Uudesta toimikuntarakenteesta voi saada toimivan ajan kanssa ja hienosäätämällä

Asia on nyt selvä, laki taide- ja kulttuurivirastosta kirjoitettu ja hyväksytty. Se astuu voimaan ensi vuoden alusta. 

Samalla muuttuu apurahojen jakamisen käytäntö. Puolen vuoden siirtymäajan jälkeen toimikunnista luovutaan kokonaan, sekä taidealakohtaisista että alueellisista. Vertaisarviointiin perustuva päätöksenteko tehdään 1.7.2026 jälkeen hakukohtaisissa arviointipaneeleissa. 

Muutoksen suuruutta ei ole mitään syytä vähätellä. Meneillään olevassa uudistuksessa puretaan kokonaan liki kuusikymmentä vuotta käytössä ollut rakenne ja luodaan nopealla aikataululla aivan uusi. Päälinjat ovat selvillä, toteutuksen yksityiskohdat auki, ja niin kuin sanonta kuuluu, piru tai toivottavasti jokin myönteisempi hahmo piilee juuri niissä. 

Taidekentän huolet ovat ymmärrettäviä. En ole huoleton itsekään. Jonkinasteiseen tuntemattomaanhan tässä ollaan hyppäämässä.

Syitä ja seurauksia

Miten ja miksi tähän sitten on päädytty? Olen toiminut taideneuvoston puheenjohtajana syyskuusta 2019 alkaen. Meneillään on toinen kolmivuotiskauteni, joka lakiuudistuksesta johtuvan siirtymäajan takia venyy miltei nelivuotiseksi päättyen 30.6.2026. 

Tässä roolissa olen seurannut melko läheltä uudistukseen johtanutta prosessia. Toimikuntarakenteen uudistamisen tarve oli esillä jo ensimmäisellä puheenjohtajakaudellani tehdyssä Taiken ulkoisessa arvioinnissa. 

Suunnitelmista tositoimiin siirryttiin lopulta jokseenkin yllättäen, kun opetus- ja kulttuuriministeriössä aloitettiin uuden mallin valmistelu syksyllä 2023. Tässä vaiheessa toimikuntarakenteen uudistus kytkettiin OKM:n Sivistyshallinto 2030 -hankkeeseen ja Taiteen edistämiskeskuksen ja Kansallisen audiovisuaalisen instituutin yhdistämiseen yhdeksi virastoksi. Lakiesitys oli lausuntokierroksella jo joulukuussa 2024, joten aikataulu oli jokseenkin hurja. 

Vielä tällä hetkellä voimassa olevan lain kirjauksen mukaan taideneuvosto toimii opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaelimenä taide- ja kulttuuripolitiikan kysymyksissä. 

Meillä onkin mielestäni toimivat kontaktit sekä virkakuntaan että poliittisen puoleen. OKM:n johtaman uudistusprosessin aikana olemme pyrkineet aktiivisesti toteuttamaan meille laissa annettua tehtävää.

Taideneuvosto toimii Taiken virkahenkilöiden valmistelulla. Sillä on siis kiinteämmät yhteydet virastoon kuin ministeriöön, mikä onkin oikein, sillä virastossa käytännön taide- ja kulttuuripolitiikkaa tehdään. 

Taideneuvoston yhteydet Taiken virkakuntaan ovat suorat ja hyvät. Koen, että neuvosto saa tietoa avoimesti ja että virkahenkilöt kuuntelevat ajatuksiamme. Työskentelemme yhdessä. On myös Taiken virkakunnalle aikamoinen haaste rakentaa lyhyessä ajassa käytännöt, joilla kokonaan uuden vertaisarvioinnin mallin pitäisi jo alle vuoden kuluttua toimia.

On hyvä ymmärtää, että taideneuvostolla ei ole tässäkään prosessissa minkäänlaista päätäntävaltaa. Nykyinen taideneuvosto nimittää virkamiesvalmistelun pohjalta toimikuntien jäsenet ja valitsee taiteen akateemikot – muuten se todella on ainoastaan neuvoa antava elin, mikäli taidekentän neuvoja halutaan kuunnella. Taideneuvoston mahdollinen vaikutusvalta perustuu vaikuttamistyöhön, julkiseen puheeseen ja neuvoston ja sen jäsenten omaan aktiivisuuteen. 

Taideneuvosto ei myöskään omasta aloitteestaan ole ajanut muutosta nykyiseen toimikuntarakenteeseen. 

Toimikuntamallissa vertaisarviointi on toiminut luotettavasti, ja siitä luopuminen tuntuu vaikealta. 

Toisaalta puheenjohtajakauteni aikana myös nykyisen mallin vaikeudet ovat tulleet säännöllisesti ilmi. Toimikuntien nimittäminen kahden vuoden välein on raskas ja työläs prosessi. Koska toimikuntatyö estää omien apurahojen hakemisen, toimikuntiin ei aina ole helppoa löytää halukkaita niin, että riittävä monipuolisuus toimikunnissa toteutuisi. 

Toimikuntien työmäärä on viime vuosina kasvanut mutta toisaalta jakautuu epätasaisesti. Joidenkin toimikuntien jäsenillä hakemuksia on käsiteltävänä kohtuuton määrä. Esteellisyyskysymyksiä tulee esiin jatkuvasti. Toimikunnista eroaa jäseniä kesken kauden, ja heidän tilalleen etsitään ja nimitetään uusia. Tällainen ei ole järkevää resurssien käyttöä missään tilanteessa, eikä varsinkaan silloin, kun valitettavasti jaetaan vain pahenevaa niukkuutta. 

Entä suurimmat kysymysmerkit? 

On selvää, että alueellisten taidetoimikuntien poistuessa on löydettävä tavat, joilla alueellinen tasapaino apurahojen jaossa toteutuu myös tulevaisuudessa. Myös taideneuvosto on tätä painottanut. 

Jonkinlaista huolta herättää myös uuden taide- ja kulttuurineuvoston rooli. 

Sillä on enemmän valtaa kuin meillä: uudessa mallissa nimenomaan taide- ja kulttuurineuvosto tekee apurahapäätökset. Toki paneelien valmistelun pohjalta, mutta siinä missä toimikunnat tekevät apurahapäätöksensä itsenäisesti, taide- ja kulttuurineuvostolla on periaatteessa oikeus ohittaa asiantuntijapaneelien tekemä työ ja samalla koko vertaisarvioinnin periaate. 

On kuviteltavissa tilanne, jossa neuvosto evää apurahoja joltain taholta ja suuntaa ne jonnekin toisaalle oman agendansa mukaisesti. Oman taideneuvostokokemukseni pohjalta pidän tällaista uhkaa kuitenkin varsin epätodennäköisenä. Tulevankin neuvoston kokoukset ovat ajallisesti tiiviitä istuntoja, joissa käsiteltäviä ja keskusteltavia asioita on paljon. 

Uusi taide- ja kulttuurineuvosto tulee saamaan apurahahakujen päätöksiä vahvistettavakseen jatkuvasti. Jos yksittäinen neuvoston jäsen tai vaikka muutaman jäsenen yhteenliittymä tällaisessa tilanteessa lähtee puuttumaan arviointipaneelien valintoihin ja vaatii niihin muutoksia, se herättää kyllä huomiota. 

Kynnys puuttumiseen on korkea, ja tältäkin osin lain kirjausta saatiin lausuntokierroksella onneksi vielä parannettua. 

Meneillään on siis kiistatta todellinen mullistus. Uhkien lisäksi se sisältää myös mahdollisuuksia, joihin sekä nykykäytäntöä että muutosprosessia seurattuani aidosti uskon. Varsinkaan enää tässä vaiheessa, kun laki on jo hyväksytty, on hyödytöntä enää katsoa muualle kuin tulevaisuuteen. 

Palaset tuskin loksahtavat kerralla kohdalleen, mutta kasaantuvan kokemuksen kautta ja mallia vähitellen hienosäätämällä uudesta rakenteesta voidaan saada joustava ja toimiva. Säätiöpuolelta, tieteen kentältä ja maailmalta on rohkaisevia esimerkkejä.  

Olen tyytyväinen myös siitä, miten merkittävästi laki muuttui lausuntokierroksen jälkeen Taiteen edistämiskeskuksen, taideneuvoston ja taiteilijajärjestöjen toivomaan suuntaan. Nostimme koordinoidusti esiin taidekentän kannalta olennaisia asioita. Uutta vertaisarvioinnin rakennetta koskevat kirjaukset paranivat merkittävästi. Pidän tätä yhteisenä onnistumisena ja merkkinä siitä, että asioihin voi vaikuttaa.