Artikkeli

Siri Kolulle taidetoimikunnassa työskentely oli tapa ymmärtää, mitä taiteessa tapahtuu juuri nyt

Kirjailija, teatterikouluttaja ja pitkän linjan taidetoimikuntalainen – Siri Kolulla on monta roolia taidekentällä. Nyt kun taidetoimikuntiin haetaan uusia jäseniä, kysyimme toimikuntatyön veteraanilta, millaista taidetoimikuntien arki on.
Siri Kolun kuva.
Kuva: Niclas Mäkelä

Taiteen edistämiskeskuksen apurahoista päättävien taidetoimikuntien jäseneksi tullaan tyypillisesti taiteilijajärjestöjen tai muiden asiantuntijatahojen suosittelemana. Näin myös Siri Kolun kohdalla: vuonna 2013 Suomen näytelmäkirjailijoiden ja käsikirjoittajien yhdistys ehdotti häntä kirjallisuustoimikuntaan.

Kolulla oli jo tuolloin vankka kokemus taiteen tekemisestä sekä omasta taiteenalastaan, mutta hakemusten arviointi ja muu toimikuntatyö oli uutta. Taiken hauistakin oli jäänyt käteen lähinnä hylsypino.

Tästä alkoi kuitenkin useamman vuoden toimikuntatyöskentely. Kolu toimi kirjallisuustoimikunnan puheenjohtajana vuosina 2013–2014 ja 2015–2016 sekä kirjailijoiden ja kääntäjien apurahalautakunnan puheenjohtajana vuosina 2021–2023.

Tuula-Liina Varis, edeltäjäni kirjallisuustoimikunnassa, sanoi erovuoroisena, että hän on nyt käynyt taiteen asevelvollisuuden. Taisin tosiaan jäädä vielä kertaamaan, kun otin vastaan vielä kauden kirjailijoiden ja kääntäjien apurahalautakunnassa.

Taiteen näköalapaikka

Toimikunnissa ollaan Siri Kolun sanoin ikään kuin kahden maailman kansalaisia: samaan aikaan taiteen mahdollistajia ja taiteilijoita. Tämä antaa erinomaisen tilaisuuden tarkastella omaa taiteenalaa sekä sen kehitystä:

 Arviointityö on näköalapaikka. Siinä ymmärtää syvemmin oman taiteenalan nykyisyyttä ja juuri kirjoittumassa olevaa tulevaisuutta.

Voisi jopa sanoa, että toimikunnilla on avainrooli siinä, mihin suuntaan toimikunnan vastuulla oleva taiteenala kehittyy. Rahoituksen jakamisesta päätettäessä ollaan paljon vartijoina.

Vallasta ja vastuusta huolimatta toimikuntatyötä ei tarvinnut jännittää. Taiken erityisasiantuntijat tukevat toimikuntia kaikessa työssä ja toimikunnan eri tehtäviin perehdytetään huolella. Toimikuntatyön pystyy Kolun mukaan myös sovittamaan yhteen oman taiteellisen työn kanssa, mutta toimikuntia tukevilta erityisasiantuntijoilta kannattaa silti hyvissä ajoin varmistaa työvaiheiden vuosikelloa sekä pyytää realistinen arvio luettavaksi tulevien hakemusten määrästä.

Olen sanonut kaikille vertaisarviointitehtävää pohtiville, että Taiken tärkein voimavara ovat toimikuntien kanssa työskentelevät erityisasiantuntijat. Se mitä he eivät tiedä, siitä he ottavat selvää. 

Hakemuksia lukiessa ymmärtää, mitä taiteessa tapahtuu juuri nyt.

Sinnikästä selvittelyä ja asioista selvän ottamista vaaditaan kyllä toimikuntalaisiltakin. Omakohtainen taiteentekemisen sekä taidekentän tuntemus ovat totta kai perusedellytyksiä toimikuntatyölle, mutta Kolu mainitsee toimikuntalaisen tärkeäksi ominaisuudeksi myös uteliaisuuden. Kun on kiinnostunut oman taiteenalansa teoksista sekä tekijöistä ja jaksaa perehtyä taiteenalaansa avoimin mielin, toimikuntatyökin sujuu helpommin. Lisäksi uteliaisuus kasvattaa myös omaa osaamista:

Otin kotiin tulevat arvostelukappaleet vakavana tehtävänä: ajattelin että minun tehtäväni on tuntea keskeinen tuotanto niiltä tekijöiltä, joiden apurahoja olen käsittelemässä. Koin tämän mahdollisuutena laajentaa omaa ymmärrystäni kirjallisuuden muotokielestä, ilmiöistä ja lajikehityksestä. Hakemuksia lukiessa ymmärtää, mitä taiteessa tapahtuu juuri nyt.

Rooli yhteisössä

Kolu tähdentää, että loppujen lopuksi toimikuntatyössä on kuitenkin kyse yhteisöstä ja taiteen vaalimisesta.

Toimikuntatyöstä tuli paitsi näköalaikkuna siihen, mihin suomalainen kirjallisuus on seuraavina vuosina menossa, myös omanlaisensa taiteelle hyvää tahtova perhe. Olemme tehneet tärkeitä linjauksia yhdessä, siitä huolimatta ja ehkä siksi, että resursseja on ollut tarjolla aina liian vähän hyviin hakijoiden nähden. Koin että tehtävässä korostui yhteisyys, ei itsenäinen tai yksinäinen arviointityö.

Toimikunta toivoo alalle ja hakijoille vain hyvää.

Vaikka työ on pohjimmiltaan hakemusten arviointia ja välillä rankkaakin päätöksentekoa, sitä tehdään rakkaudella ja ennen kaikkea omaa taiteenalaa vaalien.

Toimikunta toivoo alalle ja hakijoille vain hyvää. Ehkä-pinoon jää monta erinomaista hakemusta, joille myönnettäisiin rahaa, jos sitä vain olisi. 

Moninaisuus on avainasemassa

Niin Taiken kuin toimikuntienkin toive on, että tuleviin kokoonpanoihin saataisiin mukaan mahdollisimman monenlaisia jäseniä. Kyse on pitkälti toimikuntien toimintaedellytyksestä:

Toimikunnan moniäänisyys on sen voima. Mitä laajemmalla katseella voidaan katsoa taidetta ja sen ilmiöitä, sitä vankempaan käsitykseen apurahapäätökset pohjaavat. Iloitsen aina, kun joku tuo kokoukseen asian tai näkökannan, jota emme ole tulleet ajatelleeksi.

Toimikuntien jäsenehdokkaiden toivotaankin vastaavan kunkin taiteenalan eri lajien kirjoa sekä taiteen kentän ja kulttuurin moninaisuutta. Laaja tietämys omasta taiteenalasta on ehdoton edellytys, mutta on hyvä muistaa, että toimikuntanimitykseen ei edellytetä pitkää uraa tai apurahaputkea. Kolullakin oli ennen toimikuntatyön aloittamista kokemusta Taiken apurahoista lähinnä vain hakemisen kautta.

Uusille toimikuntalaisille sekä heitä ehdokkaiksi nimeäville Kolun terveiset ovatkin:

Taiteen rahoitusjärjestelmästä ymmärtää hurjasti, kun toimii välillä rakenteiden sisäpuolella. Lisäksi Taike tarvitsee juuri sinun näkemystäsi, että se tekisi tulevaisuudessa viisaita päätöksiä.
 

Taiteen edistämiskeskus kerää parhaillaan ehdotuksia valtion taidetoimikuntien sekä alueellisten taidetoimikuntien jäseniksi. Ehdokkaat valitaan toimikuntien kaksivuotiselle kaudelle, joka alkaa 1.1.2025.

Taidetoimikunnat ovat Taiken asiantuntijaelimiä. Jäsenten keskeisin tehtävä on toimia oman alansa ja alueen asiantuntijoina ja vertaisarvioijina. Taidetoimikunnat päättävät apurahoista ja palkinnoista.