Leikkaukset alkavat näkyä taiteen ja kulttuurin rakenteissa

Vuonna 2026 Taide- ja kulttuurivirasto käytti yhteisöjen tukimuotoihin yhteensä 20,7 miljoonaa euroa. Rahoitusta myönnettiin kaikkiaan 370 hakijalle. 

Yhteisöavustuksia myönnettiin kuudella eri tukimuodolla: taiteen ja kulttuurin yleisavustukset, taiteen kansainvälisyyden kehittämisavustukset, kulttuurin hankeavustukset, festivaalien yleisavustukset sekä kulttuurilehtien ja verkkojulkaisujen yleisavustukset. 

Kulttuurin yleisavustukset ja hankeavustukset olivat yhdistelmä aiempia erillisiä temaattisia tukimuotoja, joiden tavoitteina on ollut muun muassa lastenkulttuurin, kulttuurisen moninaisuuden, osallisuuden ja kulttuurihyvinvoinnin edistäminen. Yhdistämällä näitä samaan hakuun tavoiteltiin aiempaa laajempaa hakijoiden ja rahoituksen tarpeen vaikuttavuuden vertailua.

Painopisteinä alueellinen yhdenvertaisuus ja taiteilijoiden toimeentulo

Yhteisöavustuksiin käytettävissä olevat määrärahat laskivat nyt kolmatta vuotta peräkkäin. Vielä vuonna 2023 viraston käytössä oli noin 28 miljoonaa euroa yhteisöjen rahoittamiseen. Tämä piti sisällään 3,3 miljoonaa euroa muiden hallinnonalojen budjettivaroista maksettavia avustuksia sekä esittävien taiteiden valtionosuusuudistuksen erillisiä määrärahoja. 

Jos mukaan lasketaan inflaation vaikutus kustannusindeksien mukaisesti, Taide- ja kulttuuriviraston yhteisöille myönnettävän rahoituksen laskennallinen määrä on pienentynyt noin 30 prosenttia.

Valtionavustusten määrärahojen leikkaukset alkavat vaarantaa jo kokonaisia taiteen ja kulttuurin ekosysteemejä. Tämä asettaa entistä suurempia vaatimuksia valtionavustusten myöntöharkintaan.

Virasto on painottanut taiteen yleisavustusten ja festivaaliavustusten merkitystä, ja niihin on pyritty kohdistamaan vain pieniä leikkauksia. Nämä tukimuodot ovat olleet erityisen tärkeitä sekä alueellisen yhdenvertaisuuden että taiteilijoiden toimeentulon rakenteiden näkökulmasta. 

Vastaavasti leikkaukset ovat kohdistuneet muita enemmän kulttuurin järjestökenttään sekä kulttuurilehtien ja verkkojulkaisujen avustuksiin. 

Määrärahojen leikkaukset ovat ennen kaikkea tarkoittaneet rahoitettavien yhteisöjen määrän vähentämistä. Yksittäisten tukisummien keskimääräistä tasoa on pikemminkin pyritty nostamaan, jotta avustusten vaikuttavuus olisi tasapainossa. 

Uudistumisen ja turvaamisen keinulauta 

Taide- ja kulttuuriviraston yhteisöavustusten tarkoitus on sekä vastata toimialan uusiutumiseen että turvata sen rakenteiden ennakoitavuutta. Niukkenevien resurssien tilanteessa tasapainon säilyttäminen on haastavaa. 

Neljän vuoden aikana yhteensä 122 yhteisöä on pudonnut yleisavustuksilta, ja uusia rahoituksen saajia on tullut 38. 

Vuoden 2022 jälkeen kaikkiaan 122 aiemmin yleisavustuksia saanutta yhteisöä on jäänyt ilman tukea. Eniten tämä on koskenut taiteen yleisavustusten saajia, joista 53 on pudonnut kokonaan pois tuen piiristä. Osa on joutunut tämän myötä lopettamaan toimintansa. 

Samaan aikaan uusiutumisen tavoitteen mukaisesti uusia yleisavustukselle nousseita toimijoita on yhteensä 38 neljän vuoden ajalta. Luvussa on mukana 25 taiteen yleisavustuksen ja 10 festivaaliavustuksen saajaa. Vuonna 2026 yleisavustusta myönnettiin kahdeksalle hakijalle, jotka eivät ole koskaan aiemmin saaneet Taide- ja kulttuuriviraston (tai Taiteen edistämiskeskuksen) valtionavustuksia.

Rahoituspäätösten ennakointi on ikuinen dilemma. Sen tueksi palautimme kolmivuotiset yleisavustukset, ja niiden merkitystä on tarkoitus tulevaisuudessa kasvattaa. Samalla päätökset tehdään vuosittain hakemusten perusteella, ja päätöstä koskevaa ennakkotietoa on usein mahdotonta antaa sillä tarkkuudella, mikä palvelisi hakijoiden toiveita.

Hakijoiden taloutta arvioidaan aiempaa tarkemmin 

Leikkausten vuosina valtionavustusten myöntö- ja arviointiperusteita on tiukennettu. Toiminnan laadun lisäksi kielteisiä päätöksiä tehdään aiempaa useammin myös yhteisön talouden kestävyyden arvioinnin perusteella. 

Taide- ja kulttuuriviraston rahoittamia yhteisöjä vaivaa hauras taloudellinen pohja. Liian moni hakijoista on edelleen liian riippuvainen Taide- ja kulttuuriviraston myöntämistä avustuksista, ja toiminnan muu rahoitus jää liian kapealle pohjalle.

Toisaalta myös liian suuri oma pääoma voi johtaa kielteiseen avustuspäätökseen, sillä valtionavustuksella tulee lain mukaan aina olla tarve. 

Hakuilmoituksiin on aiempaa tarkemmin määritetty, miten yhteisöt voivat kartuttaa omaa pääomaansa siten, että se ei vielä vaikuta valtionavustuksen myöntämiseen. 

Yhä tärkeämmäksi muodostuu rahoittajien välinen yhteistyö sekä taiteen eri ekosysteemien kokonaisvaltainen arviointi osana päätöksentekoa. Tätä myös Taide- ja kulttuurivirasto kehittää edelleen.