Ratkaisut löytyvät yhteistyöstä
Kehysriihen päätökset toivat selkeyttä tulevaan. Taike tullee jakamaan vuonna 2026 saman euromääräisen summan avustuksia kuin tänäkin vuonna. Uusia leikkauksia ei ole tulossa, mutta ei myöskään lisää rahaa.
Nyt voi jäädä valittamaan tai lähteä rakentamaan tulevaa. Se, että taiteen ja kulttuurin kenttä kasvaa, kukoistaa ja kansainvälistyy myös jatkossa, vaatii kuitenkin toimia. Kulttuuripoliittinen selonteko tulee linjaamaan paljon, mutta toimeenpanon voi aloittaa jo nyt. Avaan hiukan sitä, mitä me olemme tehneet Taikessa.
Järjestöjen kanssa löydettävä yhteinen tulevaisuuskuva
Vuonna 2025 Taike tuki yhteensä 378 yhteisöä, kun vielä vuonna 2024 avustuksia riitti 507:lle. Vuoden 2025 hakijoista voi identifioida väliinputoajia. Yksi ryhmä ovat valtakunnalliset järjestöt, jotka eivät sellaisenaan sovi toiminta-avustusten kriteereihin, esimerkiksi koulutusorganisaatiot tai erilaiset harrastus- tai edistämistoimintaan pääasiallisesti keskittyvät kattojärjestöt.
Lisäksi ilman tukea jäi toimijoita, joilla valtionavustuksen tarveharkinta ei täyttynyt. Tähän joukkoon kuului esimerkiksi yritysmuotoisia toimijoita tai muita yhteisöjä, joilla on huomattavan hyvä taloudellinen tilanne. Ilman avustusta jäi myös erinomaista kulttuuritoimintaa tekeviä yhteisöjä, joiden muualta saama valtionavustus on huomattava. Tämänkin joukon kanssa haluamme jatkaa keskustelua ja kehittämistä ja olla yhdessä miettimässä, millainen rahoitusmalli voisi toimia jatkossa, jotta toiminta voisi kehittyä ja kasvaa, tai voisiko Taike esimerkiksi vaikuttaa siihen, mihin muualta saatua avustusta voi kohdentaa.
Tulemme kutsumaan OKM:stä meille vuonna 2024 siirtyneet järjestöt kesäkuun alussa yhteiseen tapaamiseen pohtimaan sitä, miten harrastamista tukevat ja edistävät toimijat voisivat vahvistaa rakenteitaan esimerkiksi tiiviimmällä yhteistyöllä.
Selkeys viestinnässä, johdonmukaisuus linjauksissa
Taiken tekemien ratkaisujen on oltava perusteltuja, johdonmukaisia ja läpinäkyviä. Niistä on viestittävä hyvin selkeästi. Olen tietoinen, että onnistumisestamme ollaan erimielisiä: on heitä, jotka pitävät perusteltuna uskallustamme tehdä strategisia valintoja ja heitä, joiden mielestä viestinnässä olisi ollut parannettavaa, linjauksissa kehitettävää tai ylipäänsä juustohöylä olisi ollut reiluin tapa hoitaa avustussummien leikkaukset.
Olemme tänäkin vuonna pyrkineet tapaamaan kaikki halukkaat avustuksenhakijat. Osa tapaamisista on ollut rakentavia ja olemme löytäneet yhteisen ymmärryksen, osa on jäänyt edelleen epäreiluuden tunteen kaihertamaksi. Tämä on ilmiö, jolta avustuksenjakaja tuskin koskaan voi välttyä. Silti pidämme jokaista kohtaamista tärkeänä.
Uskallan linjata, että juustohöylään emme ole palaamassa, avustusten saajien joukkoa lukitsemassa vain nykyisiin tai arviointikriteeristöä radikaalisti muuttamassa, mutta meidän tulee pyrkiä vieläkin selkeämpään ja ennakoivampaan viestintään. Tänä vuonna moni yhteisö suri leikkausten tulleen täysin yllätyksenä, vaikka me ajattelimme etupainotteisesti varoitelleemme määrärahamuutosten vaikutuksista jo hyvissä ajoin. Tällaista viestintää voimme tehostaa, jotta ala olisi vieläkin varautuneempi.
Rahoituksen kokonaiskuvan muodostaminen ja vastuunjako
Taiteen ja kulttuurin rahoituspohjaa on pyrittävä laajentamaan. Se vaatii vahvempaa ja osallistavampaa sivistyspoliittista tahtotilaa; ihminen investoi siihen, mihin hän kokee osallisuutta.
Myös rahoituksen vastuunjakoa on selkeytettävä ja pystyttävä muodostamaan realistinen ja selkeä rahoituksen kokonaiskuva. Tämän työn olemme aloittaneet jo nyt. Olemme tavanneet säännöllisesti suurimpia rahastoja ja säätiöitä ja käyneet strategista keskustelua tulevaisuudesta samalla pitäen toisemme ajan tasalla linjauksistamme ja painopisteistämme. Lisäksi teemme Business Finlandin kanssa alkusyksystä ensimmäisen yhteisen hankkeen, ja sen tarkoituksena on tarjota tukea potentiaalisille T&K-rahoituksen saajille.
Myös valtion ja kunnan on vahvistettava dialogiaan ja jaettava yhteinen käsitys siitä, mitä julkisella kulttuurirahoituksella todella halutaan saada aikaiseksi ja mikä on vastuunjako. Lisäksi on pystyttävä identifioimaan kaikki taiteen ja kulttuurin toimintaedellytyksiin liittyvät tekijät, ja ennakoitava niihin kohdistuvien muutosten seuraukset taiteen ja kulttuurin kenttään. Millä lailla vaikkapa kuntien valtionosuuksiin kohdistuvat määrärahavaikutukset tai leikkaukset STEAN:n jakamissa valtionavustuksissa tulevat vaikuttamaan kulttuuritoimintaa harjoittaviin toimijoihin?
Taike ei voi ottaa tästä dialogista kokonaisvastuuta, mutta olemme loppusuoralla strategiatyössä, joka linjaa, miten valtakunnallinen toimintamme järjestäytyy tulevaisuudessa. Verkostot ja dialogi tulevat olemaan keskeisessä roolissa. Olemme aloittaneet jo suurten ja keskisuurten kaupunkien kulttuurijohtajien säännölliset tapaamiset, toistaiseksi lähinnä tiedonvaihtoa varten.
Myös rahoitus taiteen kansainvälistymisessä on pirstaleisena eri toimijoille. Asiantuntijamme on työstänyt nyt reilun vuoden ajan kansainvälistymisstrategiaamme, jossa isoa osaa näyttelee tilannekuva siitä, kuka tekee mitä kansainvälistymisen eteen nyt ja millaiset toimijat ja toimet jäävät väliin. Kansainvälistymisstrategiaamme esittelemme kesäkuussa.
Valittamisesta ja vesihöyrystä tekoihin
Olen täysin tietoinen siitä, että ohjeiden antaminen virastosta tuntuu usein norsunluutornista huutelulta. Taike on kuitenkin realistinen näköalapaikka, josta on helppoa sekä muodostaa kokonaiskuvaa että identifioida kehittämistarpeita. Ajattelen, että meillä on myös vastuu pyrkiä ennakoimaan tulevaisuuden muutostrendejä ja asiantuntijatyöllämme sekä avustuksillamme pyrkiä viitoittamaan tietä kestävämpään suuntaan.
Itse en usko, että pieni, omistuspohjaltaan heikko ja strategisesti lyhytjänteinen toimija voi onnistua kasvamaan ja kansainvälistymään tässä maailmanajassa täyteen potentiaaliinsa, vaikka taiteellinen taso, näkemys ja tahto olisivat kuinka kovat. Me tarvitsemme vahvempia rakenteita.
Päällekkäisten toimintojen rahoittaminen ei ole viisasta tai kestävää. Tämä on yksi syy sille, miksi me olemme päätyneet jakamaan isompia avustuksia harvemmille höyläämisen sijaan. Toimintaedellytysten vahvistaminen voi tapahtua myös yhteisiä resursseja hankkimalla ja jakamalla, yhdistymällä tai yhteistyöprojekteilla. Varainhankinta tai vaikkapa EU-rahoituksen hankkiminen ovat aikaa, osaamista ja rahaa vievää puuhaa, johon pienen toimijan on mahdotonta sitoutua. Yhteistyössä sekin voisi onnistua helpommin. Totta kai se vaatii uudelleenajattelua ja mahdollisesti luopumista jostain, mutta uskon, että sitä vahvempaa on taiteen monimuotoisuus ja kyky uudistua, mitä vahvemmiksi sen rakenteita kehitetään.
Olemme kulttuuripoliittisessa murroskohdassa, jossa lienee väistämätöntä uudelleen arvioida avustusten ja muiden toimien vaikuttavuutta ja toimeenpanna laajamittaisiakin kehittämistoimia. Maailmanpolitiikan myllerrys, ympäristökriisi, teknologian kehitys, lasten ja nuorten mielenterveysongelmat, segregaatio, väestön ikääntyminen ja monet muut muutokset vaikuttavat kulttuurisektoriin, niin tekijöihin kuin kuluttajiinkin.
Viisaasti ja määrätietoisesti rakennettu taide- ja kulttuurikenttä voi olla merkittävä muutoksentekijä ja uuden rakentaja: maailmassa, joka on muutosherkkä, epävarma, kompleksinen ja monitulkintainen, kulttuuri ruokkii uutta ajattelua, luo turvaa ja tunnetta jatkuvuudesta. Ajattelen, että meillä kaikilla on historiallinen mahdollisuus johtaa muutosta kulttuuripoliittiseen todellisuuteen, jossa kulttuuri on aidosti jokaisenoikeus.
Kaisa Rönkkö
Hallituksen puoliväliriihen tulokset taide- ja kulttuurialoille kohtuullisia
Hallituksen puoliväliriihen suurin uutinen taide- ja kulttuurialalle oli se, että ennakoiduista 75 miljoonan euron leikkauksista OKM:n hallinnonalalle ei kohdentunut taiteeseen ja kulttuurin euroakaan. Sopeutustarve väheni 65 miljoonaan, joka kohdistetaan pääasiassa korkeakoulujen rahoitukseen.
Vain kehysriihen neuvottelijat tietävät, miten lopputulemaan päädyttiin, mutta asian äärelle voimme toki hetkeksi pysähtyä. Ehkäpä leikkaukset todettiin taiteen ja kulttuurin osalta riittäviksi, olivathan taide ja kulttuuri kantaneet hallinnonalallaan kokoaan suuremman vastuun leikkauksista vuonna 2025. Kenties oli käynyt selväksi, että taide- ja kulttuurialalta ei voi leikata siten, ettei se vaikuttaisi toimintaan, tekijöihin, kokijoihin tai alueelliseen saatavuuteen.
Usein suurelta yleisöltä näkymättömäksi jäävä vaikuttamistyö saattoi myös onnistua. Kentän edunvalvojat tekivät luultavimmin tehokasta ja solidaarista yhteistyötä, jonka tueksi mielenilmaukset ja aktivismi loivat painetta. Ehkäpä muut toimintaympäristöön vaikuttavat muutokset (kulttuuripoliittinen selonteko, sivistyshallintouudistus, toimikuntarakenteen uudistus) auttoivat ymmärtämään, että toimijakenttä on jo muutospaineiden keskellä?
Kulttuuria ja taidetta kehysriihen materiaaleissa ei juuri sivuta, sen sijaan nuorison ja liikunnan puolelle erilaisia toimenpiteitä ja aloitteita esitetään jonkin verran. Voidaankin ajatella, että kulttuurin ja taiteen alalla kulttuuripoliittisen selonteon toimenpideohjelma tulee olemaan vastaava tulevien askelmerkkien määrittelemisen paikka. Tämä vaikuttamisen paikka ja toiminnan tapa on myös alan toimijoiden hyvä tiedostaa ja ennakoida.
Keskeiset nostot taide- ja kulttuurialan näkökulmasta:
1. Ei uusia, suoria leikkauksia taiteeseen ja kulttuuriin.
Tämä tarkoittaa alalle työrauhaa ja mahdollisuutta toimia nykyisen taloudellisen tilanteen reunaehdoin.
Vaikka lisäleikkauksia valtionosuuksiin ja valtionavustuksiin ei kohdennu juuri nyt, ei myöskään lisärahoitusta tai aiemman rahoitustason palauttamista ole näköpiirissä. Lähes kaikki eduskuntapuolueet ovat todenneet jonkinlaiset menosopeutukset tarpeellisiksi. Hallituspohjasta riippumatta on siis vaikea ennakoida tilannetta, jossa julkisen tuen määrä lyhyellä aikavälillä merkittävästi kasvaisi. Sen sijaan alan on hyvä tunnistaa ja reagoida niihin kehityskohteisiin, joita viime vuosina on tunnistettu, jatkaa ja syventää keskinäistä ja rajat ylittävää yhteistyötä sekä ennakoida tulevaisuuden toimintatapoja kulttuuripoliittista selontekoa työkaluna käyttäen.
2. Yhdistelmävakuutus etenee.
Yhdistelmävakuutusmallin valmistelu etenee riihikirjauksen myötä. Yhdistelmävakuutuksen tarkoituksena on parantaa erityisesti niiden henkilöiden sosiaaliturvaa, jotka toimivat samaan aikaan yrittäjinä ja palkansaajina. Tilanne on taide- ja kulttuurialan freelancereille tavanomainen, ja monin paikoin yhdistelmävakuutusta on pyritty edistämään jo hyvin pitkään.
Selvitys mallista esiteltiin vuoden 2024 lopulla, ja nyt valmistelu etenee luonnoksesta kohti hallituksen esitystä. Kulttuurialan ja luovien alojen toimijat ja tekijät tulevat olemaan yksi keskeinen uudistuksen kohderyhmä, joten alan kuuleminen edelleen osana valmistelua on tarpeellista.
3. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoitukseen lisäpanostuksia.
Elinvoimakeskukset käynnistyvät osana aluehallinnon uudistusta, ja niille esitetään yhteensä 30 miljoonan euron valtuuksia vuosille 2026–2028 kolmivuotiseen kokeiluun, jolla vauhditetaan pienten ja keskisuurten yritysten tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Tämä voi tarjota mahdollisuuksia myös taide- ja kulttuurialan pienille yrityksille.
4. 14 prosentin alv-kanta lasketaan 13,5 prosenttiin.
Tähän alv-kantaan kuuluvat esimerkiksi pääsyliput ja kirjat.
5. Harrastamisen Suomen malliin tulossa 5 miljoonan euron pysyvä tasokorotus.
Harrastamisen Suomen malli on tarjonnut lapsille tärkeän väylän myös taide- ja kulttuuriharrastusten pariin. Lisäksi toimintamuoto on mahdollistanut yhteistyön koulujen ja taide- ja kulttuuriyhteisöjen välillä.
6. T&K- ja AV-alojen tuet rajattu yritystukiin kohdennettavien leikkausten ulkopuolelle.
AVMS-maksuvelvoitteesta sen sijaan ei kirjattu mitään.
7. Kuntien peruspalveluista leikataan.
Kuntien peruspalvelujen valtionosuuksiin toteutetaan noin 2 prosentin eli 75 miljoonan euron säästö. Vielä ei ole tiedossa, mitä leikkaukset tarkoittavat, mutta kuntien peruspalveluihin lukeutuvat esimerkiksi kulttuuritoiminta ja kirjastot.
Vaikka edellä mainitut teemat limittyvät taide- ja kulttuurialaan, eivät ne tarjoa johdonmukaista kuvaa siitä, mikä olisi alan suunta tai punaista lankaa, jolla edetä kohti hallitusohjelman mukaista kasvupotentiaalia tai kulttuuripoliittisen selonteon pitkän linjan tavoitteita. Hajanaisten ja pistemäisten toimenpiteiden äärellä taide- ja kulttuurialan oma toimijuus ja aloitekyky korostuvat entisestään. Muutoksen äärellä osallistuminen lienee ainoa keino vaikuttaa alan tulevaan todellisuuteen. Tällä hetkellä kulttuuripoliittinen selonteko ja sille määriteltävä toimenpideohjelma luovat väylän toimia.
Salla Mistola
Kirjoittajat
