Miten alueellinen yhdenvertaisuus turvataan toimikuntien poistuessa?

Uudistuksen yhteydessä lakkautetaan jo lähes 60 vuotta toimineet taiteenalojen taidetoimikunnat ja alueelliset taidetoimikunnat. Historian saatossa toimikuntien taiteenalakokoonpanot ja alueelliset rajaukset ovat muuttuneet useita kertoja. Nykyinen 13 alueellisen taidetoimikunnan malli on ollut vuodesta 1998 lähtien, jolloin viimeisimpinä itsenäisinä toimikuntina perustettiin Satakunnan ja Pirkanmaan taidetoimikunnat. Jako on pääosin vastannut maakuntajakoa. 

Väkimäärältään kaikkein pienimmissä maakunnissa ei ole ollut omaa alueellista taidetoimikuntaa. Näitä maakuntia ovat olleet muun muassa Etelä-Karjala, Kymenlaakso ja Kainuu. Päijät-Häme ja Kanta-Häme ovat muodostaneet yhteisen toimikunnan, joka vuodesta 1998 lähtien on ollut Hämeen taidetoimikunta. Lisäksi kolme Pohjanmaan maakuntaa ovat muodostaneet yhteisen taidetoimikunnan.

Taidetta rahoitetaan valtakunnallisesti useilla tukimuodoilla

Taiteen edistämiskeskuksen aikana alueellisten taidetoimikuntien tehtävät ovat hiljalleen vähentyneet. Viimeisinä vuosina toimikunnat ovat tehneet päätökset oman alueensa alueellisista apurahoista ja taidepalkinnoista. Alueellisten apurahojen määräraha on ollut yhteensä 2–3 miljoonaa euroa. Muut toimikuntien asiantuntijatehtävät ovat jääneet Taiken perustamisen jälkeen satunnaisiksi tai päättyneet kokonaan.

Taide- ja kulttuuriviraston näkökulmasta taiteen alueellista rakennetta on rahoitettu useilla eri tukimuodoilla. Suurimmat tukimuodot – valtion taiteilija-apurahat ja taiteen yleisavustukset – ovat myös alueellisten tavoitteiden kannalta kaikkein tärkeimmät. Niiden myötä taiteen edistämisen määrärahoja jaetaan kattavasti eri puolille Suomea. 

Silti alueelliset taidetoimikunnat ovat olleet etenkin pienemmille alueille tärkeitä: osalla alueista noin kolmannes rahoituksesta on tullut juuri alueelliselta taidetoimikunnalta. Kaikissa maakunnissa selvästi suurin osa rahoituksesta on kuitenkin tullut valtakunnallisten tukimuotojen määrärahoista.

Asiantuntijapankkiin tarvitaan jäseniä ympäri maan

Miten vertaisarvioinnin uudistus näyttää muuttavan alueellisuuden rakennetta? Lähtökohta on selvä: alueelliset taidetoimikunnat lakkaavat. Niiden tilalle uuteen asiantuntijapankkiin on tarkoitus nimetä laajasti jäseniä eri puolilta Suomea. 

On syytä olettaa, että asiantuntijapankin 300 henkilön joukkoon mahtuu vähintään yhtä paljon edustajia pääkaupunkiseudun ulkopuolelta kuin mitä on tälläkin hetkellä koko toimikuntarakenteessa. Taide- ja kulttuurivirasto asettaa sisäisen tavoitteen siitä, paljonko asiantuntijapankin jäseniä jatkossa nimitetään pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, ja tavoitetta seurataan. Samoin tulemme seuraamaan sitä, miten uusien arviointipaneelien alueellisuus toteutuu.

Asiantuntijapankin jäseniksi pyydetään parhaillaan ehdotuksia. Nyt on tärkeää, että taiteen ja kulttuurin kentällä toimivat ehdottavat henkilöitä laajasti eri puolilta Suomea. Ehdotuksia voi tehdä 24.4.2026 asti Taiken verkkosivuilla.

Vertaisarviointi tulee toteutumaan erikseen nimettävissä arviointipaneeleissa. Silloin kun työ koskee alueellisia apurahoja tai alueellisia taidepalkintoja, myös paneelit nimetään alueellisin perustein. Valtakunnallisissa tukimuodoissa tullaan jatkossakin paneeleihin nimeämään jäseniä eri puolilta Suomea. Näihin liittyvät tarkemmat jäsenmäärät ja alueellinen jakautuminen tarkentuu järjestelmän rakentuessa. 

Tällä hetkellä ei ole vielä tietoja vuoden 2027 tai sitä seuraavien vuosien määrärahoista. Mikäli määrärahoihin ei kohdistu uusia leikkauksia, on tarkoitus jatkossakin ylläpitää alueellisten apurahojen rakennetta. Sen luonne saattaa kuitenkin poiketa nykyisestä, eikä liene perusteltua jakaa alueellisia apurahoja yhtä tiheällä aluejaolla kuin nykyisin. Osa toimikunta-alueista on nykyisin kovin pieniä sekä hakijamäärältään että määrärahoiltaan. 

Taide- ja kulttuurivirasto tulee seuraamaan uudistuksen onnistumista tarkasti. Yksi seurattavista asioista on se, miten muutos vaikuttaa rahoituksen alueelliseen jakautumiseen. Seurantatiedon pohjalta järjestelmää voidaan kehittää tarkoituksenmukaisemmaksi. 

Erilaisia moninaisuuden tavoitteita turvattava

Vertaisarvioinnin uudistuksessa on tärkeä tunnistaa se, että apurahapäätösten pitää perustua toimintaympäristöjen ja niiden erojen tunnistamiseen. On eri asia työskennellä taiteen ammattilaisena Helsingissä tai kauempana Kehä kolmosen ulkopuolella. Toimintaympäristöjen eron tunnistaminen pitää olla jatkossakin osa esimerkiksi taiteilija-apurahajärjestelmää mutta myös peruste erillisille alueellisten apurahojen tukimuodoille.

Taide- ja kulttuurivirasto on lisäksi tunnistanut useita erilaisia moninaisuuteen liittyviä tavoitteita, joita vertaisarvioinnin uudistuksessa tulisi turvata. Tämä tarkoittaa myös kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta ja taiteenalojen moninaisuutta alueellisen moninaisuuden lisäksi. Näille kaikille on erilaisia turvaamisen strategioita.