Kulttuuri on presidentin asia
Taiteen edistämiskeskuksen, Suomen Kulttuurirahaston ja Säätiöt ja rahastot -yhdistyksen järjestämässä presidenttipaneelissa keskusteltiin presidentin roolista kulttuurin puolustajana.
Kansallisteatterissa järjestetyssä tilaisuudessa kävi ilmi, millaisena presidenttiehdokkaat näkevät kulttuurin merkityksen Suomen tulevaisuuden ja demokratian kannalta. Illan aikana myös kuultiin, mikä on ehdokkaiden henkilökohtainen suhde aiheeseen, ja kuinka he presidenttinä edistäisivät kulttuurin ja taiteen asemaa.
Paikalla olivat Li Andersson, Sari Essayah, Pekka Haavisto, Jussi Halla-aho, Harry Harkimo, Olli Rehn ja Alexander Stubb. Kukaan presidenttiehdokkaista ei kiistänyt kulttuurin merkitystä – päinvastoin. Kaikkien mielestä presidentillä voisi olla entistä näkyvämpi rooli kulttuuriviennin edistäjänä esimerkiksi valtiovierailujen yhteydessä.
Näkemyseroja syntyi vasta, kun puhe kääntyi rahoitukseen. Halla-ahoa lukuun ottamatta ehdokkaiden kanta oli, että yritysten investoinnit taiteeseen ovat myös elinkeinoelämän etu. Haavisto, Harkimo, Essayah ja Andersson puolustivat paitsi yksityisen, myös julkisen tuen merkitystä.
"Kulttuuria on pakko avustaa. Koko kansahan kuolee, jos kulttuuria ei ole. Paljon voidaan leikata, mutta tästä (kulttuurista) ei mielestäni pitäisi leikata", Harkimo totesi.
Myös Halla-aho sanoi kannattavansa lehdistön, kirjallisuuden ja muiden kielisidonnaisten alojen tukemista julkisin varoin, mutta esimerkiksi kuvataiteen sekä musiikin kohdalla hän korosti markkinatalouden ehtoja.
"Uskon markkinatalouteen. Mielestäni sitä sovelletaan useisiin asioihin, joihin se ei sovellu, mutta kulttuuri ja taide ovat alueita, joihin se soveltuu oikein mainiosti. Mille on kysyntää, sille ilmestyy myös tarjontaa", Halla-aho totesi puheenvuorossaan.
Heikentynyt lukutaito on uhka demokratialle
Yksi illan puheenaiheista oli suomalaisten heikko lukutaito, joka koskettaa tällä hetkellä 11 prosenttia aikuisväestöstä. Lukemisen väheneminen on iso ongelma sekä yksilö- että yhteisötasolla, Rehn totesi.
"Yksilöt menettävät paljon, jos he eivät pääse elämysten maailmaan, jonka kirjat avaavat. Pitäisin tärkeänä, että presidentti käyttää puheenvuoroja lukemisen merkityksen puolesta", hän sanoi.
Stubb tarjosi ongelmaan ratkaisua, jota hän kutsuu yksi plus yksi plus yksi -säännöksi. Hänen mukaansa jokaisen kannattaisi päivittäin lukea tunti, liikkua tunti ja somettaa vain tunti. Yhdessä mainituista Stubb tosin kertoi epäonnistuvansa itsekin.
Halla-ahon mukaan perimmäisenä ongelmana on jatkuva ärsyketulva, jonka kanssa kirjallisuus kilpailee, ja joka on vahingoittanut ihmisten tylsyyden sietokykyä. Hän pohti puheenvuorossaan, onko painettu kirja yksinkertaisesti tullut tiensä päähän.
Myös Haavisto nosti esiin keskittymisen merkityksen, mutta haastoi Halla-ahoa huomauttamalla, että kirjamessuilla käy edelleen valtava määrä kirjallisuudesta kiinnostuneita ihmisiä. Hän korosti lastenkulttuurin ja -kirjallisuuden merkitystä.
"Presidenttinä nostaisin sitä esiin. Miettisin keinoja, millä kirja tulee tutuksi ja mitä uutta voitaisiin keksiä, että kirja säilyttäisi asemansa", Haavisto totesi.
Anderssonin mielestä lukemisen haasteet liittyvät eriytymiseen, mikä voi olla uhka demokratialle. Siksi varhaiskasvatuksella, koulutuksella ja kirjastoilla on suuri rooli, samoin lukemiseen kannustavilla esikuvilla.
"Pitäisi enemmän puhua siitä, mikä lukukokemuksessa on merkityksellistä ja tärkeää, eikä vain saarnata, että lukekaa”, Andersson totesi.
Kulttuurin merkitys kriisien keskellä puhutti
Illan viimeisenä aiheena käsiteltiin kulttuurin merkitystä kriisien keskellä, minkä Ukrainassa käytävä Venäjän hyökkäyssota on tehnyt näkyväksi. Kuten Rehn puheenvuorossaan totesi, sodassa ei ole kyse pelkästään maa-alueista, vaan kansakunnan identiteetistä. Samoilla linjoilla oli Stubb.
"Venäjä käy kulttuurisotaa. Se yrittää kiistää Ukrainan ja sen koko identiteetin olemassaolon. Se, että meillä käy eduskunnan puhemies Ukrainan parlamentissa pitämässä puheen ukrainaksi, se on jättiläismäinen kulttuuriteko", Stubb totesi.
Myös Haavisto ja Essayah toivat puheenvuoroissaan esille poikkeusolojen ja taiteen yhteyden. Esimerkiksi Essayah nosti Auschwitzin naisorkesterin, joka loi musiikkia keskitysleiriolosuhteissa pakon alla.
"On vaikea ymmärtää, että ihmiset pystyvät tuottamaan sellaisia hirveyden keskellä. Se osoittaa, että luomisvoima on ihmisen sisimmässä, eikä sitä voi rahalla korvata", totesi Essayah.
Andersson halusi puolestaan muistuttaa, että luomisvoiman lisäksi taiteilija tarvitsee rahaa laskujen maksamiseen. Hän toi myös esille, että diktatuureissa ja autoritäärisissä järjestelmissä kansalaisyhteiskunnan tilan kaventaminen alkaa aina taiteellisesta ilmaisusta.
"Itsevarman ja toimivan demokratian tunnusmerkistö on elävä ja vahva, myös julkisrahoitteinen kulttuurikenttä", Andersson totesi.
Teksti: Laura Iisalo