Kirjallisuuden valtionpalkinnot kirjailija Märta Tikkaselle ja suomentaja Kaijamari Sivillille

Valtion kirjallisuustoimikunta on myöntänyt vuoden 2011 kirjallisuuden valtionpalkinnot kirjailija Märta Tikkaselle ja suomentaja Kaijamari Sivillille. Suuruudeltaan 15 000 euron arvoiset palkinnot jakoi kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin torstaina Helsingissä.

Kirjallisuuden valtionpalkinnot myönnetään tunnustuksena kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana valmistuneesta ansiokkaasta työstä tai pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnasta kirjallisuuden hyväksi. 

Kirjallisuuden valtionpalkintojen palkintoperustelut:

Kirjailija Märta Tikkanen

Märta Tikkanen har ända sedan sina tidiga verk på 70-talet befäst sin position som en viktig författare och samhällskritisk röst, med böcker som till exempel klassikerromanen Män kan inte våldtas (1974) eller det lyriska verket Århundradets kärlekssaga (1978). Detta är en författare som i sina verk skriver om stora allmänmänskliga teman som kärlek, sexualitet och mänskliga relationer, samtidigt som hon med en skärskådande blick behandlar jämlikhet, maktstrukturer och samhällsproblematik.

Även formmässigt rör hon sig inom ett brett register som inbegriper både prosa och lyrik samt prosalyrik – och inte minst det för Tikkanen så signifikanta biografiska skrivandet, som till exempel i äktenskapsbiografin Två – Scener ur ett konstnärsäktenskap (2004). Hon har med tiden blivit en feministisk ikon i hela Norden, och är en av de betydelsebärande nationella, kvinnliga föregångarna i sin generation. Men i samma andetag som man säger detta måste man framhålla att Tikkanen är mera än en historisk ikon; detta är en författare med en klar och nyfiken blick som riktas både framåt och bakåt och här och nu, en författare som är viktig både nationellt och utanför nationens gränser.

Vuonna  2010 Märta Tikkanen julkaisi isovanhempiensa Emma Sjödalin ja Uno Stadiuksen avioliitosta kertovan historiallisen romaanin. Emma & Uno – visst var det kärlek (Emma ja Uno – rakkautta tottakai) on modernisti tyylitelty, dokumentaariselle alustalle kirjoitettu romaani, joka avaa hienosti Suomen autonomian viime vuosikymmenten ristiriitaista ajan henkeä.

Tikkasen tärkeät teemat, kuten sukupuoli ja tasa-arvon toteutumisen vaikeus parisuhteessa saavat nyt historiallisen kehyksen. Sen valossa kirjailija kenties sensitiivisemmin kuin koskaan kuvaa yksilön vastuun ja valinnan kysymyksiä. Hän ei etsi syyllisiä onnettoman avioliiton raunioista, vaan kohdistaa tutkivan katseensa viisaasti isovanhempiensa kiehtoviin persoonallisuuksiin. Lopputulos – Emma & Uno – on henkilöhistoriallisen romaanin helmi.

Suomentaja Kaijamari Sivill

Kaijamari Sivill on parinkymmenen viime vuoden aikana suomentanut englanninkielistä proosaa laidasta laitaan. Tuoreimmista käännöstöistä mainittakoon tuotteliaan Joyce Carol Oatesin kolme keskenään hyvin erilaista romaania: Putous, Haudankaivajan tytär ja Kosto, Cormac McCarthyn karu Tie ja Truman Capoten Kesän taittuessa. Nyt palkittava suomennos on kanadalaisen Anne Michaelsin romaani Routaholvi.

Routaholvi on häkellyttävä lukukokemus. Se on yhtaikaa runollinen ja valistava; se pursuaa teknisen tarkkoja kuvauksia ja aforistisen pysäyttäviä tiivistymiä. Tarina etenee kanadalaiselta tekojärveltä Egyptiin, Assuanin patotyömaalle, ja sieltä sodanjälkeiseen Varsovaan – ja tekee siinä sivussa lukemattomia syrjähyppyjä. Sitä voi seurata paikoin kuin historiallista romaania, paikoin kuin herkkää ja koskettavaa draamaa. Romaani kertoo lapsen menettämisestä ja tunne-elämän jäätymisestä – ja todistaa että suru vie aikaa, mutta ei sittenkään tuhoa ihmistä, jos se saa tarvitsemansa tilan ja levon, tunteiden routa-ajan. Routaholvi on rakkauskertomus, tarina vanhan tuhoutumisesta, uuden rakentamisesta, identiteetistä, etsimisestä, sovituksesta ja toivosta.

Romaanin runsauden, moniäänisyyden ja kerroksellisuuden välittäminen on vaativa tehtävä. Siinä suomentaja Kaijamari Sivill on onnistunut häikäisevästi. Suomennos välittää tarkasti tekstin pinnanalaiset jännitteet. Se etenee näennäisen vaivattomasti insinööritieteen yksityiskohdista päähenkilöiden muistoihin ja mietteisiin, kasviopillisista havainnoista ja arkkitehtonisista pohdinnoista ihmisen kaikkein arimpiin, hauraimpiin tuntoihin. Kirjailijan hitaasti kypsyttelemää tekstiä on nautinto myös lukea hitaasti, aidolla suomen kielellä. Kaijamari Sivillin käännöstä voisi luonnehtia kirjasta lainatulla lausahduksella: ”Kaikki mikä on tehty rakkaudesta on elossa.”