Blogi

Multitaiteilija palveluksessanne!

Sehän on vain muusikko, ei se osaa kirjoittaa. Sehän on kirjailija, ei se osaa tanssia! Sehän on tanssija, ei se osaa säveltää. Sehän on lauluntekijä, sekö muka käsikirjoittaisi tv-sarjan? Monitaiteilija on kulttuurialan sekatyöläinen, kirjoittaa Dimi Salo.
Etualalla kosketinsoitin ja taustalla tyhjä konserttisali.
Vuosi 2023 sisälsi useita sooloesiintymisiä, joissa luin otteita Sopivanlaiset-romaanista ja esitin lauluja Sopivanlaiset-albumilta. Kuva soundcheckistä, paikkana Oulun Hotelli Lasaretti. Kuva: Dimi Salo

Monitaiteilija on kulttuurialan sekatyöläinen, monipalvelutyöntekijä. Me teemme paljon ja vähän kaikkea, monen työntekijän työtehtävät. Ylitämme ja yhdistelemme taiteenaloja omasta tahdosta, mutta usein myös pakon sanelemana. Hallitsemme ja harjoitamme useita taiteen tekemisen tapoja, multitaiteilemme.

Kuka meidät leimaa ja lokeroi?

Olen itse ajatunut monitaiteilijaksi sekä tahdosta että pakosta, tiedostamatta ja tiedostaen. Ennen kaikkea kyse on suuresta intohimosta ja rakkaudesta lajiin – taiteeseen ja sen tekemiseen. On olemassa niin paljon sanottavaa, näytettävää, käsiteltävää... Eikä ketään, joka hyppäisi kelkkaan ilman varmuutta siitä, että kovasta panostuksesta huolimatta tilille ei ropisisi euroakaan. En ole yksin, sillä juuri julkaistun Taiteen ja kulttuurin barometrin mukaan verkostojen puute on usein este monitaiteellisuudelle.

Olen saanut olla mukana Taiteen edistämiskeskuksen ja Oulun kulttuurisäätiön Filmiapaja-projektissa, jonka tavoitteena on yhdistää av- ja kirjallisuusalan tekijöitä. Filmiapajassa mukana oleminen on vain lisännyt kiinnostustani laajentaa omaa tekijyyttäni. Olen tutustunut ihmisiin, joiden kanssa voisin tehdä tulevaisuudessa yhteistyötä. Olen saanut uusia ideoita, joita haluaisin alkaa toteuttamaan vanhempainvapaani jälkeen.

Viimeisimmästä monitaideprojektistani, Sopivanlaisista, opin paljon. Käsi kädessä kulkevan romaanin ja albumin tekeminen fyysisine julkaisuineen oli merkittävä ja vaativa prosessi, mutta onnistuin! Aputyövoiman kustannuksiin on ollut pakko paiskia muita töitä, mutta sen myötä minussa on herännyt aito halu laajentaa osaamistani äänittämiseen, miksaamiseen, videokuvaukseen ja editointiin. Miksen oppisi tekemään niitäkin? Yhtä oikeaa tapaa tehdä taidetta kun ei ole, eikä tule.

Mutta mikä saa muut epäilemään toisen taiteilijan kykyjä laajentaa omaa osaamistaan? 

Muistan, miten moni piti minua pöpinä, kun vajaa kymmenisen vuotta sitten kerroin unelmastani luoda musiikkinäytelmä. Nyt olen enemmän kuin onnellinen, että uskalsin ja jaksoin, sillä Sopivanlaiset-näytelmää esitetään Oulussa tänä kesänä. Vaikka en ensimmäisen suunnitelmani mukaisesti ole näytelmän käsikirjoittaja ja ohjaaja, olen sen äiti. Näin vauvavuonna tuntuu mukavalta olla jonkinlainen moniemo.

Taide on vapautta, kuten freelanceriuskin. Jos osaa vähän kaikkea, on taiteen monipalvelutyöntekijä, pärjännee tuulisinakin aikoina. Se on selvää, että hallituksen tekemät leikkaukset tulevat vaikuttamaan suuresti meihin tahtomattaan vapailla markkinoilla toimiviin taiteen tekijöihin. Uuden, vielä vaikeamman aikakauden ovella, monipuolisuudelle ja verkostoitumiselle, yhteistyölle, on paikkansa.

Osaa ja voi, jos haluaa. Annetaan tilaa toisillemme kasvaa ja kehittyä. Vältetään itsemme ja toistemme leimaamista ja lokeroimista. Taide on vapautta, joka vaatii luottamusta ja paloa, näkemystä ja kovaa duunia. Olet mitä ajattelet, tai ainakin mihin ryhdyt. Osaat ja voit, uskon sinuun!