Valtion taiteilijatuki kasvanut ja monimuotoistunut 40 vuodessa

Valtion taiteilijatuen jakamisesta vastaavien taidetoimikuntien perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Pauli Rautiaisen laatimassa taiteen keskustoimikunnan tuoreessa tutkimuksessa Suomalainen taiteilijatuki tarkastellaan valtion taiteilijatuen kehittymistä taidetoimikuntien perustamisesta nykypäivään. Tutkimus osoittaa valtion taiteilijatukeen käytettyjen määrärahojen kasvaneen 1990-luvun alusta lähtien säätiöiden taiteilijatukea hitaammin. Samaan aikaan suomalaiseen taiteilijapolitiikkaan on omaksuttu runsaasti uusia tavoitteita kulttuuriviennin edistämisestä taiteen soveltavan käytön tukemiseen.

Valtion taiteilijatuen jakamisesta vastaavien taidetoimikuntien perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Pauli Rautiaisen laatimassa taiteen keskustoimikunnan tuoreessa tutkimuksessa Suomalainen taiteilijatuki tarkastellaan valtion taiteilijatuen kehittymistä taidetoimikuntien perustamisesta nykypäivään. Tutkimus osoittaa valtion taiteilijatukeen käytettyjen määrärahojen kasvaneen 1990-luvun alusta lähtien säätiöiden taiteilijatukea hitaammin. Samaan aikaan suomalaiseen taiteilijapolitiikkaan on omaksuttu runsaasti uusia tavoitteita kulttuuriviennin edistämisestä taiteen soveltavan käytön tukemiseen.

Taiteilijatuen perustan muodostavat vuonna 1970 käyttöönotetut valtion ½-5-vuotiset taiteilija-apurahat. Niiden tarkoituksena on tarjota apurahakauden ajaksi ammattitaiteilijalle mahdollisuus keskittyä täyspainoisesti omaan taiteelliseen työskentelyynsä. Taiteilija-apurahoja täydentävät valtion taidepalkinnot, työskentelyapurahatyyppiset kirjasto- ja näyttöapurahat sekä työskentelyapurahoihin verrattavissa olevat taiteilijaprofessorin virat. Näiden tukimuotojen kautta on 1970-luvun puolivälistä lähtien jaettu vuosittain 60 % taiteilijatuesta.

Toisen osan valtion taiteilijatuessa muodostavat taiteilijoille ja taiteilijaryhmille kohdennetut projektituet. Alun perin projektituki jaettiin lähes yksinomaan kohdeapurahoina. Sittemmin kohdeapurahojen merkitys on pienentynyt, kun etenkin 1990-luvun ja 2000-luvun alun aikana on kehitetty suuri joukko erilaisia projektiapurahoja tanssiproduktioiden tuesta kuvataiteen ateljee- ja työpajatoiminnan tukeen. Suoran taiteilijatuen kasvu on viime aikoina keskittynyt projektitukiin. Vuonna 1981 ne muodostivat vain noin kymmenesosan taiteilijatuesta, kun vuonna 2006 ne muodostivat viidesosan tuesta.

Kolmannen osan valtion taiteilijatuesta muodostavat alueellisten taidetoimikuntien apurahat ja läänintaiteilijoiden toimet. Näihin tukimuotoihin käytetyt määrärahat kasvoivat voimakkaasti taidetoimikuntalaitoksen ensimmäisen vuosikymmenen aikana 1960-luvun lopulta 1970-luvun lopulle. Sen jälkeen määrärahat eivät ole kasvaneet ja niiden suhteellinen osuus valtion taiteilijatuesta on laskenut vähitellen viidesosaan koko tuesta. Alueellisen taide-elämän edistämiseen tarkoitettujen määrärahojen kasvu onkin ohjautunut muualle kuin alueellisten taidetoimikuntien jakamiin apurahoihin: esimerkiksi aluekeskusverkon luomiseen eri taiteenaloille. 

Valtion taiteilijatuki on kasvanut tasaisen vakaasti koko taidetoimikuntalaitoksen toiminta-ajan, joskin kasvu on 1990-luvun alusta lähtien ollut aiempia vuosikymmeniä hitaampaa. Samaan aikaan säätiöiden taiteilijatuki on kasvanut valtion taiteilijatukea nopeammin. 1990-luvun alussa valtio ja säätiöt jakoivat taiteilijatukea nykyrahassa mitattuna runsaat 20 miljoonaa euroa, josta hieman alle 15 % tuli säätiöiltä. Tällä hetkellä ne jakavat taiteilijatukea yli 30 miljoonaa euroa, josta jo runsas kolmannes tulee säätiöiltä.

Niin säätiöiden kuin valtion jakama taiteilijatuki on muuttunut viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana aiempaa sirpalemaisemmaksi keskimääräisten myöntösummien laskiessa ja työskentelyapurahakausien ketjuttamisen vähennyttyä. Erityisen voimakkaasti tämä on näkynyt kuvataiteen tuessa.

Apurahoina, avustuksina ja palkintoina jaettavan suoran taiteilijatuen lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan valtion välillisen taiteilijatuen muotoja: taiteilijaeläkkeitä, tulo- ja arvonlisäverotukseen kytkeytyviä erityisjärjestelyjä sekä taloudellisia tekijänoikeuksia ja niihin liittyviä tukimuotoja kuten kuvataiteen jälleenmyyntikorvausta, tallennusalustamaksua ja lainauskorvausta.

Pauli Rautiainen: Suomalainen taiteilijatuki. Valtion suora ja välillinen taiteilijatuki taidetoimikuntien perustamisesta tähän päivään. (State support for artists in Finland. Direct and indirect support from the late 1960s to the present. Summary.) Tutkimusyksikön julkaisuja 34. Taiteen keskustoimikunta. Helsinki 2008. Hinta 22,00 €

Tilaukset: puh. (09) 1607 7066,
tkt-kirjasto@minedu.fi