Hyvinvointialueista kulttuurihyvinvointialueiksi? Cuporen raportti tarjoaa tilannekuvan kulttuurihyvinvointitoiminnasta hyvinvointialueilla

Taike järjesti 6.6. webinaarin, jossa Cuporen uudessa raportissa esitettyjä havaintoja kommentoivat sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö Annakaisa Iivari ja Taiken kulttuurihyvinvoinnin asiantuntijat.

Hyvinvointialueet tukeutuvat kuntiin ja järjestöihin

Kulttuurihyvinvoinnin järjestämisestä ei ole ennen Cuporen Kulttuurihyvinvointialueet?-raporttia ollut olemassa yleiskuvaa.

Taike on käynyt keskusteluja hyvinvointialueiden edustajien kanssa osana Taide vaikuttaa hyvinvointialueilla -tapaamisia, jonne hyvinvointialueiden asiantuntijoita on kutsuttu keskustelemaan yhdessä Taikusydän-alueverkostojen koordinaattoreiden kanssa. Esimerkkejä yhteistyöstä on tuotu esiin myös muun muassa syksyllä 2024 järjestetyssä Taiken Taide vaikuttaa. Kulttuurihyvinvoinnin yhdyspinnat ja yhteistyö -seminaarissa ja Taikusydän-webinaareissa. Kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyöstä ja yhdyspinnoista puolestaan tuottaa tietoa Kuntaliiton ja Hyvil ry:n yhteinen Kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyö ja yhdyspinnat -hanke. 

Sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö Annakaisa Iivari muistutti raportin julkistustilaisuuden aluksi, että vaikka kulttuurihyvinvointiin liittyvässä vastuunjaossa on vielä kehitettävää, rakenteet toiminnan edistämiseen ovat olemassa. Uudet aluevaltuustot ovat aloittaneet toimintansa ja strategioita uusitaan. Nyt tarvitaan strategista vaikuttamista, monialaista yhteistyötä ja verkostoja sekä tietoa.

Raportin mukaan kulttuurihyvinvointi on vakiintunut jossain määrin osaksi palveluita 15 alueella. Toimintaa ei kuitenkaan seurata säännönmukaisesti eli ei täysin tiedetä mitä kulttuurihyvinvointoiminnalla saadaan aikaan.

13 alueella on nimetty toiminnasta vastaava taho. Vain neljällä alueella on käytössä aukikirjoitetut käytännöt kulttuurihyvinvoinnin palveluohjaamisessa. 15 alueella käytäntöjen laatiminen on raportin mukaan suunnitteilla. Tällä hetkellä alueet tukeutuvat paljolti kuntiin ja järjestöihin kulttuurihyvinvointitoiminnan tuottamisessa.

Perusrahoituksen pienuus on toiminnan kehittämisen merkittävin este eikä tulevaisuus talouden suhteen näytä valoisalta. Rahoitus on sirpaleista eikä se ole kovin hyvin näkyvissä talousarvioissa tai muissa julkisesti raportoiduissa taloustiedoissa. Tärkeimpinä rahoituskanavina kulttuurihyvinvointitoiminnalle mainittiin kuntien rahoitus, sosiaali- ja terveyssektorin rahoitus sekä taide- ja kulttuurihallinnon tukimuodot. Raportin mukaan kulttuurihyvinvointitoiminnan suunnittelu, toteutus ja vaikutusten arviointi hyvinvointialueilla vaativat kehittämistä. 

Vaivutaanko synkkyyteen vai etsitäänkö yhdessä ratkaisuja?

Onko siis aihetta synkistelyyn? Webinaarichatin kommenteissa huomioitiin, että vastuunjakoon liittyvät epäselvyydet ja haastava taloudellinen tilanne huomioiden kulttuurihyvinvoinnin edistämisessä on alueilla otettu merkittäviä edistämisaskeleita. Raportti tarjoaa eväitä kulttuurihyvinvointoiminnan edistämiseen kansallisella tasolla.

Taiken asiantuntijat Venla Korja ja Katri Leppisaari tunnistivat raportissa tuttuja huolia ja huomioita, joita on noussut esiin niin Kansalaisopistot kulttuurihyvinvoinnin välittäjinä -toiminnassa kuin hyvinvointialueiden asiantuntijoiden kanssa käydyissä keskusteluissa. Hyvinvointialueella kulttuurihyvinvointitoiminnan koordinaatioon ei suunnata riittävästi resursseja, minkä vuoksi kokonaiskuvan hahmottaminen on haastavaa. Lisäksi tietoa tulisi suunnata yhä tehokkaammin hyvinvointialueiden tarpeisiin. Tutkimustietoa ja toimintamalleja on käytettävissä, mutta nykyisellään kentällä tarvitaan sen tehokkaampaa kohdentamista. Cuporen tutkija Olli Ruokolainen huomautti, että vastavuoroisesti tietoa kulttuurihyvinvointipalveluiden tuottamisesta tarvitaan hyvinvointialueilta, jotta tutkijat voivat suunnata tietoa hyvinvointialueiden tarpeisiin.

Alueilla on myös otettu käyttöön kulttuurin pariin ohjaavia toimintamalleja, kuten kulttuurihyvinvoinnin puheeksioton malli, Kaikukortti tai kulttuurilähete sekä sosiaalisiin kontakteihin ja tukemiseen perustuvia malleja, kuten kulttuurikaveri tai linkkihenkilö ja digitaalisia palvelutarjottimia, kuten Tarmoa-verkkopalvelu. Taiken asiantuntija Heli Kauhanen toi esille, että Suomen kestävän kasvun ohjelman (RRP) -hankkeet ovat osaltaan edistäneet toimintamallien käyttöönottoa. 

Miten hyvinvointialueiden sitoutumista kulttuurihyvinvointitoiminnan järjestämiseen sitten voitaisiin entisestään edistää? Cuporen raportissa yhdeksi vaihtoehdoksi esitettiin kulttuurihyvinvoinnin indikaattorin lisäämistä valtionrahoituksen perusteena käytettävään HYTE-kertoimeen, joka kannustaa ennaltaehkäisevän työn järjestämiseen osana sosiaali- ja terveyspalveluita. Tämä olisi yksi tapa taata kulttuurihyvinvoinnille nykyistä turvatumpi asema alueilla.

Tutustu Cuporen raporttiin

Cuporen 2024–2025 toteuttamassa tutkimuksessa tarkasteltiin kulttuurihyvinvointitoiminnan tavoitteita, organisointia, toimintamalleja sekä rahoitusta hyvinvointialueilla.

Raportti on luettavissa Cuporen verkkosivuilla: Kulttuurihyvinvointialueet? - Cupore