Taide kestävien ideoiden voimana

[Musiikkia]

Milla Minerva Mertanen [00:00:03]: Taiteen ja kulttuurin rahoitus on murroksessa. Miten löytää uusia tapoja luoda ja ansaita muuttuvassa maailmassa? Luova käänne -podcastissa taiteen ja kulttuurin tekijät kertovat kokemuksistaan. Minä olen Milla Minerva Mertanen, Taiken Luova verkko -hankkeen suunnittelija. Tänään keskustellaan kestävästä kehityksestä taiteessa ja luovien alojen hanketoiminnassa. Kanssani tänään on keskustelemassa kuvataiteilija ja Satakunnan ammattikorkeakoulun Kankaanpään taidekoulun lehtori Laura Lilja. Moikka Laura.

Laura Lilja [00:00:31]: Moikka moi.

Milla Minerva Mertanen [00:00:32]: Laura, itse asiassa mun täytyy kertoa tähän alkuun heti, että mä tutustuin sun taideteokseen Hämeenlinnan Taidevaltakunta-näyttelyssä, jossa oli sinun kuormaliinateos siellä seinällä. Mikä sen nimi on?

Laura Lilja [00:00:45]: Cargo Glow.

Milla Minerva Mertanen [00:00:46]: Joo. Se oli siinä heti sisäänkäynnin vasemmalla puolella. Minä tulin sinne tilaa sisälle ja heti totesin kollegalle, että minä haluan tuon teoksen. Näytti kaukaa aivan mahtavalta. Haluatko kertoa jotain siitä?

Laura Lilja [00:00:57]: Kiitos kommenteista. Mä oon tehnyt noita kuormaliinamaalauksia nyt sitten jo muutaman vuoden ajan. Tämä oli sarjassaan toinen teos, jonka toteutin tuohon Taidevaltakuntaan. Ensimmäinen oli enemmän semmoinen sinertävä merimaisema ja tämä toinen sitten vähän niin kuin Taidevaltakunta-näyttelyn teeman mukaisesti tavoitteli auringonlaskua ja ehkä semmoista vähän vertauskuvallisesti, että minkälainen on meidän ihmiskunnan auringonlasku tai onko se sitä vai nouseeko se aurinko vielä ja niin poispäin. Mutta että materiaalina oon innostunut noista kuormaliinoista, käytöstä poistetusta kuormaliinoista, joita mä saan sitten tuolta Schenkerin toimipisteeltä, kun ei enää kelpaa kuormakuljetukseen. Mä keräilen niitä ja järjestelen niitä uudelleen värijärjestykseen. Eli ne kaikki värit ja hienot, mitä sä näit siellä, niin ne on ihan niitä, mitä liikkuu tuolla liikenteessä. Mä en ole mitenkään koskenut, en ole maalannut enkä liannut niitä, vaan ne on ne jäljet, mitä niihin kuormalinnoihin on jäänyt, miten ne on kulunut. Ja mä oon ainoastaan järjestänyt ne uudelleen ja saanut niistä ehkä maisemia tai tommoisia väriteoksia.

Milla Minerva Mertanen [00:01:58]: Mitä sinulla on nyt just työpöydällä? Onko joku uusi kuormaliinateos tulossa vai?

Laura Lilja [00:02:02]: No joo, mulla on semmoinen hiukan värittömämpi versio, eli nostoliinojen kanssa. Se on ollut kerran esillä, siitä semmoinen testiversio, mutta siitä on tulossa vielä vähän isompi teos mitä on ollut esillä. Vielä ei ole luovuttu tästä materiaalista. 

Milla Minerva Mertanen [00:02:18]: Joo. Puhutaan vähän teidän hankkeesta, jossa työskentelet taideasiantuntijana. Tällaisessa hankkeessa, kun Taide, teknologia ja kestävä matkailu -hanke. Tämähän on tosiaan osa tätä ESR+-hankeverkostoa, joka meillä meillä tässä Luovan verkon hankeverkostossakin on mukana. Mutta tässä hankkeessa siis, mitä kaikkea taideasiantuntija tekee?

Laura Lilja [00:02:37]: Joo, no mä tulin tähän mukaan, siitä on nyt sitten puolitoista vuotta, kun hanke käynnistyi. Siinä vaiheessa. Taideasiantuntija tekee tosi paljon. Täähän on kansallinen hanke, eli se ei ole pelkästään tuolla meillä Kankaanpään taidekoulussa, vaan mukana on myös LAB-ammattikorkeakoulu ja Tampereen yliopisto ja sitten kolme Geopark-aluetta: Lauhavuori-Hämeenkangas, Saimaa ja Salpausselkä. Eli ihan ensin tietenkin tutustuttiin vähän tähän koko toiminta-alueeseen ja eri toimijoihin ja nimenomaan näihin Geopark-alueisiin. Ja sen jälkeen on meidän piloteissa, joista ensimmäisenä käynnistettiin ympäristötaiteen uudistaminen, niin järjestetty työpajoja, keskustelutilaisuuksia ja vierailuja. Nyt tänä syksynä on käynnistynyt avoimet koulutukset, ensin pilotoiden avoimella haulla. Ja näiden ensimmäisten koulutusten jälkeen niistä tulee avointa verkkomateriaalia myös kaikkien käyttöön. Meillä on käynnissä projektiosaamisen koulutus tällä hetkellä. Sitten on kirjoitettu artikkeleita yhteistyössä työryhmän kanssa ja sparrattu erilaisia hankkeita. Meillä on mukana kuvataiteilijoita, taideopiskelijoita, muidenkin alojen toimijoita, mutta että tavoitteena on ehkä luoda just semmoisia monialaisia projekteja, isompia ja pienempiä, niin ainakin muutamia. Semmoisia paikallisia on jo käynnissä, ja itse asiassa tälläkin viikolla olen menossa taiteilijan kanssa Leader-neuvojan luokse puhumaan rahoituksesta, että tosi monenlaista ja monenlaista itsellekin uutta.

Milla Minerva Mertanen [00:04:02]: Eli te rakennatte hankkeessa innovaatioalustaa, joka yhdistää kuvataiteen, teknologian ja kestävän matkailun. Myös siis näiden muiden toimintojen rinnalla.

Laura Lilja [00:04:10]: Joo. Ja pitkälti ainakin tällä hetkellä tuntuu, että se innovaatioalusta muotoutuu siitä, että me hanketiimissä pystytään luomaan niitä verkostoja ja tuomaan kuvataiteilijoita yhteen eri alojen toimijoiden kanssa, jotka on tästä aiheesta kiinnostunut ja mihin ne sitten kehittyy. Minkälainen lopulta tulee olemaan, niin se on vielä työn alla, mutta että ei työ työtoverini just sanoi, että me ollaan tällä hetkellä se innovaatioalusta.

Milla Minerva Mertanen [00:04:35]: Niin niin. Kestävyyshän on siinä hankkeessa erittäin keskeisessä roolissa, mutta mitä ajattelet sellaisesta kuvataiteen roolista uudenlaisessa kestävyysajattelussa? Eli voiko kuvataiteen ajattelun lähtökohdista syntyä jotain uudenlaista kestävyysajattelua?

Laura Lilja [00:04:48]: Joo, mun mielestä tämä on yks tosi keskeinen ajatus koko tässä meidän hankkeessa  ja jotenkin sisään kirjoitettu. Jos me ajatellaan, että me toimitaan siinä innovaatioalustana ja ideana on saada se kuvataiteilija mukaan vielä monialaisempiin yhteisöihin, usein se esimerkiksi tarkoittaa sitä, että mennään jonkun yhdistyksen tai toimijan kanssa toteuttamaan jotain. Heillä saattaa olla se käsitys, että mitä tehdään, hyvinkin semmoinen perinteisempi, että tehdään nyt vaikka tänne ympäristöön joku ympäristötaidepolku ja sitten pystytetään taideteokset ja tehdään niihin kunnon perustukset ja kaikkea. Ja sitten kun mennään taiteilijana ja heti päästään alkuvaiheessa puhumaan, niin me voidaan esittää vähän erilainen, ekologisempi näkökulma, että entä jos tehdäänkin aineetonta taidetta. Tehdäänkin tästä vähän erilainen. Ja usein toimijat innostuu. Mutta tämmöisiä jo muutamissa ollaan oltu mukana, ja koen, että se on isokin rooli ja nimenomaan hyvä, että kuvataiteilija on heti siinä mukana, eikä oleteta, että mitä se kuvataiteilija ehkä tekisi, että se tekisi sen taideteoksen, vaan pääsee myös vaikuttamaan siihen rakenteeseen. Ja että se olisi ekologisesti kestävämpi.

Milla Minerva Mertanen [00:05:52]:  Mua kiinnostaa nyt tavallaan se sun kuvataiteilijuus ja se siinä, että miten taiteilijan työ ja hanketoiminta, miten ne voi tukea toisiaan? Mehän mielletään… Ehkä tässä nyt taustalla on vielä semmoinen, että mehän mielletään herkästi, että hanketoiminta on hyvin byrokraattista ja tiettyjen tavoitteiden saavuttamista. Niin miten ajattelet tämän niin kuin taiteilijan työ, hanketoiminta, hanketyö?

Laura Lilja [00:06:12]: Meillä on tosiaan iso tiimi tietysti koko hankkeessa, mutta sitten meillä on erikseen Samkissa Kankaanpäässä kolmen hengen hanketiimi, jossa on eri taustaista ihmisiä. Kaksi meistä on kuvataiteilijaopettajataustaisia. Mun mielestä se on ollut tosi olennainen, että me toimitaan myös omassa tiimissä monialaisesti, että olisikin varmaan vaikeampaa tiettyihin byrokraattisiin peruskuvioihin uppoutua, kun ei ole sen pidempi hanketausta itsellä, mutta nyt kun siinä on se tiimi, jonka kanssa niitä tehdään, niin se puoli toimii. Ja päinvastoin tuntuu, että nimenomaan kun ollaan eri alueilta ja katsotaan eri näkökulmasta niin vähän kaikesta tulee kiinnostavampaa ja uudenlaista, koska kaikilta tulee erilaisia toimintatapaehdotuksia, että entä jostain voisikin tehdä näin. Ja toisaalta me joudutaan myös taiteilijoiden avulla kyseenalaistamaan ja miettimään, että mites tämä meidän taiteilija toimii, että voihan tätäkin kehittää niin. Tosi paljon oon tykännyt siitä monialaisuudesta. 

Milla Minerva Mertanen [00:07:02]: Onko siinä jollain lailla tavallaan sen hankkeen raamit, esimerkiksi resurssit, aikataulu tai rahoitus tai ihan tietysti tehtävänkuvat, niin vaikuttaako ne jollain lailla siihen taiteelliseen ajatteluun tai työskentelyyn? 

Laura Lilja [00:07:12]: No ihan konkreettisesti ainakin itselle on auennut paljon enemmän, että minkälaisia erilaisia mahdollisuuksia taideprojekteihin ja minkälaisia erilaisia rahoitusmalleja on myös perinteisten apurahakanavien ulkopuolella. Ei se itselläkään ollut selvää ennen tätä ja nyt kun on ollut mukana meidän paikallisten taiteilijoiden kanssa näitä selvittämässä, niin se on laajentanut sitä kenttää itsellekin paljon. Ja siitä on tullut paljon osaamista. Ja varmasti itselle tulee myös kuvataiteilijana jatkossa tää mukaan.

[00:07:44] [Musiikkia]

Milla Minerva Mertanen [00:07:44]: Keskustellaan seuraavaksi hetki kestävän kehityksen paikasta maailmassa ja hanketoiminnassa. Ehkä nyt erityisesti sitä kautta, että teidän hankehan on ihan selkeästi tämmöinen kestävään kehittämiseen, kestävään innovointiin suuntaava, mutta samaan aikaan kestävä kehitys on kuitenkin semmoinen asia, minkä pitäisi läpileikata kaikenlaista toimintaa. Mitä me täällä tehdään, koska maapallon kantokyvyt on kyllä ylitetty roimasti. Mutta mitä ajattelet sellaisesta, että jos kestävä kehitys jaetaan usein ekologiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen, niin millä tavoin tämä näkyy teidän hankkeessa?

Laura Lilja [00:08:19]: Joo. No meidän lähtökohdathan on jo vähän kaikilla alueilla. Ehkä useinkin tämä ekologia ei ole rajattavissa niin selkeästi näihin eri osa-alueisiin, mehän toimitaan tässä hankkeessa paljolti kasvualueiden ulkopuolella. Jos ajattelee taloudellista kestävyyttä, niin siellä on sen paikallisen elinkeinorakenteen kestävä kehittäminen. Ja mistä jo aiemmin ehkä hiukan mainitsin, niin että kehitetään semmoisia aineettomia tuotteita ja palveluita myös siellä. Ja sitten toisaalta meillä oli mukana Geoparkit, niin sitä kautta tulee tätä kulttuuriympäristön kehittämistä, ympäristöosaamisen kehittämistä, joka varmaan on siellä sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden puolella. Ja sitten toisaalta meidän piloteissa, esimerkiksi se ensimmäinen, mikä on käynnistynyt, oli se ympäristötaiteen uudistaminen, se ekologia, ekologinen kestävyys näkyy siellä ja toisaalta läpileikaten koko hankkeen. 

Milla Minerva Mertanen [00:09:10]: Mä kanssa mietin, että eikö onko se niin, että se kestävyys tavallaan on siellä asia vai miten se näkyy? Tämä on jotenkin ehkä hassu kysymys se sen kautta, että varmaan monella lailla ja jatkuvasti, mutta onko se jotenkin tavallaan… se on teidän ajattelutyyli vai?

Laura Lilja [00:09:21]: Mä luulen, että se on ajattelutyyliä. Jotenkin siitä on tullut myös yksi kokoava voima, että meillä on tosiaan useampi pilotti. Siellä on myös julkista taidetta, digitalisaatiota niin edespäin, mut että jotenkin kun me on järjestetty niihin työpajoja, niin se on aina ollut se tulokulma. Meillä on käynyt Janne Saarikivi puhumassa mikrotutkimusmatkailusta, ettei lähdetäkään kauas. Viimeksi villisavityöpajoissa kaivettiin paikallista savea, elikkä ne jotenkin lähtökohtaisesti linkittyy kestävyyteen.

Milla Minerva Mertanen [00:09:52]: Eli voisi ehkä sanoa, että kestävä kehitys on teillä toisaalta hankkeen keskeinen sisältö, mut samalla se on läpileikkaava tapa toimia ja ajatella kaikkea siinä teidän hanketyössä. 

Laura Lilja [00:10:02]: Kyllä mä näin sanoisin joo.

[00:10:04 ] [Musiikkia]

Milla Minerva Mertanen [00:10:02]: Puhutaan seuraavaksi taiteellisen ajattelun roolista muutoksessa ja muutoksen edistäjänä. Erityisesti meitä kiinnostaa toki se, koska sinä olet taiteilija, mutta myös ajattelija ja tekijä tässä hankkeen kautta ja toimijana. Ja mä mietin sellaista, että voisiko taiteellinen ajattelu auttaa tarkastelemaan kestävyysmurrosta jotenkin uusista näkökulmista? 

Laura Lilja [00:10:36]: Mä ajattelen, että monessakin paikkaa olisi hyvä olla mahdollisimman moniammatilliset ryhmät pohtimassa kaikkea, kun innovoidaan jotain uutta. Ja että taiteilija on aika hyvä asiantuntija kaiken luovan ja uuden ja vähän semmoisen, että tehdäänkin eri tavalla -ajattelun kanavoijana. Ehkä nimenomaan just semmoisena, ettei välttämättä sekään, että mitä taiteilija itse ajattelee, vaan siinä ryhmässä vähän niin kuin härkkimään, kysymään ja haastamaan, että että jos et ajattelisikaan noin, että te yleensä teette. Mitä jos katsottaisiinkin tästä näkökulmasta? Tämä on kanssa yksi keskeinen kysymys, mitä on mietitty, että kun tavallaan siihen taiteilijan rooliin kuuluu tosi paljon semmoisia asioita, siellä hämärällä alueella operointi ja muita, mitä ajatellaan sitten taas innovoinnissa ja uuden kehittämisessä, että ne ois tärkeitä. Niin pystyykö kuvataiteilija sinällään olemaan se henkilö joka toimisikin vaikka missä ryhmissä just sellaisena katalysaattorina, joka sais näitä asioita aikaan?

Milla Minerva Mertanen [00:11:22]: Tosi kiinnostava rooli myös sellainen herätteli ja ravistelija. Ehkä just tavallaan semmoinen vähän tökkijä. 

Laura Lilja [00:11:30]: Kyllä kyllä.

Milla Minerva Mertanen [00:11:32]: Voisi ajatella tuota, mitä sanot siitä semmoisesta monialaisesta työryhmästä, niin just se taiteilijan rooli olisi tuossa semmoinen. Se on hirveän kiinnostava ja herkullinen, olisi syytä ehkä käyttää useammassakin tilanteessa. Mä mietin tavallaan semmoisia myös inhimillisiä ratkaisuja. Taiteilija herkästi on se joka tarkastelee sitä yhteiskuntaa ympärillään ja reagoi taiteellaan siihen, ja mietin tavallaan, että se semmoinen tietynlainen inhimillisyyden tuominen myös erilaisiin projekteihin.  Mitä ajattelet sellaisesta… mietin, että taiteellinen ajattelu, että onko se jotenkin irrotettava työkalu, mitä voisi jotenkin hyödyttää kestävyysmurroksessa vai onko taiteellinen ajattelu aina taiteilijan resurssi vai mikä? Mitä tämmöinen, herättääkö tämmöinen jotain?

Laura Lilja [00:12:12]: Ainakin se herättää sen ajatuksen, että tavallaan taiteellisessa ajattelussa usein mennään sinne alueelle, missä on niitä kysymyksiä, niin pohtimaan niitä kysymyksiä vähän erilaisella asenteella. Eli varmaan mennään vaan olemaan siinä kysymysten keskellä ja pohtimaan ja miettimään niitä, mutta ei kauheasti välttämättä edes pyritään ratkaisemaan asioita, vaan pohditaan niitä. Niin se on ehkä kanssa ihan hyvä näkökulma tuoda siihen. Jos on kovin ratkaisukeskeistä, niin sitten siihen tavallaan tulee aikaa ja ehkä luovempia ratkaisuja, jos ei se olekaan ihan ensimmäisenä tavoitteena saada sitä ratkaisua ja että viihdytään siellä epävarmuuden alueella. 

Milla Minerva Mertanen [00:12:44]: Mä usein ajattelen niin, kun puhutaan tavallaan taiteellisesta ajattelusta, niin myös sitä, että taiteellinen ajattelu ja taiteellinen työ on usein hirveän hyvä kuvaus siitä prosessikestävyydestä. Se vaatii aivan eri tyyppistä prosessikestävyyttä ja sen epävarmuuden ja sen epämääräisenkin tilanteen sietämistä. Ja sitäkin mun mielestä taiteilijat voi tuoda tavallaan erilaisiin konteksteihin. Mutta mitä muuten ajattelet sellaisesta esim. tieteellisestä tai taloudellisesta puheesta? Onko siinä jotain semmoista näkökulmaa, mitä taide voi tuoda sitten vielä lisäksi ekologisuudesta tai  mistä ikinä? Tieteellisen tai taloudellisen puheen rinnalle.

Laura Lilja [00:13:18]: Taiteen näkökulma on ainakin siinä, että ne tavoitteet, mihin pyritään, on erilaiset, mahdollisesti ettei ole niin välttämättä selkeää ratkaisukeskeisyyttä, vaan voidaan jäädä… voi olla tavoitteenakin jäädä sinne epävarmuuteen. Käsitellään tätä epävarmuutta, mutta jäädään sinne ihan tyytyväisenä, eikä pyritä välttämättä ratkaisuun. Ja se on se yksi näkökulma. Ja toinen voi olla semmoinen tietynlainen taide käsittelee niitä aikansa kysymyksiä ja siinä on tietty pyrkimys semmoiseen rehellisyyteen. Ja ehkä yhteiskunnan omatuntona toimimiseen, niin se voisi olla ehkä toinen taiteen näkökulma.

Milla Minerva Mertanen [00:13:56]: Joo. Mä pidän tosi paljon tuosta yhteiskunnan omatuntona toimimisesta, koska se on hirveän kiinnostava, hirveän moni monisäikeinen ja siitä saisi oman podcastjaksonsa varmasti aikaiseksi. Mä mietin tätä hankemaailman rakenteita ja taiteellisen ajattelun yhdentyväisyyksiä ja jotenkin tavallaan sitä, että onko siellä jotenkin joku semmoinen ekologisuuden… edistänyt. Voiko ne tukea toisiaan? Tai varmasti ne voi ja hankkeessa varmasti tukee toisiaan.

Laura Lilja [00:14:22]: Kyllä mä koen ainakin työni hyvin mielekkääksi tässä hankkeessa just sen takia, että mulla on niitä samoja teemoja, mitä oon käsitellyt omassa taiteessa ja miettinyt, että millä tavalla oman taiteen tekemisestä tekee ekologisempaa. Niin totta kai se on paljon isompi ja tärkeämpi kysymys, kun sitä pääsee tekemään hanketasolla ja oppilaitostasolla. Koko ajanhan pitää muistaa tässä, että kun tätä hanketta tehdään, niin siellä taustalla on myös esimerkiksi meidän Kankaanpään taidekoulun perusopetus. Mihin sitten nämä hankkeessa löydetyt hyvät käytännöt ja toimintatavat siirtyy, eli tällä hetkellä esimerkiksi meillä on opetuksessa vahvasti teemana materiaalitietoisuus. Aiemmissa hankkeissa, esimerkiksi kun on keskitytty kasvukeskuksien ulkopuolella olevaan toimintaan, on todettu, että meillä on tiettyjä etuja siellä. On paljon tyhjiä tai puolitehoisia toimitiloja esimerkiksi, niin sitten taas näistä ajatuksista on syntynyt se, että me on kartoitettu yhdessä Kankaanpään kaupungin kanssa ja löydetty toimitiloja, jotka nykyään toimii sitten meidän opiskelijoiden työtiloina. Ja meillä on tarjota jokaiselle opiskelijalle oma työtila sen takia. Tavallaan ne kaikki hyödyt tulee koko siihen toimintaympäristöön. Kuvataiteilijat, toisaalta opettajat ja sitten siellä hankkeessa löydetään laajemmin eri toimintatapoja yleiseen käyttöön.

Milla Minerva Mertanen [00:15:33]: Tuosta herää heti seuraava kysymys, ja mietin tavallaan sitä, että taiteilijoilla on selkeästi tavallaan semmoinen mahdollisuus toimia kestävän kehityksen edistäjänä. Ja nämä mitä kuvaat esimerkkeinä on hirveän konkreettisia siitä, että tavallaan se oma toiminta vie sitten eteenpäin ihan koulutuksen kehittämistä.

Laura Lilja [00:15:47]: Joo, ja se on just palkitsevaa, että kun tulee ihan konkreettisia tuloksia.
Milla Minerva Mertanen [00:15:51]: Niin. Ja myös tavallaan niin, ihan selkeätä kykyä toimia ja tehdä tekoja sen eteen.

[00:15:55] [Musiikkia]

Milla Minerva Mertanen [00:15:57]: Mietin sellaista vielä tähän liittyen, että miten taiteen ja kulttuurin kenttä voisi näyttää esimerkkiä muille aloille kestävän ajattelun arkipäiväistämisestä. 

Laura Lilja [00:15:47]: Mä luulen, että tietyllä tavalla näytetäänkin jo paljon, että nehän on ollut keskeisiä kysymyksiä jo pitkään jo tekijöillä, yksittäisillä tekijöillä ja ryhmillä. Mutta että ehkä just itseä kiinnostaa tällä hetkellä tämä oppilaitostasolla ja instituutiotasolla tekeminen tosi paljon. Ja nyt tietysti, kun siellä opettajana toimin nimenomaan oppilaitoksessa ja mitä on kestävä kehitys oppilaitoksissa, että se ei ole pelkästään tietynlaiset roskiskatokset vaan se menee läpi sen myöskin, että millä tavalla se koulutus on järjestetty, minkälaista opetusta tarjotaan, minkälaista opetussuunnitelman kehittämistä tehdään. Ihan kaikkea.

Milla Minerva Mertanen [00:16:40]: Jatketaan vielä hetki ekologisen kestävyyden parissa ja nimenomaan käytännön hanketyössä, koska tämä on kiinnostava esimerkki myös sitä kautta, miten muutkin hankkeet voi hyödyntää sitten tätä. Mietin nyt kun me ollaan puhuttu tästä monialaisuudesta. Olet maininnut, että teillä on tosi monialainen tiimi ja teillä on tosi paljon siellä osaamista, ja mietin sitä eri alojen yhteistyötä, että miten tavallaan teidän hankkeen tapauksessa taide, matkailu ja teknologia… niin minkälaisia uudenlaisia, erilaisia, jonkinlaisia näkökulmia se tuo ekologiseen kestävyyteen?

Laura Lilja [00:17:13]: Se on tosi kiinnostava lähtökohta, että ensinnäkin meillä on ne Geoparkit. Niiden alueella toimitaan. Asioiden miettiminen siinä työryhmässä niin, että siinä tulee se matkailun näkökulma, siinä tulee kuvataiteilijoiden näkökulmia samoihin luonnonympäristöihin ja sitten siinä tulee ehkä sieltä teknologiasta ehdotuksia, näkemyksiä, mutta myös semmoisia tapoja, että miten tämä asia voitaisiin tehdä oikeasti käytännössä. Niin se keskustelu on jotenkin tosi virkeää ja menee just ylitse sen, mitä pystyisi itse omalta alueeltaan hallitsemaan. Ja siellä tulee ajatuksia ja sitten kun niitä yhdistelee, ollaan mun mielestä paljon pidemmällä ja erilaisemmassa ratkaisussa. 

Milla Minerva Mertanen [00:17:57]: Niin ja tuoreemmissa tavoissa ehkä katsoa   sitä, koska kuitenkin kaikki tietää, minkälainen kriisi tässä ekologisessa kestävyydessä on käynnissä.

Laura Lilja [00:18:08]: Joo ja sitten myös semmoista, että nyt kun tämä menee läpi Suomen meidän alue, missä toimitaan, niin myös esimerkiksi mietin matkailunäkökulmaa, niin sitten kuvataiteilijat näkee siellä myöskin semmoisia reittejä ja muita, jotka ei ole välttämättä niin konkreettisia, vaan jotka esimerkiksi yhdistää eri alueita ja se toimii joka suuntaan.

Milla Minerva Mertanen [00:18:30]: Toi alueellisuus on myös mielenkiintoinen asia tavallaan just sitä kautta, että siellä voi… vaikka alueet on hyvin erilaisia keskenään, niin siellä voi löytyä tavallaan yllättäviä yhtäläisyyksiä nimenomaan tämmöisen hanketoiminnan näkökulmien kautta. Ehkä tästä päästäänkin semmoisiin vinkkeihin, että miten tavallaan hankkeiden tekijät tai hankesuunnittelijat tai hankemuotoilijat voisi hyödyntää nimenomaan tämmöistä ekologista ajattelusta. Millaisia taitoja tai asenteita tarvitaan, että ekologinen kestävyys juurtuu kaikenlaiseen hanketoimintaan tai suunnitteluun? Tämä ehkä liittyy jotenkin semmoiseen ajatukseen siitä, että mehän herkästi ajatellaan, että joo, on ekologista kestävyyttä ja sitten se on sillä tasolla, että jossain hankkeessa kierrätetään tai että se ei oikeasti läpileikkaavaa tai jollakin tavalla oikeasti toimintaa muuttava a.

Laura Lilja [00:19:21]: Nämä näkökulmat on nyt ehkä mulla sitten sellaisia, mitä on muodostunut tässä kyseisessä hankkeessa mukana ollessa, että itse en ole ollut alun perin kirjoittamassa. Mutta miten mä koen sen, niin on tosi tärkeää, että miten hankehakemus alun perinkin on tehty. Miten se on suunniteltu siinä vaiheessa, kun se hanke on laitettu käyntiin? Että se ekologisuus on siinä vaiheessa myös koko ajan mukana, kun sitä rakennetaan, niin silloin se on siellä tavallaan olemassa ja sitten sitä on paljon vaikeampi unohtaa, kun se on kaikista niissä perusteksteissä, mitä sulla on. Perus, meilläkin esimerkiksi nimenomaan näissä piloteissa ja koulutuksissa, niin se on myös kaikissa niissä esillä, ettei se tavallaan unohdu jonnekin tausta-asiaksi, vaan että se kulkee läpi sen myös sen suunnitelmavaiheen.

Milla Minerva Mertanen [00:20:06]: Mietin kanssa, että siinä on jotain semmoisia asioita varmaan, jotka auttaa tekemään siitä ekologisuudesta luonnollisen osan hankkeen suunnittelua. Siinä on ehkä myös tavallaan se semmoinen, kun itse pitää itsestään selvänä, että asioiden täytyy olla kestäviä ja luonnon kantokyvyn rajoissa olevaa toimintaa, niin sitten jotenkin on aina välillä hätkähdyttävää se, että se ei välttämättä ole kaikkien ajattelussa niin.

Laura Lilja [00:20:26]: Joo. Ehkä tämä on hyvä just vähän miettiä sitä tavallaan kohderyhmäänsä ja muuta, kun lähtee liikkeelle, että mikä on se lähtöoletus. Ettei nojaa vaan siihen omaansa, että meillä ajatellaan, että ollaan monialaisia, toimitaan vaikka sitten siellä paikallisen elinkeinoelämän kanssa, niin me ei oleteta, että meillä olisi samanlainen näkökulma siihen ekologiaan valmiiksi, vaan me tavallaan ollaan valmiita myös käymään sitä keskustelua. Ollaan valmiita myös kuulemaan joskus semmoisia kommentteja, jotka tuntuu meistä, että no tämä on ehkä vähän vanhanaikaista tai onko tässä nyt ollenkaan ajateltu ekologisesta näkökulmasta. Niin kuulee ne kommentit, miettii, että ahaa te näette näin, mitäs olette mieltä tästä? Että ollaan valmiita kohtaamaan eri tavalla aiheesta ajattelevia ihmisiä myös.

Milla Minerva Mertanen [00:21:09]: Puhut tosi tärkeästä semmoisesta oikeasti dialogin tasosta, että millä lailla siellä toimitaan siellä kentällä. Ja tässäkin saattaa olla tosi voimakkaita isoja alueellisia eroja. Voi olla ihan historiasta tulevia jotain ajatuksia, mitä joillain alueilla ajatellaan eri lailla. 

Laura Lilja [00:21:23]: Yleensä kuitenkin löytyy myös se näkökulma. Toki tulee niitäkin näkökulmia, että me haluttaisiin nyt tänne ehdottomasti toteuttaa pysyviä teoksia ja se on meille tärkeätä, että ne tehdään pronssista. Ja se on ihan OK näkökulma, mutta esimerkiksi edellisen villisavityöpajan osalta, niin meillä oli siinä mukana paikallisia, joilla on taustalla keramiikan tekoa tai muuraustekoa ja he oli tosi innoissaan, että nyt kaivetaan villisavea ja se sopi täysin. Ei siinä ollut minkäänlaista ristiriitaa ekologisessa ajattelussa, koska löydettiin tavallaan jotain ihan uutta, joka oli heille sitten taas sitä, oman kulttuuriperinnön ja paikallishistorian nostamista tärkeään rooliin.

Milla Minerva Mertanen [00:22:00]: Niin ja oma luontosuhteen ja mitä kaikkea siitä sitten tuleekaan ikään kuin sivutuotteena, mikä ei välttämättä ollut edes teillä pääasiallinen tavoite. Ehkä vielä tässä ekologisessa ajattelussa mua kiinnostaa, että miten se taiteellinen ajattelu ja että se taiteilija pyrkii aina jotenkin ravistelemaan tai näkemään tai peilaamaan tai kokemaan sen, että ehkä se on myös se, mikä tavallaan voi tuoda joillekin toimijoille ihan semmoisen tuoreen tavan katsella. Ja sitten sitä kautta ehkä suhtautua myös siihen ekologisuuteen. 

Laura Lilja [00:22:27]: Ehdottomasti. 

[00:22:28] Musiikkia

Milla Minerva Mertanen [00:22:30]: Joo. Monet rahoittajathan painottaa kestävää kehitystä yhä vahvemmin rahoituskriteereissään. Se kertoo siitä, että ekologinen vastuu nähdään ja rakenteellisena välttämättömyytenä. Elikkä ei, ei vaan sellaisena valinnaisena lisänä tai sellaisena asiana mitä tehdään, jos on aikaa tai huvittaa. Kuten me ollaan tässä podcastissa puhuttu, niin kaikkien hankkeiden ei kuitenkaan tarvitse olla sisällöltään kestävyyshankkeita, mutta kestävyyteen tulee kiinnittää huomiota kaikessa hanketoimissa.  Ja tästä esimerkiksi Luovan verkon hankekorteissa on tämmöinen yksi kortti, jossa pohditaan horisontaalisia periaatteita. Eli juuri näitä ekologisen kestävyyden ulottuvuuksia nimenomaan siinä hankekirjoitusvaiheessa. Meillä alkaa Laura aika loppumaan, mutta minä haluan kysyä sinulta vielä tämmöisen viimeisen kysymyksen. Se on sellainen, että mitä sanoisit niille taiteilijoille tai hanketoimijoille, jotka vielä pohtivat, onko kestävyys heidän asiaansa?

Laura Lilja [00:23:22]: No sanoisin, että onko meillä edes vaihtoehtoa, että tavallaan kestävä kehitys ja ja tilanne missä me ollaan, niin se on täällä ja jollain tavalla siihen on otettava kantaa. Ja se, että jos siltä kokonaan sulkee silmänsä tai ajattelee, että se voi jättää ulkopuolelle sekin on kannanotto. Ja ehkä huonoon suuntaan. Kuitenkin paras, että yritetään tehdä tästä maailmasta ja elämästämme niin hyvä kuin mahdollista täällä. Ja siihen kuuluu olennaisesti nämä kestävien kysymysten mukaan ottaminen. 

Milla Minerva Mertanen [00:23:49]: Kiitos Laura Lilja.

Laura Lilja [00:23:49]: Kiitos. 

[00:23:50] Musiikkia

Milla Minerva Mertanen [00:23:53]: Tämän jakson tuotti Taiteen edistämiskeskuksen Luova verkko -hanke. Luova verkko koordinoi Luovan ja kulttuurialan innovaatio-osaamisen ESR+-teemaa. Autamme luovien alojen osaajia ideoimaan kehittämisaiheita ja hakemaan ESR+-rahoitusta. Lisäksi tuemme teemasta rahoitettuja hankkeita. Tutustu materiaaleihimme osoitteessa taike.fi/luovaverkko.

[Musiikkia]