Luova osaaminen sanoiksi

[Musiikkia]

Milja Leskinen [00:00:02]: Taiteen ja kulttuurin rahoitus on murroksessa. Miten löytää uusia tapoja luoda ja ansaita muuttuvassa maailmassa? Luova käänne -podcastissa taiteen ja kulttuurin tekijät kertovat kokemuksistaan. Minä oon Milja Leskinen, Taiken Luova verkko -hankkeen viestintäasiantuntija, ja tänään meillä on aiheena viestintä ja erityisesti se, miten viestiä omasta osaamisesta niille, joiden täytyy siitä tietää. Mun kanssa on tänään keskustelemassa Katriina Haikala. Lämpimästi tervetuloa, Katriina. 

Katriina Haikala [00:00:35]: Kiitos. 

Milja Leskinen [00:00:35]: Sä oot koulutukseltasi taiteen maisteri. 

Katriina Haikala [00:00:38]: Joo, kyllä. 

Milja Leskinen [00:00:39]: Ja taidepedagogi. 

Katriina Haikala [00:00:40]: Joo, kandi. 

Milja Leskinen [00:00:42]: Ja myöskin valmentaja. 
Katriina Haikala [00:00:43]: Joo. Mä oon EMCC-sertifioitu systeeminen tiimicoach ja just teen mun ICF-sertifikaattia systeemiseksi business coachiksi. 

Milja Leskinen [00:00:52]: Mitä kaikkea se tarkoittaa? 
Katriina Haikala [00:00:54]: Se, mitä systeeminen business coach ja systeeminen tiimicoach tarkoittaa niin sitä,  tiimicoachingissa coachataan tiimejä. Useasti mennään auttamaan ryhmiä muodostamaan itsestään tiimi jos on haasteita keskinäisessä toiminnassa niin auttamaan tiimejä. Ja se systeemisyys tarkoittaa sitä, että otetaan laajasti huomioon koko konteksti, jossa tiimi toimii. Ettei ajatella, että se tiimi olisi irrallinen vaikka organisaatiosta tai ympäröivästä maailmasta.

Milja Leskinen [00:01:27]: Ja eikö niin, että työskentelet kuvataiteilijana ja toimit myös senior advisorina Milttonilla parhaillaan? 

Katriina Haikala [00:01:35]: Joo. Musta on hauskaa, kun sä kysyit, mitä tämä systeeminen tiimicoach tai systeeminen business coach tarkoittaa. Joku toinen olisi voinut kysyä, mitä taiteen maisteri tarkoittaa, ja mun olisi ollut tosi paljon vaikeampi vastata. Mutta joo, tosiaan, ehkä kuvataiteilija on vähän harhaanjohtava. Tavallaan se pitää paikkansa, tavallaan ei. En ole koskaan ajatellut itseäni pelkästään kuvataiteilijana, vaan oon enemmän ajatellut itsestäni, että oon yhteisötaiteilija. Mun mediumit on valokuva, piirtäminen ja liikkuva kuva sen lisäksi vielä performanssit ja monenlaisia juttuja. Kuvataiteilija on tuntunut ollut musta vähän rajoittava, musta tuntuu, että oon enemmän yhteisötaiteilija. 

Milja Leskinen [00:02:18]: Onks sulla muuten tällä hetkellä meneillään jotain taideprojekteja?
Katriina Haikala [00:02:24]: Mullahan on vuodesta 2017 lähtien käynnissä oleva yhteisötaideprojekti, jossa oon kiertänyt ympäri maailmaa piirtämässä muotokuvia naisista, koska taiteen historia on vallan historiaa. Se on edelleen käynnissä, toki nyt on ollut vähän vähemmän aikaa paneutua siihen, koska olen toista kertaa elämässäni töissä, siis työelämässä sillä tavalla että en itse itseäni työllistä vaan oon jollain muulla työnantajalla töissä. 

[00:02:52] [Musiikkia]

Milja Leskinen [00:02:54]: Sä oot pohtinut paljon osaamisen sanoittamista kuvataiteilijana, ja se varmasti liittyy myös valmentamisen näkökulmiin. Jos nyt ajatellaan erityisesti taiteilijan työtä, niin ajattelet, että miksi taiteilijan osaamisen näkyväksi tekeminen on erityisen tärkeää? 

Katriina Haikala [00:03:11]: Ylipäätään… No, puhun kohta tarkemmin taiteilijan näkökulmasta, mutta ylipäätänsä, miksi oman osaamisen sanoittaminen on tärkeää, teitpä mitä tahansa, on siksi, jotta joku voi esimerkiksi ajatella, että sun kanssa voisi tehdä jotain. Tai voisit olla hyvä johonkin projektiin tai työhön, tai sulta voisi ostaa palvelua tai osaamista. Sen takia on hyvä osata kommunikoida sitä osaamista. Ja jos ajatellaan taiteilijoita erityisesti, niin kyllä, kuten tossa sun introssa puhuttiin muuttavasta maailmasta, niin kyllähän tässä ajassa jossa mahdollisuudet kapenee, vaikka mä en ole ihan varma, kapenevatko mahdollisuudet, vaikka rahoitus kapenee. Se voi avata jonkinlaisia uusia mahdollisuuksia uudelle ajattelulle, koska on pakko. Sen takia on erityisen tärkeää, että me osataan kommunikoida sitä omaa osaamistamme. Ja että osataan kommunikoida tästä taidekentästä ulos päin. Jotta joku muukin toimija, joka ei oo taiteen kanssa päivittäin tekemisissä, voisi ymmärtää, mitä kaikkea minä osaan tai joku muu, joka toimii tässä taiteen kontekstissa. Mitä kaikkea sä oikeastaan teet ja osaat, miten mun osaaminen voisi hyödyttää jotakuta toista tahoa.  

Milja Leskinen [00:04:49]: Tosi tärkeä pointti. Etenkin juuri tämä, että tosiaan maailma ja rahoitus muuttuvat, ja sitten toisaalta eletään aikamoisen informaatiotulvan keskellä. Miten sieltä sitten kukakin erottuu ja luovii oman osaamisensa ja ajatustensa kanssa. Varmasti vaati paljon sitä, että kiinnittää huomiota, miten asioita sanoittaa ja tuo esille. 

Katriina Haikala [00:05:09]: Tää on hei, mun on pakko sanoa, että tuo on niin tärkeä, juuri tuo informaatiotulva. Me tiedetään itsestämme, tai tiedän itsestäni, että attention span on kyllä todella lyhyt. Jos on joku viesti, tai haluaa saada oman viestinsä läpi, sen täytyy olla aika napakka ja selkeä. Olisi tietysti ihanaa, jos maailma ei olisi sellainen, että voisimme pysähtyä enemmän asioiden äärelle, pohtia, möyhätä, epäröidä ja ihmetellä. Mutta kun aattelee, että aika usein vuorovaikutustilanteetkin saattaa olla aika ohimeneviä ja nopeita, ja ihmisillä on kiire, niin jos silloin pystyy silleen napakasti kertomaan, ettö mitä mä teen ja mitä mä osaan, ja siitä on kyllä tosi paljon etua. 

[00:05:52] [Musiikkia]

Milja Leskinen [00:05:54]: Joo. Mua kiinnostaa erityisesti, että mistä kaikesta sun näkökulmasta taiteilijan osaaminen voi koostua? Tai miten sä oot omalla kohdalla lähtenyt jäsentämään niitä eri osaamisalueita? 

Katriina Haikala [00:06:05]: On tosi monenlaisia taiteilijoita, on monenlaista osaamista, monenlaista ammattilaisuutta, monentyyppistä tekemistä. Taiteilija on niin valtavan laaja käsite. Mutta jos mä ajattelen itseäni, eli yhteisötaiteilijaa, ja mäkin oon yhteisötaiteilijoiden vain yksi, ja meitä yhteisötaiteilijoitakin on hirveän monenlaisia, joilla on erilaisia praktiikoita ja tapoja toimia ja tehdä sitä työtä. Mutta jos ajattelen itseäni, että mistä mun osaaminen koostuu… Kun mä ajattelen mun työtä projektiluontoisena, mä oon tehnyt projekteja, mun kaikki työt on projekteja. Niin ensinnäkin voi lähteä siitä, että mulla on projektinhallintataitoja: pystyn hallitsemaan laajoja kokonaisuuksia, suunnittelemaan aikatauluja ja viemään asioita läpi. Eli aloittamaan, toteuttamaan ja saavuttamaan jonkun lopputuloksen, mikä ei oo mitenkään itsestään selvää. Se voi kuulostaa itsestään selvältä, mutta se ei suinkaan oo sitä. Sen lisäksi ajattelen, että taiteilijat ylipäätänsä on aika valtavan taitavia hankkimaan elannon monenlaisesta leivänsyrjästä. Itse olen kokenut, että olen onnistunut apurahan hakija, oon tehnyt hyviä apurahahakemuksia ja sitä kautta saanut mahdollisuuksia toteuttaa sitä työtä. Ja sillon kun sitä apurahaa ei oo tullut, oon ollut nokkela keksimään, millä muilla keinoin sitä elantoa voisi hankkia. Siihen on auttanut se oman osaamisen kommunikointi. Ja myöskin, ei pelkästään kommunikointi, vaan toisten ihmisten tarpeiden kuuntelu. Siitä päästään siihen yhteen osaamiseen, joka mulla on, niin on se, että mä pystyn kuuntelemaan, mitä ihmiset tarvitsee tai minkälaisia haasteita heillä on ja pystyn miettimään erilaisia ratkaisuja. Hei, mä en suinkaan oo lopettamassa tätä listaa vielä, tää on aika pitkä lista, mistä taiteilijan osaaminen voi koostua. 

Milja Leskinen [00:08:14]: Anna palaa. 

Katriina Haikala [00:08:17]: Sitten ajattelen, että itselläni taitoja ovat muun muassa valokuvaaminen, videokuvaaminen, piirtäminen ja julkinen puhuminen. Pystyn tekemään esityksiä omasta työstäni, ja nämä ovat konkreettisia taitoja. Kompetensseihin kuuluu esimerkiksi systeeminen ajattelu, joka tulee myös koulutuksesta, mutta olen joutunut työssäni ymmärtämään ihmisiä ja konteksteja laajemmin. Kaikki ihmiset, joiden kanssa olen tehnyt töitä, ovat toimineet tietyssä kontekstissa, ja minun on pitänyt ymmärtää myös maailman tilanne, historia ja tulevaisuus. Tämä on ehkä isoin anti minulle: nähdä, miten asiat liittyvät toisiinsa, ja ratkaista ongelmia luovasti. Viimeisenä ehkä merkittävä kompetenssi on nopea oppiminen ja rohkeus tarttua asioihin. Esimerkiksi tilanteissa, joissa pitää itse ratkaista asioita, koska ei ole resursseja palkata ketään. 

Milja Leskinen [00:10:55]: Todella kattava listaus. 

Katriina Haikala [00:10:57]: Eikä ollut kaikki ei varmasti todellakaan siinä. 

Milja Leskinen [00:11:01]: Haluaisin tarttua vielä tuohon, kun mainitsit näitä selkeämmin taidoiksi määriteltäviä osaamisalueita ja sitten puhut myös näistä kompetensseista. Niin onko tässä sellaista eroa, että taidot on jotain konkreettisia kyvykkyyksiä, mitä osaa tehdä ja sitten onko nämä kompetenssit enemmän sitä tietoa ja asiantuntemusta, kuinka sitä taitoa voi hyödyntää muissa asioissa? 

Katriina Haikala [00:11:26]: Kyllä ehdottomasti, ne on niitä. Että jos ajatellaan vaikka,  mulla on piirtämisen taito, jonka mä oon omannut jo ihan pienestä pitäen. Sehän se on se syy miksi mä oon ylipäätään koskaan haaveillut taiteilijuudesta: olen ollut aina luokkani paras piirtäjä. Mä just löysin viikonloppuna mökiltä mun reissuvihkon kakkosluokalta, johon opettaja on kirjoittanut, että mä oon voittanut puutarhaliiton piirustuskilpailun ja vanhemmat voivat tulla palkinnonjakotilaisuuteen. Eli tavallaan se piirtämisen taito on siellä kaiken pohjalla, mutta kompetenssilla mä tarkoitan sitä,  miten mä voisin soveltaa sitä mun taitoa eri konteksteissa,  minkälaista hyötyä siitä voisi olla jossain muussakin kuin vaikka vain osallistumisessa piirustuskilpailuihin. Siitä voi juontaa monenlaiseen asiaan. Mä ajattelen, että esimerkiksi se mun piirtämisen taito laajemmin vie sellaiseen visuaaliseen ymmärrykseen ja visuaalisten asioiden mittasuhteiden ymmärtämiseen, joka liittyy esimerkiksi ajatteluun, että pystyy laittamaan asioita mittakaavaan, johonkin perspektiiviin ja pystyy ajattelemaan eri näkökulmia. Tää on jo tosi abstraktia, mutta se tulee siitä piirtämisen taidosta. Ja massoittelu, esimerkiksi,  pystyy luomaan isompia kokonaisuuksia detaljeista, ilmiöitä, asioita. Nämä ehkä liittyy samaan ilmiöön. Nää ei ole piirtämistä sinänsä, vaan ajattelua, joka liittyy piirtämiseen. 

Milja Leskinen [00:12:57]: Tosi hyvin kuvattu. Ihan kiinnostaa, että missä vaiheessa sä oivalsit omien taitojen ja sen laajemman osaamisen välisen suhteen? Onko se tullut ajan saatossa?

Katriina Haikala [00:13:28]: Se tuli siitä, kun mä huomasin, että mä en tosi moneen vuoteen oikeesti piirtänyt. Varmaan viisi vuotta jossain välissä en piirtänyt yhtään mitään. Sitten kun otin kynän käteen, olin kehittynyt ihan valtavasti siinä taidossa. Vaikka mä en ollut piirtänyt mitään, ja nimenomaan havaintopiirtämisessä, siinä, että jos mä piirrän jotain, mä näen jotain ja yritän tehdä siitä kolmiulotteisesta asiasta kaksiulotteisen paperille, ymmärsin, että tää piirtämisen taito liittyy mun havainnointikykyyn tosi vahvasti ja siihen, miten mun havainnointikyky on kehittynyt. Se havainnointikyky on myöskin sellainen taito tehdä se. Eli se on sellainen, että pystyy havaitsemaan asioita tarkasti, ilman ennakkoluuloja, mahdollisimman sellaisenaan. Se ei ole hyvä tai huono, vaan sellaisena kuin se on. Ja sitten sen havainnon kautta pystyy piirtämään sen helpommin kaksiulotteiseksi. Ei yritä muuttaa sitä paremmaksi, hienommaksi tai rumemmaksi, vaan just siksi, mitä se tavallaan on. 

Milja Leskinen [00:14:22]: Mielenkiintoinen ja konkreettinen esimerkki, koska näistäkin on tosi helppo puhua abstraktisti, mutta tuossa oli kiinnostava kuulla käytännön tasolla, miten piirtämisestä tuleva ajattelu voi näkyä muissa asioissa. 

Katriina Haikala [00:14:36]: Toinen, missä mä oon huomannut tämän hyvin, on se, kun opiskelin taidepedagogiikkaa Aalto-yliopistossa. Siinä mulle tuli tosi selväksi, että mä haluan tehdä taidetta ja tehdä sitä ihmisten kanssa. Rakastan pedagogiikkaa, mutta en välttämättä kouluympäristössä. Huomasin,  mun on helppo olla aikuisten kanssa tekemisissä ja tehdä aikuiskasvatusta. Siitä yhteisötaiteilu sai alkunsa. Mä teen aikuisten ja nuorten kanssa töitä. Kun lähdin valmentamaan liike-elämän puolelle, pedagoginen kiinnostus ja taiteilijuus yhdistyivät. Ensin voisi ajatella, että taiteilijuus ja valmentajuus ei liity, mutta mun kehossa ja mielessä ne toimivat upeassa sopusoinnussa. Ne ruokkii toisiaan tosi kauniisti. Kun toimin yhteisötaiteilijana, käytän paljon valmennuksellista osaamista ja kompetensseja, joita olen opetellut pedagogiikan kautta. Pedagoginen ajattelu liittyy muutokseen, ihminen oppii uutta taitoa tai tietoa, ja siitä syntyy muutos. Valmennusosaaminen tukee yhteisöjen kanssa työskentelyä, ja taiteilijuus tukee valmennusta. Systeeminen ajattelu, luovuus, ymmärrys, kaikki asiat liittyvät toisiinsa. Nämä kaksi osaamisaluetta tukevat toisiaan ja täydentävät toisiaan. 

Milja Leskinen [00:17:22]: Joo, ja siihen kuuntelemiseen liittyen. Mikä rooli kuuntelemisella on, kun kertoo toiselle omasta osaamisesta tai palvelusta? 

Katriina Haikala [00:17:37]: Se on äärimmäisen tärkeää. Taiteilijoille opetetaan pitchaamista, mutta usein unohtuu kuuntelu: oman osaamisen kommunikointi on voimallista, kun ymmärretään toisen tarve. Jos mä tapaan ihmisen, joka etsii valokuvaajaa, ja mä vain kerron piirtämistaidoistani, se ei auta. Tarvitaan kiinnostusta, kuuntelua ja oikeiden kysymysten esittämistä. Ja taiteilijoiden kieli on usein teoreettista. Jos puhutaan taidemaailman ulkopuolisille, kannattaa yksinkertaistaa ja selittää konkreettisesti, mitä tekee. Kun esimerkiksi sanon, että olen taiteilija, ensimmäinen kysymys yleensä on: “Mitä sä maalaat?” Mutta mä en maalaa mitään. Se näyttää, miten rajallinen ihmisten käsitys taiteilijuudesta voi olla. Mun pitää ottaa vastuuta siitä, että selitän tarkemmin, että teen isoja yhteisöllisiä projekteja, joissa osallistetaan ihmisiä heidän elämänsä haasteisiin ja tehdään töitä muutoksen kanssa. Lopputulos on taidetta, ja se kertoo enemmän kuin pelkkä taiteilija-sana. 

Milja Leskinen [00:22:48]: Kyllä, juuri se, miten viesti mukautetaan henkilölle. Viestinnän alalla puhutaan paljon kehystämisestä. Tämä on juuri sitä, mitä on taiteilijan näkökulmasta olennaista nostaa esille, mutta myös huomioida, mikä on keskeistä toiselle henkilölle ihan jostain taidemaailman ulkopuolelta, joka ei tätä kenttää niin tunne. 
Katriina Haikala [00:23:22]: Kyllä ja sitten tähän… nyt mä saan tästä hyvän aasinsillan tähän  muutokseen, koska äsken tuossa mainitsin ja sä mainitsit tän, että miten puhua, miten kohdentaa sitä viestiä. Niin oikestihan mä tosi usein puhun siitä, että mä oon muutoksen ammattilainen silloin, kun mä toimin jossain muussa kontekstissa kuin taiteen kontekstissa. Että mä oon muutoksen ammattilainen, että mä oon taiteellani aikaansaanut muutosta yksilö- ja sitten yhteisötasolla. Ja sitten samoin valmentajana yksilö- ja yhteisötasolla saan aikaiseksi muutosta, mulla on vaan eri työkaluja. Mulla on tosi iso työkalupakki sen muutoksen aikaansaamiseksi ja ne voi olla taiteellisia ne työkalut tai taidelähtöisiä tai sitten ne voi olla valmennuksellisia tai sitten se voi olla joku yhdistelmä niistä. Joku sekasotku. Tai kaikkea sitä.

[00:24:11] [Musiikkia]

Milja Leskinen [00:24:13]: Mut onko muita tämmöisiä tilanteita, joissa on täytynyt vielä terävöittää sitä omaa sanomaa, että muuten syntyy herkästi jotakin vääriä mielikuvia tai liian laajoja mielikuvia, että ei saa kiinni, mikä kaikki liittyy siihen sinun tekemiseen ja työskentelyyn?

Katriina Haikala [00:24:31]: No kyllä mä aattelen, että tuolla bisneskontekstissa, liike-elämän puolella, niin kyllä se viesti täytyy olla aika selkeä ja napakka. Siellä pitää lähestyä nimenomaan sieltä ratkaisuista käsin, että mitä asioita mä pystyn ratkaisemaan ja sitten sen jälkeen voi avata sitä työkalupakkia, että minkälaisia asioita mulla on tai minkälaista osaamista ja minkälaisia kompetensseja mulla on asioiden ratkaisemiseen tai muutoksen aikaansaamiseen. Et kyllä mä ajattelen, että todella harvoin oon esitellyt itseäni pelkästään vaikka taiteilijana missään liike-elämän kontekstissa. Et mä sanon sen aina, että mä oon valmentajataiteilija tai taiteilijavalmentaja ja sitten heti avannut, et mitä se tarkoittaa, että mä teen muutoksen kanssa töitä. Se on se mikä mua kiinnostaa niin kuin muutoksen aikaansaaminen ihmisten auttaminen muutoksen tiellä. Organisaatioissa muutoksen aikaansaaminen ja siinä tukeminen ja sitten vielä tosi usein mä oon puhunut  siitä mikä taiteessa on… mun mielestä taiteen ydin on se, että me tehdään abstrakteista asioista konkreettisia. Kuvataiteilija voi piirtää, maalata, muovailla jonkun ilmiön tai jonkun tunteen tai jonkun tämmöisen tai idean täysin abstrakti ja sitten siitä tulee joku konkreettinen esine, asia, kuvaus asiasta, niin ihan useasti käytän tätä ajattelua myöskin siellä  valmennuskontekstissa sillä tavalla, että kun mä ajattelen, että vaikka organisaatiossa on joku visio tai strategia, joka on täysin abstrakti asia. Sehän on idea paperilla kirjoitettuna niin se, että miten siitä tulee konkreettista, eli miten se muuttuu toiminnaksi. Ja toi on musta tosi kiinnostavaa ja toi on esimerkiksi yks sellainen kompetenssi, joka tulee sieltä taiteilijuudesta, siitä ammattitaidosta siihen, että miten asiat, jotka on täysin abstrakteja, muuttuu joskus konkreettiseksi, niin nyt mä oon esimerkiksi tosi paljon puhunut  nyt mun uudessa työssä siitä kun mä vaikka oon asiakkaiden kanssa, että miten me saadaan nää abstraktit asiat muuttumaan konkreettisiksi asioiksi. Ja mä ajattelen  asiakkaita ei niinkään kiinnosta. Se, että olenko mä taiteilija vai valmentaja vaan niitä kiinnostaa se, mitä mä pystyn tekemään kuinka mä pystyn heitä auttamaan.  

Milja Leskinen [00:26:54]: Ja varmaan just se, että tunnistaa sen tarpeen ja sen kontekstin missä toimitaan ja mitä siinä pystyy sitten tarjoamaan. Mikä se sekoitus sitä kaikkea onkaan.

Katriina Haikala [00:27:04]: Just näin.

[00:27:07] [Musiikkia]

Katriina Haikala [00:27:07]: Hei ja sitten semmoisen mä ehkä haluaisin sanoa vielä tässä ajassa, kun rahoitus vähenee ja tuntuu siltä, että mahdollisuudet vähenee, niin kyllä mä ajattelen, että se on tietenkin totta. Mutta mä haluaisin, että me pystyttäis myöskin luomaan itsellemme uskoa ja toivoa siihen, että meillä on kyvykkyyttä luovia tän ajan läpi ja keksiä, käyttää sitä kaikkea kekseliäisyyttä ja luovuutta joka meissä on. Jotta me pystytään selviämään tästä ja mennä toivoa ja parempaa kohti. Jos me ei tehdä sitä niin ketkä? Niin meidän pitäisi pystyä tästä selviämään. Tiedän, että se ei oo helppoa enkä väheksy ollenkaan tätä tilannetta missä ollaan, mutta ajattelen, että rohkeus palkitaan. Mä ajattelen aina joka paikassa itse asiassa niin. Että olisi ihan mahtavaa nähdä muutamia tyyppejä, sellaisia jotka  siitä huolimatta, että tilanne on hankala, niin tarttuvat härkää sarvista ja lähtevät rohkeasti tekemään isoja juttuja. Uskoen siihen, että taide ja kulttuurialalta voi tunnistaa kaikenlaista, hienoa ja upeaa, kun vaan päästetään vanhoista konventioista irti. Sitten semmoinen asia, että mä aina  haluaisin kannustaa kaikkea ajattelemaan,  koska tietenkin meidän mielestä taide on ihan valtavan tärkeätä ja tietenkin se on, koska me ollaan valittu tää ammatti ja me ollaan valittu toimia tässä kontekstissa. Mut meidän pitää ymmärtää, että on paljon ihmisiä, joidenka mielestä se ei ole yhtään tärkeätä. Ja sen takia on ihan aivan niin kun jäätävän tärkeätä, että me osataan kommunikoida sitä taiteen paikkaa ja taiteen merkitystä. Siis meidän kontekstin ulkopuolella oleville ihmisille. Ja mä ajattelen, että tää liittyy semmoiseen keskusteluun, missä me ajatellaan, että taide on itseisarvoista. Niin niin se on siinä mielessä ongelmallista, että se estää meitä kommunikoimasta, mitä kaikkia merkityksiä sillä taiteella oikeastaan on, koska jos me ajatellaan, ei meidän tarvitse selittää, koska se on itsessään arvokasta, niin me tullaan siihen tilanteeseen, että me ei koskaan auteta niitä ihmisiä, jotka ajattelee, että sillä ei oo merkitystä tai se ei ole tärkeätä, niin me ei auteta heitä näkemään, että mitä kaikkea merkityksellistä ja tärkeetä siinä on. Me taiteilijat ollaan niitä, jotka pystytään kaikkein parhaiten tää taiteen merkitys, tää meidän omaa osaamistamme kommunikoimaan, koska me olemme tämän asian asiantuntijoita. Ei kukaan muu tän kontekstin ulkopuolella. Ja sen takia mä ajattelen, että se vastuu on meillä ja se on painava. Ja mun mielestä meidän pitäisi ottaa se vastuu ja kommunikoida tätä upeutta, joka meistä lähtee, joka taiteessa on, niin meidän oman kontekstin ulkopuolelle hanakasti.

[00:30:00] [Musiikkia]

Milja Leskinen [00:30:00]: Jos meitä nyt kuuntelee joku taiteilija tai muu luovan työn tekijä, niin onko sulla sanoa jotain ensimmäisiä askeleita, mitä kannattaisi tehdä, jos hän miettii nyt, miten hän voisi laajentaa käsitystä siitä omasta osaamisen laajuudesta?

Katriina Haikala [00:30:16]: No, ensinnäkin oman osaamisen tunnistaminenhan ei ole mikään ihan helppo juttu, mutta siihen löytyy internetistä kuulkaa kaikenlaisia työkaluja. Ja varmaan jos käyttää ChatGBT:tä, niin varmaan sitten hänen kanssaan voi käydä jotain keskustelua asiasta. Ja sitten kun sen oman osaamisen on tunnistanut, eli omat taidot, kyvyt ja kompetenssit niin sitten sen jälkeen ruveta muotoilemaan sellaista kolmen lauseen… niin kun mitäs jos mulle tulisi joku tilanne, joku sanoisi vaikka, että ”mä oon tän firman X toimistusjohtaja” niin mitä mä sanoisin.  Mulla ois kolkyt sekuntia aikaa kertoa ytimekkäästi,  mitä mä osaan, niin mitä mä sen sanoisin ja sitten treenata sitä just silleen… voin treenata kaverin kanssa tai kenenkä kanssa, koska tässä tapauksessa kyllä sitten toi kommunikointi on kyky, elikkä silloin kun se on kyky niin se tarkoittaa sitä  sitä voi harjoittaa, siinä voi tulla paremmaksi ja mitä enemmän sitä tekee niin sitä paremmaksi siinä tulee. Elikkä aloittaa sillä. Ja sitten  nuorille, jotka siellä jos joku siellä nyt kuuntelee niin sanoisin tosi niin kun herkällä korvalla sen sijaan,  olisitte koko ajan niin kuin kääntyneenä silmät sisäänpäin, että kuka minä olen ja mitä minä osaan, se on tosi tärkeätä, mutta vielä herkemmällä korvalla, kuten liikutte maailmassa, käytte paikoissa tapaatte ihmisiä, niin kuuntelette niiden ihmisten haasteita ja ongelmia, joita ne on ratkomassa, koska meillä kaikilla ihan kaikilla, olitpa sitten millä  millä alalla tahansa, niin meillä kaikilla on aina joku haaste mitä me ollaan ratkaisemassa just sillä hetkellä. Niin kuunnella niitä ja kysyä myöskin niistä silleen rohkeasti. Hei minkäs kassassa painiskelet, että minkälaisia asioita sun lautasella on tällä hetkellä. Eikä ajatella sitä mitään uteluna vaan ajatella siinä sitä mahdollisuutena auttaa sitä toista henkilöä ja sitten saada itse siitä ehkä jotain elantoa siitä auttamisesta.

Milja Leskinen [00:32:25]: Eli kysyminen ja kuunteleminen kannattaa. Hei kiitos todella paljon haastattelusta. Tää oli erittäin antoisaa, kiitos.

Katriina Haikala [00:32:57]: Kiitos.

[00:33:00] [Musiikkia]

Milja Leskinen [00:33:02]: Tämän jakson tuotti Taiteen edistämiskeskuksen Luova verkko -hanke. Luova verkko koordinoi Luovan ja kulttuurialan innovaatio-osaamisen ESR+-teemaa. Autamme luovien alojen osaajia ideoimaan kehittämishankkeita ja hakemaan ESR+-rahoitusta. Lisäksi tuemme teemassa rahoitettuja hankkeita. Tutustu materiaaleihimme osoitteessa taike.fi/luovaverkko.