Blogi

Animoituja delfiinejä ja muita bittiniteitä

Työskentelin viime vuoden loppuun asti Taiteen edistämiskeskuksen läänintaiteilijana, viiden vuoden ajan. Lähes yhtä pitkään tein yhteistyötä Keskuskirjasto Oodin kanssa teknologisen taiteen edistämiseksi ja esilletuomiseksi. Pilottiprojektista kasvoi moniulotteinen yhteistyö, johon kutsuimme mukaan lukuisan määrän taiteilijoita ja taiteen alan yhteistyökumppaneita, kirjoittaa Annika Dahlsten.
Animoitu maisema meren pohjasta.
Leena Pukki ja Karoliina Paappa: Toisen nahoissa. Syväluotaus – millaista on uida delfiiniparven keskellä?

Sukuni on kotoisin pienestä pohjanmaalaisesta kylästä, Vähänkyrön Merikaarrosta, jossa toimi Suomen ensimmäinen kirjasto. 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa kymmenkunta lukemista ja kirjoittamista arvostavaa talonpoikaa, mukana kaukainen sukulaiseni Mikki Matinpoika Sauso eli Kriivari-Mikki, hankkivat ruotsin- ja saksankielistä uskonnollista kirjallisuutta, jäljensivät ja käänsivät sitä. Niteitä säilytettiin puisessa kaapissa, joka kiersi kirjureiden kesken talosta taloon. Kaapista sai lainata luettavaa, ja kukin vuorollaan toimi kirjastonhoitajana.

Taiken ja Oodin yhteisessä teknologisen taiteen projektissa Mediakuutio | Ääreen | Kaikuja (2018-2022), taiteilijat Leena Pukki ja Karoliina Paappa loivat teoksen, jossa katsoja voi koskettaa lasiruudulla liikkuvaa, animoitua delfiiniä. Eläin reagoi kosketukseen. Teoksessa lattian alle sijoitettu anturi yhdistyi äänimaisemaan, joka matkii delfiinin kaikuluotausaistia. Katsoja sai kokea kehollisen aistielämyksen, kaikuluotauksen värähtelyt. Taiteilijat luovat eläinlajien välille kuvitteellista kommunikaatioväylää, ihmiselle kykyä lukea delfiiniä. Teos oli esillä Oodin Kuutio-tilassa lokakuussa 2021.

Mikä yhdistää näitä kahta esimerkkiä? Innostus, uuden äärellä oleminen, vaivannäkö. Kieli, kirjasto, kulttuuri.

Taiken ja Oodin yhteisprojektissa pohdimme teknologisen taiteen mahdollisuuksia avata taiteilijan työtä, tutustuttaa yleisöä taiteen uusiin muotoihin ja madaltaa raja-aitoja katsojan ja teoksen välillä. Yhdeksi merkitykselliseksi käsitteeksi osoittautui tila. Kirjasto esittäytyi projektissa ideana; julkisena, yhteisenä tilana ja yhtä aikaa fyysisenä, saavutettavana paikkana. Oodi näyttäytyi jatkuvassa muutoksessa olevana toiminnallisuuden keskuksena, ja lisäksi kirjastorakennuksen sisältämä Kuutio-tila mediataiteeseen keskittyvänä, lasiseinäisenä, pimennettynä huoneena. 

Projekti tuotti viisi uutta teknologisen taiteen mahdollisuuksia tutkivia ja haastavia teoksia. Teokset ovat:

Joonas Hyvönen: God’s Flat Earth Is Drowning, 2020
Ami Lindholm: Oodin äidit, 2020
Leena Pukki ja Karoliina Paappa: Toisen nahoissa. Syväluotaus – millaista on uida delfiiniparven keskellä?, 2021
Laskennallisen kirjallisuuden ystävät / Tatu Pohjavirta, Eino Santanen ja Pekka Uronen: Luonto, 2022
Niko Luoma: Faith is a Blindspot of Permanence, 2022

Mediataiteilija, -tuottaja ja teknologisti Marko Tandefelt, joka toimi alusta asti projektin kouluttajana, on verrannut Oodia ”Willy Wonka” tyyppiseen ihmeelliseen ja mielikuvitusta tukevaan avaraan taloon, jossa voi lukea, oppia, tehdä, kokea, kuvitella ja luoda. Oodi onkin kirjastona erityinen, kaupunkilaisten elävä olohuone ja työtila. Projektissamme taiteilijoilta edellytettiin willywonkamaista asennetta. Kuutio-tila oli projektin alkaessa uusi, kuten koko Oodi-kirjasto, ja taiteilijamme tekivät löytöretkiä tilan teknologiaan ja mahdollisuuksiin.

Vuorovaikutteisen, teknologisen taiteen esittämisellä Oodissa on ollut projektissamme syvempi merkitys: olemme halunneet luoda taiteen lukutaitoa. Esittämällä ennennäkemättömiä, koskettavia ja kantaaottavia taideteoksia, jotka ovat kurottaneet kohti katsojaa ja kokijaa, olemme yrittäneet avata taiteen kielioppia ja tuoda esiin uusia ”tekstejä”. Olemme halunneet lisätä ymmärrystä osallistavasta teknologisesta taiteesta ja sen tuomisesta julkiseen ympäristöön. Olemme etsineet tapoja välittäjyydelle, miten parhaalla mahdollisella tavalla kirjasto voi toimia nykytaiteen esittämisalustana.

Talosta taloon kulkeva kaappi oli aikoinaan vallankumouksellinen kirjasto, joka tarjosi omankielistä kirjallisuutta pienessä maalaiskylässä. Kaikuluotainaistia käyttävä, digitaalinen delfiini tai maailmanlopun tunnelmissa seikkailevat pelihahmot ovat kirjaston uusia niteitä. Ne ovat olleet avoinna ja osallistuttavissa, kenelle tahansa kirjastonkäyttäjälle. Olemme luoneet uudenlaista kirjastoa ja kulttuuria, ja avartaneet taiteen kokemisen tapoja ja paikkoja.

Teimme julkaisun Kaikuja | Ekon | Echoes, joka kokoaa yhteen vuorovaikutteisen, teknologisen taiteen projektimme tavoitteet ja löydöksemme. Julkaisu esittelee mukana olleet taiteilijat ja teokset, sekä lukuisat yhteistyökumppanimme. Julkaisu löytyy täältä: Kaikuja | Ekon | Echoes