Blogi
Taideneuvosto

Yle hoi – myös populaari on kulttuuria!

Yleisradion ohjelmapolitiikka ja -tarjonta ovat aina ajankohtaisia aiheita. Nyt erityisesti siksi, että seuraavan eduskunnan paalupaikkaa tavoittelevista puolueista sekä kokoomus että perussuomalaiset esittävät suuria leikkauksia Ylen valtiontukeen, kirjoittaa Hannu Saha taideneuvoston blogisarjassa.
Ihmisiä istumassa pöydän ympärillä kuuntelemassa radiota korvakuulokkeilla
Ihmisiä pöydän ympärillä kuuntelemassa radiota vuonna 1927. Kuva: Hyvinkään kaupunginmuseo

En ole sillä asialla. Yle on turvatun rahoituksensa ehdottomasti ansainnut, jos ja kun se hoitaa julkisen palvelun tehtävänsä Yleisradiolain edellyttämällä tavalla. 

Yleisradiolaissa on hyvin selkeästi esillä yhtiön ”sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat” tai kuinka sen tulee ”tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille”. Ohjelmatarjonnan sisällön keskeisimpänä – ja erinomaisen hyvänä – tehtävänä on ”tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä”. Ylen toimintaa pitää arvioida näiden tavoitteiden kautta.

Niin olen tehnytkin. Kansanmusiikin ammattilaisena otin innokkaasti kantaa 1980-luvun lopulta alkaen Ylen ohjelmapolitiikkaan erityisesti musiikkitarjonnan osalta. Kritiikin keskeisin sisältö oli silloin ja on edelleen se, että Ylen profiili on yhä enemmän siirtynyt vaihtoehtojen tarjoamisesta kohti kilpailemista osansa hyvin hoitavan kaupallisen ohjelmatoiminnan kanssa. 

Ikuisuuskysymykseni on: onko se kilpailu tarpeellista? Eikö Ylen päätehtävän pitäisi olla Yleisradiolain edellyttämän laaja-alaisen vaihtoehdon tarjoaminen?

Asia nousi jälleen esille, kun Yle Radio Suomi ilmoitti profiloivansa toimintaansa lopettamalla toimitettuja erikoisohjelmia. Oikeutettua kohua sai aikaan muun muassa juurimusiikin viikoittaisten klassikko-ohjelmien, Esa Kuloniemen Bluesministerin ja Teppo Nättilän Kantritohtorin, pidennetty armomurha kesäohjelmasarjoiksi. Samalla lopetettiin kokonaan monia arvostetuimpia musiikin erikoisohjelmia. 

Tilalle Yle tarjoaa tiedotteensa mukaan ”aiempaa enemmän suoraa lähetystä”, ”vahvasti vuorovaikutuksessa” kuuntelijoiden kanssa ja ”yhä enemmän toivemusiikkia”. Siis juuri sitä, mitä kaupalliset radiot ovat pullollaan.

Ylen radiotoiminnan kolmesta pääkanavasta YleX on ansaitusti ja aivan oikeutetusti profiloinut minut ohjelmatarjontansa ulkopuolelle. Yle Radio 1 sen sijaan hoitaa vuodesta toiseen kunniakkaasti asemaansa hienosti toimivana kulttuurikanavana. Jokin aika sitten Yle tiedotti radio- ja audiopäällikkö Jonna Fermin suulla, että Yle Radio 1:n ”asema kulttuurikanavana vahvistuu”. Se on hyvä juttu.

Ylen ohjelmatarjonnan ongelman ydin on strategioissa, jotka unohtavat, että myös populaari on kulttuuria! Erityisesti suosituimmalla Radio Suomen kanavalla toivoisi kuulevansa lisääntyvän suoran lähetysvirran vaihtoehtona hyviä toimitettuja musiikkiohjelmia. Juuri sellaisia, jotka viimeksi olivat leikattavien listalla. 

Vielä tärkeämpää olisi arvioida uudelleen peruslähetysvirran eli sävelradiotoiminnan sisältö. Mitä on sisällöllisesti se viihde, jota meille esimerkiksi Radio Suomi päivittäin tarjoilee? Onko se tarpeeksi vaihtoehtoista kaupalliselle toiminnalle? Onko siinä mukana ”sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat”? Tuotetaanko, luodaanko, kehitetäänkö siinä kotimaista kulttuuria? Onko se ”virikkeellistä viihdettä”?

Kansanmusiikin erityisasiantuntijana olen usein huomauttanut, että kansanmusiikki jos mikä ansaitsisi Yleisradiossakin paikkansa viihteenä. Nykyisellään on lähes mahdotonta kuulla edes kansainvälisesti arvostettua huipputuotetta Yleisradiosta. 

Kyllä, kansanmusiikkia tulee tunti tai pari viikossa toimitettuina ohjelmina. Tämä on promille tai kaksi Ylen viikoittaisesta musiikin lähetysajasta. Kansanmusiikilla ei ole ollut eikä ole mitään asiaa oikeutetulle paikalleen sellaisena viihteenä, jota Yleisradiolakikin edellyttää. 

Vastaavasti meiltä löytyisi mitä moninaisinta muuta vaihtoehtoista tarjottavaa, sillä suomalaisen musiikin aluskasvullisuus ja marginaalien kenttä on ihailtavan laaja ja korkeatasoinen. Kaiken sen soisi saavan kuuluvuutta nimenomaan Yleisradiossa. 

Yleisradion strategioiden lähtökohtana tulee olla, että tarjoamalla lisää vaihtoehtoja luodaan myös uutta kysyntää. Yleisradion tulee verovaroin maksettuna julkisena palveluna huolehtia selkeämmin Yleisradiolain toteutumisesta myös populaarikulttuurin hiljaisiksi vaietuilla ja leikatuilla osa-alueilla. 

Blogisarjassa Taideneuvoston jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista taidekentän ja taidepolitiikan asioista. Taideneuvostolla on keskeinen tehtävä opetus- ja kulttuuriministeriön taidepolitiikan asiantuntijana. Taideneuvosto on Taiken asiantuntijaelin, joka päättää valtion taidetoimikuntien toimialoista, nimistä ja määristä.