Taide kohtaa tarvitsijan – kansalaisopistot kulttuurihyvinvoinnin välittäjinä

Taide vaikuttaa. Kansalaisopistot kulttuurihyvinvoinnin välittäjinä -webinaarissa (19.3.2026) tarkasteltiin, mitä kansalaisopistojen kulttuurihyvinvointityö tarkoittaa käytännössä ja mihin suuntaan sitä voisi kehittää.

Kansalaisopistot taiteilijan työn ja osaamisen välittäjinä

Järvilakeuden kansalaisopiston koulutussuunnittelija ja Perhonjokilaakson kansalaisopiston rehtori Maaria Koivula-Talkkari toi webinaariin maaseutumaisten kuntien näkökulmaa ja nosti esiin, kuinka kansalaisopistot ovat merkittäviä taiteilijoiden työllistymisen mahdollistajia. ”Taiteilijan leipä koostuu useammasta osa-alueesta. Yksi osa voi olla vapaana taiteilijana tehtyjä projekteja, toinen osa kansalaisopiston tuntiopettajatoimintaa ja kolmas voi olla erityisryhmille tai muille suunnattuja kulttuurihyvinvointiin liittyviä sisältöjä“, Koivula-Talkkari avaa kansalaisopistojen roolia taiteilijan työn kokonaisuudessa. Opistojen avulla taidealan ammattilaiset pystyvät toteuttamaan omaa ammattitaitoaan ja työllistymään ympäri Suomea.

Erityisesti pienemmissä kunnissa ja maaseudulla kansalaisopisto voi olla ratkaiseva tekijä siinä, voiko taiteilija asua ja työskennellä omalla paikkakunnallaan. Tällä on laajempia alueellisia vaikutuksia: kun taiteilijoilla on mahdollisuus työllistyä eri puolilla Suomea, kulttuuritoiminta ei keskity vain suuriin kaupunkeihin, vaan pysyy elävänä myös pienemmillä paikkakunnilla.

“Taiteilijan leipä koostuu useammasta osa-alueesta. Yksi osa voi olla vapaana taiteilijana tehtyjä projekteja, toinen osa kansalaisopiston tuntiopettajatoimintaa – ja kolmas voi olla erityisryhmille tai muille suunnattuja kulttuurihyvinvointiin liittyviä sisältöjä.“

Kulttuurihyvinvoinnin parissa kansalaisopistojen välittäjärooli korostuu. Kansalaisopistot luovat rakenteita, joiden kautta taiteilijat voivat työskennellä esimerkiksi sairaaloissa, palvelutaloissa ja erityisryhmien kanssa. Kansalaisopistot toimivat linkkinä taiteilijoiden, sote-palveluiden ja osallistujien välillä, mahdollistaen taiteen viemisen sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Tämä edellyttää koordinaatiota, yhteistyötä ja toimintaympäristön tuntemusta. Kun rakenteet toimivat, taiteilija voi keskittyä sisältöön ja osallistujat saavat laadukkaan kokemuksen.

Tätä näkökulmaa vahvistaa kuvataiteilija Ville Hautaluoma Kansalaisopistot kulttuurihyvinvoinnin välittäjinä: Kuvataidetta psykiatrisen kuntoutuksen osana -videolla. 

Kulttuurihyvinvointitoiminnan jatkuva kehittäminen

Maaria Koivula-Talkkari esitteli, miten Järvilakeuden kansalaisopiston toiminta-alueella (Lappajärvi, Evijärvi, Kauhava) kulttuurihyvinvointia on kehitetty pitkäjänteisesti jo vuosien ajan. Erityisesti entisen Kuntayhtymä Kaksineuvoisen toiminta on luonut pohjaa nykyiselle yhteistyölle. Kansalaisopisto ei ole tuonut kulttuurihyvinvointia alueelle uutena asiana, vaan on pikemminkin ottanut hankkeissa syntyneitä toimintamalleja osaksi omaa pysyvää toimintaansa.

Pitkäjänteisestä kehittämisestä huolimatta käytänteitä on edelleen tarpeen kehittää ja tarkentaa. Kansalaisopistot kulttuurihyvinvoinnin välittäjinä ‑hankkeessa on vastattu tähän tarpeeseen kokoamalla ja kehittämällä materiaaleja kansalaisopistojen kulttuurihyvinvointityön tueksi. Materiaaleihin voi tutustua tarkemmin Innokylässä.

Monimuotoisia toimintamalleja eri kohderyhmille

Graafinen suunnittelu ja kuvitukset: Elina Johanna Ahonen

Webinaarissa esiteltiin Kansalaisopistot kulttuurihyvinvoinnin välittäjänä -hankkeessa koottu kahdeksan toimintamallin kokonaisuus. Mallit kuvaavat kansalaisopistojen ja hyvinvointialueen yhteistyössä toteutettavia kulttuurihyvinvoinnin sisältöjä, joissa opisto toimii välittäjänä taiteilijoiden, palveluiden ja osallistujien välillä. Tavoitteena on viedä taide sinne, missä sille on tarvetta – taide kohtaa tarvitsijan.

Toimintamallit muodostavat laajan ja monimuotoisen kokonaisuuden. Osa niistä on vakiintunutta toimintaa, jota on toteutettu jo yli 25 vuoden ajan, kun taas osa on syntynyt hankkeen aikana uusina avauksina. Yhteistä kaikille malleille on, että ne on rakennettu vastaamaan erilaisten kohderyhmien tarpeisiin ja mahdollistamaan osallistuminen myös heille, jotka eivät välttämättä muuten hakeutuisi taiteen pariin.

Toimintamalleissa taide tuodaan osaksi arkea erilaisissa palveluympäristöissä – esimerkiksi asumispalveluyksiköissä, kuntoutuksessa ja työllistymistä tukevissa palveluissa. Samalla ne tukevat osallistujien toimintakykyä, itseilmaisua ja sosiaalista vuorovaikutusta. Monissa malleissa korostuu myös moniammatillinen yhteistyö: taiteilijat ja opettajat työskentelevät yhdessä sote-henkilöstön kanssa, jolloin toiminta kytkeytyy luontevasti osaksi muuta palvelua. 

Kokonaisuus koostuu seuraavista toimintamalleista:

• Kuvataidetta psykiatrian ryhmäkuntoutuksessa
• Kuvataidetta erityistä tukea tarvitseville
• Musiikkiteatteria erityistä tukea tarvitseville
• Asumispalveluyksikön bänditoiminta
• Kuvataidetta ja kädentaitoja ikääntyneille
• Ikääntyneiden musiikkituokiot
• Tanssi  ja liiketyöpaja työllistymistä edistävien palveluiden tukena
• Kulttuurihyvinvointia sote ammattilaisille

Toimintamallit eivät ole pelkkiä yksittäisiä toteutuksia, vaan ne on dokumentoitu ja jäsennetty siten, että niitä voidaan soveltaa eri puolilla Suomea. Niiden taustalla on sekä käytännön kokemus että tutkimustieto, ja niiden kehittämistä pohjautuu myös Pirkanmaan hyvinvointialueella kehitettyyn kulttuurihyvinvointipalveluiden laatukriteeristöön. Lue kriteeristöstä lisää täältä: Tietoa ammattilaiselle kulttuurihyvinvoinnista - Hyvinvointia elintavoilla

Kulttuuriketju ja kotoutuminen – Espoon työväenopiston kokemuksia

Kansalaisopistot kulttuurihyvinvoinnin välittäjinä ‑hanke on keskittynyt kansalaisopistojen ja hyvinvointialueiden yhteistyöhön. Kulttuurihyvinvointiin liittyvä toiminta kansalaisopistoissa on kuitenkin tätä laajempaa, ja webinaarissa kuultiin esimerkkejä sen erimuodoista Espoosta ja Kuopiosta.

Espoon työväenopiston koulutuspäällikkö Mia Nirhamo esitteli opiston kulttuurihyvinvointityötä palveluntuottajan näkökulmasta. Espoon työväenopisto on tarjonnut kulttuurisisältöjä osaksi Espoon kaupungin Kulttuuriketju-toimintaa, jossa taide- ja kulttuurisisältöjä välitetään Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen ylläpitämiin ikääntyneiden palvelutaloihin ja hoivakoteihin. Käytännössä opisto on hakeutunut mukaan Kulttuuriketjun toimittajarekisteriin ja osallistuu vuosittaisiin hakuihin. Hyväksytyn tarjouksen jälkeen yksittäiset hoivayksiköt voivat tilata palveluja suoraan opistolta, joka vastaa sisältöjen toteutuksesta ja raportoinnista.

Tarjottu sisältö on sisältänyt esimerkiksi monitaiteisia työpajoja, joissa yhdistetään käsityötä ja musiikkia, sekä runoihin ja muistoihin pohjautuvia esityskokonaisuuksia. Nirhamo toi esiin, että malli mahdollistaa taiteen viemisen sinne, missä ihmiset ovat, mutta edellyttää myös resursseja, hallinnollista työtä ja tiivistä yhteistyötä hoitohenkilökunnan kanssa.

Espoon työväenopistossa kulttuurihyvinvointi kytkeytyy myös maahanmuuttajien kotoutumiseen taideopetuksen kautta. Opistossa on toteutettu Learn Finnish by painting and drawing -kuvataidekurssi, jossa suomen kielen oppiminen yhdistyy piirtämiseen ja maalaamiseen. Kurssilla opitaan kieltä tekemisen lomassa: keskustelu, havainnointi ja kuvallinen ilmaisu tukevat toisiaan, ja osallistujat voivat harjoitella kieltä omalla tasollaan ilman painetta. Kurssia esittelevän opettajan Minna Katteluksen mukaan taidetyöskentely tarjoaa luontevan ja matalan kynnyksen ympäristön vuorovaikutukselle, yhteisöllisyydelle ja oppimiselle – samalla kun osallistujat tutustuvat suomalaiseen kulttuuriin ja saavat myönteisiä kokemuksia taiteen tekemisestä. Katso video: Kansalaisopistot kulttuurihyvinvoinnin välittäjinä: Kuvataide kielen oppimisen tukena.

Musiikista merkityksellisyyttä - Kuopion kansalaisopiston kokemuksia

Kuopion kansalaisopiston Iskelmien ystävät -ryhmä. Kuvaaja: Venla Korja

Kuopion kansalaisopiston johtava musiikinopettaja ja väitöskirjatutkija Petra Lisitsin-Mantere tarkasteli puheenvuorossaan, millaisia hyvinvointivaikutuksia musiikin harrastaminen ja erityisesti esiintymiseen tähtäävä työskentely tuottaa osallistujille. Hän nosti esiin, että kansalaisopiston musiikkiryhmissä merkityksellisyys rakentuu yhdessä tekemisestä, ryhmään kuulumisesta ja kokemuksesta, että oma tekeminen tuottaa iloa myös muille. Esiintymiset esimerkiksi palvelutaloissa vahvistavat tätä kokemusta ja laajentavat hyvinvoinnin vaikutusta yksilöstä yhteisöön. Musiikkiharrastus tuo osallistujille myös arkeen rytmiä, sosiaalisia suhteita ja onnistumisen kokemuksia, jotka tukevat kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Kuopion kansalaisopiston musiikkiryhmiä esittelevällä videolla korostuvat myös opettajan rooli turvallisen ja kannustavan ilmapiirin rakentajana sekä esiintymiseen liittyvän tavoitteen merkitys. Tulevat esiintymiset motivoivat harjoittelemaan ja lisäävät tekemisen merkityksellisyyttä. Katso video: Kansalaisopistot kulttuurihyvinvoinnin välittäjinä: Musiikin ja esiintymisen merkitys.

Katse, kohtaaminen ja merkityksellisyys

Webinaarissa merkityksellisyys nousi esiin sekä osallistujien että toiminnan tekijöiden ja mahdollistajien näkökulmasta. Katseen ja silmien merkitys toistui useissa puheenvuoroissa. Taidetoiminta kuvattiin paitsi tekemisenä myös muutoksena, joka näkyy ihmisissä, kun “silmät aukeavat” ja ihminen pystyy olemaan muiden katseiden edessä ilman häpeää. Muutos on usein myös konkreettisesti nähtävissä – “silmiin syttyy se valo”, kun osallistuja uskaltaa olla oma itsensä.

Katse liittyy samalla myös siihen, miten ihmiset kohdataan. Keskusteluissa puhuttiin “rakastavasta katseesta”, joka mahdollistaa turvallisen ilmapiirin ja tukee voimaantumista. Kohtaaminen voi rakentua hyvin pienistä asioista, jopa tilanteissa, joissa sanoja ei enää ole. Silloin yhteys syntyy katseessa – hetkessä, joka tapahtuu “silmien välillä” ja jää merkitykselliseksi.

Näin katse toimii siltana yksilön sisäisen muutoksen, toisen ihmisen hyväksyvän kohtaamisen ja ihmisten välisen yhteyden välillä.

Yhteistyö ja näkyvyys ratkaisevat

Loppukeskustelussa, jossa olivat mukana kulttuurikoordinaattori Hanna Korhonen Pirkanmaan hyvinvointialueelta ja opetusneuvos Heikki Tulkki Opetushallituksesta, nousi esiin keskeinen haaste: kulttuurihyvinvoinnin saralla tehdään paljon, mutta sitä ei aina osata sanoittaa tai tuoda esiin.

Korhonen toi esiin, että kulttuurihyvinvointitoimintaa olisi mahdollista hyödyntää nykyistä enemmän osana palveluohjausta. Sote-ammattilaiset voisivat ohjata asiakkaita kansalaisopistojen kursseille ja ryhmiin, mutta tämä edellyttää, että tieto toiminnasta on helposti löydettävissä ja ajantasainen. Kyse ei ole vain toiminnan järjestämisestä, vaan siitä, että se näkyy ja kytkeytyy osaksi palveluja.

Tulkki puolestaan korosti, että kulttuurihyvinvointi kuuluu luontevasti vapaan sivistystyön tehtävään. Vapaan sivistystyön ytimessä ovat osallisuus, yhteisöllisyys, merkityksellisyyden kokemukset ja jatkuva oppiminen – samoja tekijöitä, joista myös kulttuurihyvinvointi rakentuu.

Sekä Korhonen että Tulkki kannustivat kansalaisopistoja rohkeasti olemaan yhteydessä hyvinvointialueisiin ja etsimään yhteistyömahdollisuuksia. Samalla Tulkki korosti oppilaitosten välistä yhteistyötä: omia vahvuuksia kannattaa tarkastella yhdessä ja rakentaa verkostoja. Yksittäisen opiston sijaan useampi toimija voi yhdistää osaamisensa ja tarjota palveluja yhdessä. Yhtenä vaihtoehtona hän nosti esiin kansalaisopistojen luomat konsortiot, joiden kautta hyvinvointialueita voidaan lähestyä yhteisenä toimijana ja vastata laajempiin tarpeisiin.

Yksittäisen opiston sijaan useampi toimija voi yhdistää osaamisensa ja tarjota palveluja yhdessä. 

Keskustelussa korostui myös, että yhteistyö ei synny itsestään. Se edellyttää aktiivisuutta, verkostoihin osallistumista ja yhteydenottoja. Kun toiminnan tavoitteet on sanoitettu selkeästi, on helpompi kertoa, mitä tehdään ja miksi – ja samalla rakentaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä.

Keskustelussa korostettiin myös rahoituksen roolia. Opintoseteliavustukset parantavat osallistumisen saavutettavuutta esimerkiksi ikääntyneille, työttömille ja maahanmuuttajille, ja kehittämisavustukset tukevat yhteistyön sekä uusien toimintatapojen syntymistä. Taloudelliset kannustimet nähdäänkin tärkeänä keinona vahvistaa kulttuurihyvinvoinnin asemaa osana palveluita.

Samalla todettiin, että kulttuurihyvinvointityö on edelleen usein hankkeiden varassa. Jotta toiminta juurtuu pysyväksi osaksi palvelujärjestelmää, tarvitaan sekä rakenteita ja rahoitusta että pitkäjänteistä yhteistyötä.

Kansalaisopistot ovat jo nyt keskeinen osa suomalaista hyvinvoinnin infrastruktuuria. Jatkossa niiden rooli voi kasvaa entisestään – kun työ tehdään näkyväksi, yhteistyö vahvistuu ja vaikuttavuus pystytään osoittamaan.

Tietoa hankkeesta ja lisämateriaalit

Blogissa esitellyt esimerkit ja keskustelut pohjautuvat Kansalaisopistot kulttuurihyvinvoinnin välittäjänä -projektiin (2021–2026), jossa on kehitetty ja kokeiltu käytännön toimintamalleja kulttuurihyvinvoinnin edistämiseksi. Hanketta on toteutettu yhteistyössä Seinäjoen ja Järvilakeuden kansalaisopistojen, Etelä Pohjanmaan hyvinvointialueen sekä useiden valtakunnallisten toimijoiden kanssa. Työtä jatketaan Taide- ja kulttuurivirastossa.

Hankkeen tavoitteena on ollut vahvistaa kansalaisopistojen roolia taiteen ja hyvinvoinnin yhdistäjinä, kehittää välittäjämalleja eri toimijoiden välille sekä parantaa taiteen saavutettavuutta erityisesti niille ryhmille, jotka eivät muuten pääse kulttuurin pariin.

Tutustu materiaaleihin:

• Tietoa Kansalaisopistot kulttuurihyvinvoinnin välittäjänä -projektista
• Taide vaikuttaa. Kansalaisopistot kulttuurihyvinvoinnin välittäjinä -webinaaritallenne
• Videot (Kuopio, Seinäjoki, Espoo) Taide- ja kulttuuriviraston YouTube-kanavalla
• Toimintamallit ja materiaalipaketti Innokylässä: Kansalaisopisto kulttuurihyvinvoinnin välittäjänä | Innokylä