Saamelaistaiteilijat eivät hae valtion apurahoja

Valtion taidetoimikuntien tuen hakijoina ja saajina saamelaiset taiteilijat ovat marginaalinen ryhmä. Suurin osa heistä ei hae valtion apurahoja. Myös valtion taidetoimikuntiin saamelaiset päätyvät vain harvoin asiantuntijajäseniksi. Tämä käy ilmi tutkija Kaija Rensujeffin saamelaisia taiteilijoita käsittelevästä tutkimuksesta.

Saamelaisia jäseniä on ollut vuosien varrella vain muutamassa valtion taidetoimikunnassa ja Lapin taidetoimikunnassa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että saamelaisten apurahahakemuksia eivät ole olleet arvioimassa saamelaistaiteilijat itse. Vertaisarvioinnin periaate ei siis täysin toteudu heidän osaltaan. Saamelaishakijoiden taiteellisen laadun arvioinnissa tulisikin ottaa käyttöön uusia menetelmiä, esimerkiksi eri taiteenaloilla toimivia asiantuntijaverkostoja, toteaa tutkija Rensujeff.

Saamelaisia ammattitaiteilijoita on Suomessa runsaat kaksisataa. Heidän osuutensa Suomen koko saamelaisväestöstä on noin 2,5 prosenttia. Vastaavasti Suomen taiteilijakunnan osuus koko väestöstä jää alle puolen prosentin.

Saamelaistaiteilijoista suurin osa on saamelaiskäsityön, duodjin, tekijöitä mutta erityisesti nuoremmassa polvessa on myös elokuvan ja musiikin ammattilaisia. Lisäksi monialaisten taiteilijoiden osuus kaikista saamelaisista taiteilijoista on huomattava. Suuri enemmistö (78 %) saamelaisista taiteilijoista asuu ja työskentelee saamelaisten kotiseutualueella, kun taas suomalaisille taiteilijoille on tyypillistä keskittyminen pääkaupunkiseudulle ja Etelä-Suomeen. Saamelaisten taiteilijoiden sijoittuminen saamelaisten kotiseutualueelle on myös huomattavasti tyypillisempää kuin saamelaisväestöllä yleensä.

Saamelaiset taiteilijat saavat tukea ammatilliseen työskentelyynsä saamelaisten omista taide- ja kulttuurialan tukijärjestelmistä. Tuki on kuitenkin vuosien mittaan vähentynyt, sillä saamelaiskäräjille osoitetun kulttuurimäärärahan reaaliarvo on laskenut 2000-luvulla. Suurin osa saamelaiskäräjien ja saamelaisneuvoston tuesta menee yhteisöille erilaisten tapahtumien järjestämiseen ja toiminnan rahoittamiseen. Taiteilijoille tukea jaetaan erittäin vähän.

Saamelaisille taiteilijoille tukea myöntävät järjestelmät täydentävät toisiaan muun muassa sen vuoksi, että niiden myöntämät tuet kohdistuvat eri taiteenaloille. Jokainen järjestelmä on siten tärkeässä asemassa saamelaisen taiteen edistämisessä. Taiteilijoiden merkitys saamelaisen kulttuurin säilyttämisessä ja edistämisessä on huomattava ja tämän vuoksi erityisesti saamelaisille taiteilijoille tarkoitetut tuki-instrumentit voivat joissakin tapauksissa olla tarpeen. Saamelaisille myönnettyä taiteilijatukea ei tutkimuksen mukaan voida kuitenkaan pitää vähäisenä ottaen huomioon taiteilijakunnan koon ja tukea hakeneiden taiteilijoiden määrän.

Taiteen keskustoimikunnan tutkimusyksikön julkaisussa kartoitetaan saamelaisen taiteilijakunnan rakennetta sekä saamelaisten taiteilijoiden ja asiantuntijoiden osallistumista valtion taidehallinnon toimintaan. Ensimmäistä kertaa tarkastelun kohteena ovat saamelaiset taiteilijat valtion taidetoimikuntalaitoksen tuen hakijoina ja saajina. Raportissa tarkastellaan myös saamelaiskäräjien ja saamelaisneuvoston jakamaa tukea eri taiteenaloilla toimiville taiteilijoille.

Kaija Rensujeff: Käsin, sävelin, sanoin ja kuvin – Saamelaiset taiteilijat Suomessa. Taiteen keskustoimikunnan tutkimusyksikön julkaisuja No 38. Taiteen keskustoimikunta 2011. Helsinki. ISSN 1796-6612. ISBN 978-952-5253-82-5.

Lisätietoja: Kaija Rensujeff, puh. 09 1607 6977, kaija.rensujeff@minedu.fi

Tilaukset: Taiteen keskustoimikunta, Julkaisut, PL 293, 00171 Helsinki, p. (09) 1607 7066, tkt-kirjasto@minedu.fi