Taiteen valtionpalkinnot 2009 myönnettiin kolmelle

Taiteen keskustoimikunta on myöntänyt tämän vuoden taiteen valtionpalkinnot valo- ja videosuunnittelija Kimmo Karjuselle, kolmen arkkitehdin perustamalle Ukumbi ry:lle sekä muusikko Kauko Röyhkälle. Arvoltaan 15 000 euron palkinnot luovutti kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin perjantaina 13.11.2009 Helsingissä.

Taiteen valtionpalkinnot ovat tunnustuksia kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana tehdystä ansiokkaasta taiteellisesta työstä tai pitkäaikaisesta ja merkityksellisestä taiteellisesta toiminnasta.


Palkintoperustelut:

Valo- ja videosuunnittelija Kimmo Karjunen (s. 1967)

Kimmo Karjunen on toiminut viisitoista vuotta valosuunnittelun lehtorina Teatterikorkeakoulun Valo- ja äänisuunnittelun laitoksella. Häntä pidetään perusteellisena ja inspiroivana opettajana, joka on työssään aina ajan tasalla, alansa kehityksen eturintamassa. 
Karjunen on tehnyt valosuunnittelun yli 30 suomalaiseen nykytanssiteokseen, joista kymmeniin myös lavastuksen tai videonsuunnittelua. Karjusta arvostetaan tinkimättömänä ja tyylitajuisena taiteentekijänä sekä pioneerihenkisenä uudenetsijänä. Töissään Karjunen pyrkii dialogiin muiden taiteilijoiden kanssa, sillä valo ei ole hänelle itseisarvo, vaan työryhmän kokonaisilmaisun väline. Hänen suunnittelutyönsä lähtökohtina ovat aina sisältö ja tilaratkaisu. Tavoitteena on muoto, joka lähtee teoksen sisällöstä.
Kimmo Karjunen on tehnyt menestyksellistä yhteistyötä mm. koregrafi-tanssija Jyrki Karttusen kanssa. Yksi taiteilijan tunnetuimmista ja runsaasti kansainvälistä kiitosta herättäneistä töistä on valosuunnittelu Karttusen sooloon Keiju (2002). Karjunen vastasi myös teoksen video- ja äänisuunnittelusta sekä lavastuksesta. Muista Karjusen töistä voidaan mainita valosuunnittelu ja lavastus Karttusen ryhmäteoksiin Mr & Mrs Betlehem (2000) sekä Situation Room (2008). Valosuunnittelua ja lavastuksia Karjunen on tehnyt myös Helsingin kaupunginteatteriin mm. Ari Tenhulan teoksiin Valotusaika (2002) ja Paiste (2000) sekä Ikuyo Kurodan koreografiaan Kaiku, Nuoli ja Ketju (2008). Karjusen viimeaikaisimmista töistä voidaan mainita Suomen Kansallisoopperaan tehty Verdin Naamiohuvit (2009). 
Karjunen on suunnitellut useita valo-, ääni-, ja videojärjestelmiä, minkä lisäksi on tehnyt äänisuunnittelua myös elokuviin ja valosuunnittelua museoille. Hänen suunnittelemiaan ovat Teatterimuseon pysyvä perusnäyttely, Kulttuurien Museon Phantasmagoria-näyttely sekä Helinä Rautavaaran museon pysyvä näyttely. Merkittävä videoprojisointityö nähtiin Jyväskylän kaupunginteatterissa Alvar Aallosta kertovassa näytelmässä Maestro (2005). Karjusen työ ei kuitenkaan ole rajoittunut puhtaasti taidekentän sisälle, vaan hän on suunnitellut valo-, ääni- ja videojärjestelmiä mm. ravintoloihin.
Tällä hetkellä Kimmo Karjunen toimii Suomen valo- ja äänisuunnittelijoiden liiton puheenjohtajana. Hänelle on myönnetty kahdesti IESNA:n (Illuminating Engineering Society of North America) kansainvälinen palkinto.


Ukumbi ry

Ukumbi ry on kolmen nuoren suomalaisen arkkitehdin perustama yhdistys, joka tarjoaa arkkitehtisuunnittelua vähäosaisille väestöryhmille. Saija Hollmén (s.1970), Jenni Reuter (s. 1972) ja Helena Sandman (s. 1972) valmistuivat arkkitehdeiksi Teknillisestä korkeakoulusta. Heidän yhteinen läpimurtotyönsä oli vuonna 2001 Rufisqueen Senegaliin valmistunut naisten keskus. Punaiseksi rapattu, avoimen sisäpihan ympärille kiertyvä rakennus on niittänyt mainetta monien ulkomaisten julkaisujen välityksellä ympäri maailmaa. Se voitti Bauwelt -palkinnon Saksassa vuonna 2003. Parhaillaan työn alla on orpokodin suunnittelu Tansaniaan sekä kulttuurikeskus Senegaliin.
Hollmén, Reuter ja Sandman ovat osallistuneet lukuisiin kansainvälisiin näyttelyihin ja luennoineet Euroopassa, Australiassa, Aasiassa, USA:ssa ja Afrikassa. Heille on myönnetty Rakennustietosäätiön nuorille arkkitehdeille jaettava Reima Pietilä -palkinto vuonna 2002. Tämän vuoden elokuussa he luennoivat Alvar Aalto Symposiumissa Jyväskylässä.
Ukumbi ry on kantanut esimerkillisellä tavalla globaalia vastuuta ihmistä kunnioittavan ja paikallista kulttuuria vahvistavan arkkitehtuurin edistämisestä kehitysmaissa. Yhdistyksen  toimintaperiaatteisiin kuuluu köyhyyden lievittäminen arkkitehtuurin keinoin. Yhdistys kerää itse varat työhönsä ja rahoittaa suunnittelun ilman tilaajatahon panosta. Usein suunnittelun kohderyhmänä ovat yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa sivuun jäävät ryhmät, kuten naiset, nuoret ja lapset. Osallistava suunnitteluprosessi sekä paikallisuuteen ja perinteiseen tilakäsitykseen pohjautuva arkkitehtisuunnittelu sitouttavat käyttäjät rakennusprosessiin. Yhteisön omanarvontunto ja yhteisöllisyys vahvistuvat, mikä taas vaikuttaa ihmisten elinolosuhteiden paranemiseen. Ukumbi ry:n arkkitehtien suunnittelussa tärkeää on myös ekologinen kestävyys, mikä näkyy mm. paikallisten ja kierrätettyjen rakennusmateriaalien käytössä.


Muusikko, kirjailija Juha-Pekka Välimaa (Kauko Röyhkä), (s. 1959)

Kauko Röyhkä kuuluu siihen oululaisten taiteilijoiden joukkoon, jonka lähtö vanhasta kotikaupungista ei ole merkinnyt jonkin jättämistä vaan jonkin sanoin kuvaamattoman ottamista mukaan. Tosin maa on ollut voimaa yhtä lailla kuin kaupunkikin, niistä on riittänyt tuotteliaalle, monipuoliselle ja uudistumiskykyiselle taiteentekijälle moneksi ja useammalle vuosikymmenelle. Sekä esikoisromaani "Tien laidalla Waterloo" että debyyttialbumi "Steppaillen" ilmestyivät vuonna 1980.
Punkin valtakaudella aloittaneena rockmuusikkona Röyhkä ei seurannut vallitsevia esikuvia, eikä suosionsa huipullakaan saanut mainittavia seuraajia. Röyhkän sanoitus on ollut mielistelemätöntä, hänen ei ole tarvinnut kulkea lakki kädessä eikä lippa otsalla. Musiikin rytmin on määrännyt tiivis, selkeä suomen kieli, ei kitaristin kolme lainattua sointua. Pintapuolista runollisuutta mukailevasta sanoitusperinteestä Röyhkä hyväksyi kirkkaan kuvallisuuden, ei kömpelöä soinnillisuutta tai mitallisuutta.
Röyhkän monista bändeistä pitkäikäisimmäksi on osoittautunut Marita Kuulan kanssa perustettu 500 kg lihaa. Sen runoklassikoihin sävelletyt biisit ovat vieneet Kailaan ja Hellaakosken ensi kertaa rock-klubeille ja takaisiin radioon. Kirjailijan työn keskeisimpien töiden - kymmenen romaanin ja yhden novellikokoelman - myötä kirjailija Röyhkä on löytänyt omalle sukupolvelleen, nykynuorisolle ja sodan nähneille ihmisille yhteisen teeman: Muuttuvan tai ajelehtivan identiteetin, kun historiassa tapahtuu suuri murros tai kun pienen ihmisen tulevaisuus on kesken.


Lisätietoja:
Pääsihteeri Esa Rantanen, puh. 09-160 77065, esa.rantanen(at)minedu.fi