekä eri puolilla Suomea toimivat alueelliset taidetoimikunnat ovat kuluneiden vuosikymmenien aikana tukeneet lukemattomia suomalaisia taiteilijoita niin monivuotisin työskentelyapurahoin kuin avustamalla projekteja, työvälinehankintoja ja matkoja.

Juhlavuoden kunniaksi taiteen keskustoimikunta järjestää kutsuvieraille juhlaseminaarin ja iltajuhlan 15. toukokuuta Aleksanterin teatterissa Helsingissä. Seminaarin avaa kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin ja alustukset käsittelevät mm. taidetoimikuntien ja taiteilijatuen kehitystä sekä kansainvälistä verkottumista. Paneelikeskustelussa pohditaan, onko taiteella sijaa nykyisessä innovaatioihin keskittyvässä yhteiskunta- ja kulttuuripolitiikassa. Iltajuhlassa jaetaan kolme taiteen valtionpalkintoa ja seurataan monipuolista ohjelmaa eri taiteenaloilta. Kutsuvierasyleisössä on mukana kulttuuripolitiikan entisiä ja nykyisiä vaikuttajia, tekijöitä ja taiteilijoita.

Toimikuntien tehtävät, rakenne ja rahoitus

Taidetoimikunnat edistävät ja tukevat suomalaista taidetta, tekevät taidepoliittista ohjelma- ja kehittämistyötä sekä alan tutkimusta. Ne ovat opetusministeriön alaisia asiantuntijaelimiä. Valtion taidetoimikuntalaitoksen muodostavat taiteen keskustoimikunta jaostoineen, valtion 9 taiteenalakohtaista taidetoimikuntaa, erillislautakunnat, valtion taideteostoimikunta sekä 13 alueellista taidetoimikuntaa.

Toimikuntien jäsenet, joita on kaikkiaan noin 300, ovat luottamushenkilöitä, jotka valtioneuvosto nimittää kolmivuotiskausiksi kuultuaan taiteen eri alojen keskeisiä järjestöjä ja laitoksia. Toimikuntalaitoksen 40-vuotisen historian aikana on sen jäseninä ollut yhteensä yli 1800 taiteen ja kulttuurin ammattilaista. Heidän tekemänsä tukipäätökset perustuvat vertaisarviointiin ja vaihtuvaan asiantuntijuuteen. Lisäksi apurahoja ja avustuksia myönnettäessä otetaan huomioon alueellisia, kielellisiä sekä sukupuoleen ja ikään liittyviä tekijöitä.

Yleisesti tunnetuin osa taidetoimikuntien työtä on apurahojen ja avustusten jakaminen. Vuosittain käsitellään kaikkiaan lähes 14 000 hakemusta, joista noin 30 % johtaa myönteiseen päätökseen. Apurahoista tunnetuimpia ovat valtion ½-5-vuotiset taiteilija-apurahat, jotka maksetaan verottomina kuukausittain taiteilijoiden työskentelyedellytysten turvaamiseksi.

Taiteen ja kulttuurin tukemiseen on osoitettu valtion talousarviossa vuonna 2008 yhteensä 426 miljoonaa euroa, joista on veikkausvoittovaroja 189 miljoonaa euroa. Näistä määrärahoista on taidetoimikuntalaitoksen päätösvallassa 25 miljoonaa euroa, joista 20 miljoonaa euroa on suoraa, yksittäisille taiteilijoille jaettavaa taiteilijatukea, ja 5 miljoonaa euroa yhteisötukia.

Taidetoimikuntien historiasta

Nykymuotoinen toimikuntalaitos luotiin 1960-luvulla. Siihen saakka taiteilijoiden tukemisesta olivat vastanneet vuonna 1918 perustetut valtion taidelautakunnat. Laki taiteen edistämisen järjestelyistä (328/1967) astui voimaan vuoden 1968 alussa. Sen pohjalta luotiin valtion taidetoimikunnat ja niiden toimintaa koordinoiva taiteen keskustoimikunta sekä valtion taiteilija-apurahat, taiteilijaprofessorin virat ja alueelliset läänintaiteilijoiden virat.

Järjestelmä on pysynyt 40 vuoden ajan pääpiirteissään samana, keskeisenä lähtökohtana taiteellisen työskentelyn edistäminen asiantuntijoiden vertaisarvioinnin kautta. Huolimatta vakiintuneisuudesta, järjestelmää ei voida pitää jäykkänä, sillä vuosien ja vuosikymmenten mittaan tukijärjestelmä on laajentunut uusiin taiteenaloihin. Yksi uusista aloista esittäytyy iltajuhlassa uuden sirkuksen muodossa.

Tulevaisuuden haasteet

Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtaja, FT Hannu Saha näkee taidetoimikuntien tehtävien laajenevan samalla kun kulttuurin merkitys yhteiskunnassa kasvaa. Sahan mukaan keskeisiä haasteita suomalaisessa taide- ja taiteilijapolitiikassa on, kuinka edelleen pystytään vastaamaan taiteen kentän muutoksiin sekä uusiin ja uudistuviin taiteenaloihin. Rahoituksen haasteena on, kykeneekö valtion taiteilijatuki pysymään kehityksessä esimerkiksi säätiöiden rahoituksen kasvun mukana. 

"Taiteeseen ja laajemmin kulttuuriin osoitettavien satsausten tulee jatkossa kasvaa entistä monihallinnollisemmin, useiden eri ministeriöiden rahoituksena. Samalla tavalla kuin työ- ja elinkeinoministeriö ottaa osaltaan vastuuta kulttuuriviennistä, tulee taiteen soveltavaa käyttöä tukea eri ministeriöistä, esimerkiksi Terveyttä kulttuurista -toimintaa sosiaali- ja terveysministeriöstä. Tällä tavoin toive valtion kulttuurimäärärahojen tuplaamisesta on mahdollinen."