Mentoroinnilla vahvemmaksi

[Musiikkia]

Milla Minerva Mertanen [00:00:02]: Taiteen ja kulttuurin rahoitus on murroksessa. Miten löytää uusia tapoja luoda ja ansaita muuttuvassa maailmassa? Luova käänne -podcastissa taiteen ja kulttuurin tekijät kertovat kokemuksistaan. Minä olen Milla Minerva Mertanen, työskentelen Taiken Luova verkko -hankkeessa. Ja tänään keskustellaan siitä, miten verkostot, vertaistuki ja yhteisöllisyys tukevat luovan ammattilaisen työtä. Vieraana minulla on tänään Joni Käenmäki ja Elsa de Campos. Tervetuloa.

Elsa de Campos [00:00:28]: Kiitos.

Joni Käenmäki [00:00:29]: Kiitoksia.

Milla Minerva Mertanen [00:00:30]: Haluaisitteko te esitellä toisenne? Elsa kerro, kuka Joni on ja Joni, kerro meille, kuka Elsa on.

Elsa de Campos [00:00:35]: Joniin olen tutustunut oikeastaan jo, en muista vuotta, mutta kuitenkin kun tein tuotantoa ja myyntiä sittemmin Live Nationille, niin sähän olit silloin Savoy-teatterissa töissä. Olit mun yhteyshenkilö siellä silloin, kun näitä tuotantoja tai tilavarauksia tein. Sittemmin tapasimme tämän hankkeen kautta, eli Tuottajakeskus Living Labin mentorointihankkeen, joka oli… sä voit ehkä korjata mua vielä, mutta alkoi viime vuoden joulukuussa ja päättyi 2025 toukokuussa. Siinä kävi silleen, kun mä hain siihen mentoroitavaksi, niin Joni osoitettiin sitten minulle mentoriksi. Joni on edelleen siellä Savoy-teatterissa töissä ja sitten olemme tutustuneet sen verran, että olet tehnyt myös paljon muuta, muun muassa Naamat-festareilla vielä, kun kerkesit. Ja muistaakseni oot tehnyt myös Malmitalon tuotantoa. Aivan tosi ihana tyyppi.

Milla Minerva Mertanen [00:01:33]: Mahtavaa. Miten Joni esittelee Elsan?

Joni Käenmäki [00:01:37]: Elsa de Campos on tässä vieressäni. Hän on tuottaja ja yrittäjä ja mahdottoman mukava ihminen. Ollaan tosiaan töiden kautta tutustuttu silloin kun Elsa oli Live Nationilla ja mä olin Savoy-teatterissa. Ja sitten kuten hän sanoi, niin tuossa mentorointihankkeessa sitten meidät pariutettiin mentoriksi ja aktoriksi. Oli tosi antoisaa tutustua ja sai keskustella kaikista näistä työhön liittyvistä ja muihinkin elämään liittyvistä asioista sekä haasteista  iloista ja kaikesta. Ja meidän polut on tässä mennyt yhteen muutenkin, että me haettiin opiskelemaan tuonne Tampereen ammattikorkeakoulun elämystalousohjelmaan, joka alkoi ensimmäistä kertaa ja päästiin molemmat sinne. Nyt me ollaan myös siellä sitten samaan aikaan.

Milla Minerva Mertanen [00:02:28]: Vielä onnittelut teille elämystalouden uusista aluevaltauksista. Te mainitsitte tuossa, että te olette Tuottajakeskus Living Lab -hankkeessa mentorointiohjelmassa. Mua tietysti kiinnostaa, koska Tuottajakeskus Living Lab on osa tätä Luova verkko -hankeverkostoa, että miten te päädyitte sinne?

Joni Käenmäki [00:02:44]: No yleensä mulle henkilökohtaisesti asiat monesti elämässä vähän  vaan tapahtuu, niin kuin tämäkin. Mä tosiaan teen päivätyötä tuolla Savoy-teatterissa ja sitten myös tykkään tehdä välillä freelancerina kaikenlaista, jos tulee jotain kiintoisaa kohdalle. Ja aika riittää, sehän se on se mikä yleensä ei riitä, minkä takia ei pysty mitään tekemään. Mut tämäkin… mun entinen opiskelukaveri on Living Labissa. Hän on siellä ihan hankejohtajan tittelillä, vai millä en muista ihan tarkkaan, mutta on joka tapauksessa töissä siellä hankkeessa ja olisiko sitten ollut somen kautta mistä näin, että tämmöinen tulee. Ja sitten sen kummemmin miettimättä ajattelin, että tähänhän voisi olla kiva hakeutua. Tähän mulla voisi olla aikaa ja innostusta, niin sitten mä vaan yks kaks yllättäen huomasin olevani siellä. Näin se meni.

Elsa de Campos [00:03:34]: Elikkä siis Joni ajautui sinne, mutta mä ihan hakeuduin sinne, että silloin 2024 keväällä, kun mä olin ottanut loparit sieltä Live Nationilta ja sitten mietin siinä kesän yli, että mitä ihmettä mä teen mun elämälle nyt. Oli jo opiskelupaikka Haaga-Heliasta, mut sehän oli ihan taloudellisesti mahdotonta lähteä siihen, kun olisi pitänyt olla joku duuni, koska minkäänlaista ansiosidonnaista ei ollut mahista saada tutkinto-opiskelijana. Sitten tuli somessa mullakin vastaan se hanke silloin joskus syksyllä, että tämmöinen on alkamassa ja tähän haetaan nyt aktoreita. Elikkä niitä mentoroitavia. Ja sitten mä mietin, että oonhan mä nyt sydämeltäni tuottaja, että mitä mä nyt tässä enää mietin, että mä haen tuohon ja pääsen tai en pääse, mutta ainakin mä oon hakenut. Ja onneksi pääsin. Kaipasin vähän semmoista uutta virtaa ja semmoista, kun oli niin pitkä aika siitä, kun oli viimeksi tehnyt tuotantoa, niin vähän jo semmoinen epävarmuus, että osaanks mä mitään. Mä halusin vähän semmoista rohkaisua kuitenkin kerää. Ja nyt on todettu, että osaan mä vielä.

Milla Minerva Mertanen [00:04:43]: Hanke tosiaan vahvistaa tuottajien osaamista, verkostoitumista ja yhteistyötä, ja nyt puhutaan vähän aikaa tästä tuottajan työstä, koska tämähän on kiinnostavaa tämä, mitä itse asiassa on tuottajaosaaminen. Mitä te ajattelette itse, että mikä teitä kiinnostaa tai kiehtoo tuottajan työssä?

Joni Käenmäki [00:04:58]: Kyllä mua kiinnostaa ennen kaikkea, mitä mä aina nostan omasta mielestäni tärkeimmäksi tuottajan taidoksi, niin on ihan ihmisten kanssa työskenteleminen. Totta kai vaaditaan kaikkea organisointia, aikataulutustaitoja ja sisällöntuntemusta myös paljon riippuen, millä kentällä toimii. Mutta ainakin näin taiteen kentällä, niin mielestäni se on kanssa tärkeää. Mutta ihan ensisijaisesti mä pidän ihmisistä, lähtökohtaisesti heidän kanssa työskentelystä, että se on se, mikä on mulle tuottajuudessa… siinä tapaa tosi paljon erilaisia persoonia ja joidenkin kanssa tulee paremmin toimeen. Joidenkin kanssa ei ihan niin hyvin, mutta se kuuluu asiaan ja semmoisia kohtaamisia. Ihmiset kuitenkin aina pääsee tekemään semmoisen positiivisen vaikutuksen.

Elsa de Campos [00:05:42]: Tekisi mieli sanoa, että sama ja niin mä kyllä sanonkin, että sama,  koska mä tykkään tosi paljon kohdata uusia ihmisiä ja ylipäätään olla ihmisten kanssa tekemisissä. Sitten mä tykkään, itse asiassa se, mitä sä et sanonut on se, kun on tehnyt tuotannon vaikka… no, perjantaina alkaa Vesterinen yhtyeineen -konserttisalirundi. Siihen mä oon tehnyt esituotantoa ja teen edelleen parhaillaan. Mutta sitten kun näkee sen lopputuloksen, että mihin se on oikeastaan johtanut, ja sä oot tehnyt sen kaiken siellä taustalla, buukannut vaikka safkat ja buukannut junat tai buukannut mitä vaan se on vaatinut, tehnyt aikataulut, saanut ne infot ihmisille, että ne osaa tulla sinne ja tietää missä ne on yötä ja niin edelleen. Mutta se mitä näkyy lavalla ja sitten se yleisön reaktio siihen. Se on ehdottomasti meikäläisen semmoinen ydinjuttu, mistä mä tykkään eniten.

Milla Minerva Mertanen [00:06:34]: Jotain hienoahan siinä aina tapahtuu siinä kohtaa, kun yleisö tulee ikään kuin todistamaan sen ison ja pitkän prosessin tapahtumisen.

[00:06:42] [Musiikkia]

Milla Minerva Mertanen [00:06:43]: Tartun nyt teidän mainitsemiin osaamisiin. Siellä tuli semmoisia sanoja kuin projektiosaaminen, vuorovaikutus ja sitten lopulta tavallaan se kokonaisuuden pyörittäminen, mistä tuottajan työssä on hyvin vahvasti kyse. Täytyy tavallaan myös hahmottaa se, että siellä on aika isoja dediksiä matkan varrella. Ja mua kiinnostaa tämä teidän mentori-mentoroitava-roolitus. Tai tämä tavallaan tämmöinen työpariuskin voisi olla. Ja mietin, että miten tämmöistä osaamista, jos te mietitte projektiosaamista, vuorovaikutusta ja sitä kokonaisuuden hahmottamista, niin miten se jotenkin jalostuu siinä teidän työpariudessa tai   mitä teidän välillä tapahtuu. 
Joni Käenmäki [00:07:21]: Mietin just tuota mentori-mentoroitava-asia silleen, et meillä ei se ei ainakaan ollut mitenkään hierarkkista. Mulla on ehkä niin kun vuosina snadisti enemmän työkokemusta, kun mitä Elsalla. Ei paljoa, mutta kyllä se oli  mun mielestä tosi tasavertaista alusta asti. Se oli semmoinen kollegan kanssa… Ja totta kai sehän voi muotoutua minkälaiseksi vaan. Tiedän, että tässä hankkeessa oli myös toisenlaiset, oli sitten hyvinkin kokemattomia, jotka tarvitsi sitten ehkä erilaista tukea, mutta kyllä se meidän välillä mun mielestä muotoutui ihan vaan semmoisesta yleisestä ajatustenvaihdosta ja alan tilasta keskustelemisesta. Ja siinä oli tavallaan semmoinen kuitenkin strukturoitu turvallinen ympäristö puhua suoraan ja sanoa myös niistä haastekohdista, niin mun mielestä se ehkä rakentui enemmän vaan sellaisesta ajatustenvaihdosta.

Milla Minerva Mertanen [00:08:17]: Eli tavallaan semmoiseen vertaistukeen.

Joni Käenmäki [00:08:19]: Vertaistuki joo se on hyvä sana tässä. 

Milla Minerva Mertanen [00:08:20]: Joo.

Elsa de Campos [00:08:21]: Mä oon kyllä samoilla linjoilla tuon kanssa, että mullakin oli ihan semmoinen, että me ollaan tasavertaisia tässä, että ei niin, että toinen olisi ollut vaikka merkittävästi pidempään alalla ja sen tuomaan jotain semmoista hiljaista viisautta. Tai ollaanhan me nyt viisaita ja mutta ei niin hiljaisia, mutta… niin mulla ehkä ne kaikki tehtävät mitä siinä oli, siis mitä siihen hankkeeseen kuului, niin mulla jäi mieleen etenkin se semmoinen, mikä se oli… semmoinen käsi piti piirtää, missä oli sitten niitä asioita, mitä osaa jo ja niitä asioita, mitä haluaa osata tai oppia. Niin se oli aika hyvä. Tykkään tästä, että  joutui vähän itsereflektiota tekee normaalia enemmän ja tarkemmin. 
Milla Minerva Mertanen [00:09:09]: Teittekö te yhdessä niitä tehtäviä vaan yksin? Oliko se  tavallaan itsenäistä työskentelyä vai?

Elsa de Campos [00:09:14]: Mentorit teki ne jo etukäteen ja sitten aktori sai ne tehtäväksi siinä sen aikana. Ja sitten niitä käytiin läpi tapaamiskerroilla. 

Milla Minerva Mertanen [00:09:22]: Mä mietin tavallaan sitä, että onko mentoroinnissa sitten lopulta… siinähän on kyse vertaistuesta ja parhaillaan siinä on just tavallaan silleen, että siinä vaihtuu tavallaan hiljaista tietoa ja osaamista, mitä niin kun ei ehkä itsekään vielä ymmärrä omaavansa. Sehän on tavallaan semmoista  jakamista ja läsnäoloa, mutta sitten samaan aikaan   onko siinä jotain eroa, että onko se mentorointia vai vertaistukea?

Joni Käenmäki [00:09:44]: No ehkä tässä tapauksessa juuri se, että se oli tosiaan sellaista strukturoitua, että mä en muistanut mainita minkä Elsa sanoi, että siinä oli näitä tehtäviä. Meillä oli tosiaan sellainen puoli vuotta kestänyt valmennus vähän mentorin rooliin ja me tehtiin ne samat tehtävät, mitä noi aktorit teki sitten sen mentorointiprosessin aikana. Se toi siihen semmoista struktuuria, että on joku tietty asia, mikä pitää kullakin tapaamisella käsitellä ja se ehkä teki siitä semmoista enemmän sitten mentorointia kun semmoinen… mä itse koen, että se vertaistuki voi olla tämmöinen hyvin vapaamuotoinen tapahtua vaikka jopa suorastaan baarissa tai missä vaan. Että tässä oli semmoinen, että meidän tuli tavata tietty määrä ja viettää tietty aika yhdessä ja sitten käydä näitä annettuja tehtäviä läpi sen kaiken muun lisäksi, mitä puhuttiin niin. 

Elsa de Campos [00:10:44]: Me käytiin vaan aina jossain kahvilassa. Tapaamisethan oli kestoltaan… Siinäkin oli joku, että niiden piti olla tietyn kestoisia, mutta olisi ne kyllä varmaan venynyt pidemmäksikin. Ehkä joku saatto venyykin. Koska sitten siinä kuitenkin… harva meistä pystyy tuomaan pelkän työminän tapaamisiin ja siinä aina on kuitenkin se semmoinen henkilökohtainen elämä. Ja sitten se, jos on tapahtunut jotain isoja juttuja, niin sitten totta kai niistäkin tulee puhuttua. Meillä tapahtui aika samanlaisia tai samantyyppisiä muutoksia tuossa meidän matkan varrella, mikä oli tosi hämmentävää. Se oli kuitenkin just parhaimmillaan sitä vertaistukea sitten enemmän. Sitten oli  se semmoinen työminuuden osuus erikseen ja sitten menikin tunti pidempään siinä, kun parannettiin maailmaa keskustelemalla niistä muutoksista.

[00:11:34] [Musiikkia]

Milla Minerva Mertanen [00:11:34]: Jutellaan hetki vertaistuen ja mentoroinnin merkityksestä omaan työhön. Joni, ensin tämmöinen täsmäkysymys: mitä ajattelet, mitä mentoroija saa mentoroinnista nimenomaan siihen omaan työhön? Miksi lähteä mentoriksi?

Joni Käenmäki [00:11:48]: No varmasti ainakin saa uusia näkemyksiä ja ajatuksia. Ihmiseltä, joka tämmöisessä tapauksessa, jos on tämmöinen mentori tai mentorointiprosessi kyseessä, niin kuitenkin on ihminen, joka toimii samalla alalla, niin silloin siihen työn kontekstiin saa varmasti just ajatuksia ja näkemyksiä. Toisaalta se nyt on ainakin semmoinen ihan ensisijainen vastaus, mikä tulee mieleen. 

Milla Minerva Mertanen [00:12:12]: Joo. Mitä Elsa ajattelet, miten tämmöinen vertaistuki, mikä tässä nyt teillä on ollut, niin on muuttanut sun omaa suhtautumista työhön? 

Elsa de Campos [00:12:23]: Silloinhan kun mä lähdin mentoroitavaksi, niin mulla oli vähän semmoinen niin kun epävarmuus siitä, että osaanko enää mitään, kun oli ollut niin pitkä tauko siinä tuotannon tekemisessä. Että vaikka olikin semmoinen fiilis, että tää on just se mitä mä osaan ja mitä mä haluan tehdä, niin silti tuli semmoinen fiilis, että ”Ei hitsi, mihin mä voin mennä töihin. Tai pitääks mun perustaa oma firma vai? Aa, se olisikin hyvä idea”. No se tapahtui sitten myöhemmin, mutta kuitenkin vähän semmoisia jännittäviä hetkiä, että mihin mä tässä nyt oikeastaan päädyn. Mutta sitten siinä prosessin aikana, niin kyllähän mä nyt totesin, että kyllä mä osaan nää jutut vielä. 
Milla Minerva Mertanen [00:13:01]: Ja ehkä siinä on ollut tavallaan siitä prosessista jotain hyötyä, tavallaan myös siihen just, että saa rohkaistua siihen yrityksen perustamiseen. Tai  niiden suurien seuraavien askelten ottamiseen.

Elsa de Campos [00:13:14]: No just sekin vielä, kyllä.

Milla Minerva Mertanen [00:13:15]: Te vähän olette sivunneet tässä tämmöistä verkostomaista ajattelua tai tavallaan tämän vertaistuen kautta sitä ikään kuin kentällä toimimista ja siellä verkostoissa toimimista. Minkälaisia ne verkostot on, tai mikä on tavallaan se ekosysteemi, missä te toimitte? Ja onko teillä tavallaan… teillähän on, tiedän, että teillä on erilaisia rooleja, että missä ammatillisissa verkostossa te toimitte. Mut mitä te ajattelette tämmöisistä isoista ekosysteemeistä?

Joni Käenmäki [00:13:40]: Mä voin lähteä tähän kaukaa siitä ajasta, kun opiskelin kulttuurituottajaksi tuolla Kauniaisten metsissä ja meille kerrottiin silloin, miten verkostoituminen on tuottajan tärkein ominaisuus ja taito. Ja mua hirvitti se. Sitten tietysti asiat on menneet eteenpäin ja se opetus on kehittynyt siitä, mutta sitä ehkä osataan ilmaista paremmin ja luontevammin jopa opettaa. Mut silloin mä ainakin muistan, että se oli  mun mielestä hirvittävää, että enhän mä halua tutustua kehenkään semmoiseen, kehen mä en halua tutustua. Että mitäs peliä tämä nyt oikein on. Tässä on nyt tämmöinen lähtötilanne tähän kysymykseen vastaamiseen. Mä palaan myöhemmin lisää. Elsa saa sanoa tässä välissä.

Milla Minerva Mertanen [00:14:22]: Tää on hyvä lähtötilanne.

Elsa de Campos [00:14:24]: Ei kai kenenkään ole pakko tutustua, mutta mä ajattelen sen silleen, että työelämässähän se helpottaa hirveästi, että kaikista ei tarvitse tykkää, mutta kaikkien kanssa on hyvä tulla toimeen. Ja siis itsehän kartan sitä, jos joku toimii tosi... Mä en nyt halua sanoa sitä sanaa, kun se on kiroilusana, mutta kuitenkin tosi ikävästi, niin en mä semmoisten tyyppien kanssa halua kyllä tehdä yhteistyötä, jos voi valita. Tai siis niinhän mä voin, koska mä oon yrittäjä. Mutta verkostoista ylipäätään, siis herranjumala mä oon verkostoitunut jostain vuodesta 2007 alkaen, enkä mä silloin ajatellut, että tämä on jotain verkostoitumista. Ei se ollut mikään semmoinen sana. Mutta kyllähän toi kaikki ekosysteemi on laaja, vaikka kuitenkin silleen aika pieni, koska olemme Suomen kokoisessa pikkumaassa. Ei ehkä ihan kaikki tunne kaikkia, mutta joku tuntee aina sen, joka tuntee sen tyypin, ketä sä haluaisit tavoittaa. 

Milla Minerva Mertanen [00:15:22]: Joo, tässä on hirveän kiinnostavaa, mun mielestä tää verkostokysymys… mä kyllä tunnistan tuon mistä sä Joni puhut. On sanottu ehkä jossain koulutuksessa, että tää on nyt se tärkein asia. Sitten tavallaan alkaa jännittää sitä niin paljon,  että miten se voi olla tärkein asia ja sen takia se rupeaa tavallaan muuttumaan mahdottomaksi. Mutta musta siinä on ehkä kiinnostavaa tavallaan se, miten ne verkostot itse asiassa pysyy elossa, että onko jotain ihmeellisiä verkostoja jossain, johon pitää tavallaan hypätä mukaan vai voiko itse rakentaa verkostoja, mittä te lähdette toimimaan? Ja miten se liittyy sitten tuottajan työhön?

Joni Käenmäki [00:15:54]: Tässä on varmaan erilaisia lähestymiskohtia ja tosiaan sitten omalla kohdallani tämä vastareaktio sitten lieveni siitä, kun alalla rupesin työskentelemään. Huomasin  täähän on vaan ihan mitä tekee ihmisten kanssa yhteistyötä, tekee niiden kanssa töitä tai tapaa niitä jossain, missä sitten tapaakin työhön liittyen. Ja sitten huomasin, että se muuttuu semmoiseksi orgaaniseksi, niin kuin nykyään sanotaan, luontevaa. Toki jotkuthan on sitten semmoisia, on olemassa myös tuottajia kentällä ja tässä alalla on tämmöisiä  ammattiverkostoituja, jotka on hirveän tehokkaita siinä ja sekin varmaan sopii joillekin. Itselle se  saattaa näyttää aavistuksen ehkä semmoiselta päälle liimatulta, mutta toisaalta mä oon ihminen, joka ei myöskään suostu esimerkiksi LinkedIn-palvelua käyttämään, koska mielestäni se arvottaa ihmisiä liikaa. Mulla on ehkä semmoinen joku henkilökohtainen palo jäänyt tähän aiheeseen, että suhtaudun vähän eri lailla, kun ehkä jotkut muut. Mutta miten ne syntyy tosiaan… Mun mielestä ne syntyy hyvin pitkälti silleen sen työn ohessa, koska tässä tosiaan ihmisten kanssa ollaan tekemisissä. Omat verkostot on sekä suomessa että jonkun verran myös kansainvälisiä, koska työn luonne on ollut semmoista, että tehdään ulkomaisten toimijoiden kanssa. Mun mielestä ne syntyy niin kuin silleen kohtuu luontevasti sen työn ohessa ja siihen tietysti tarvitaan aikaa ja sitten pitäisi niitä töitäkin tosiaan tehdä, jotta niitä yhteistyökumppanuuksia syntyy ja ihmisten kanssa kohtaa. Mutta musta on myös lopulta ihan hyvä, että on alalla tämmöisiä tapahtumia, seminaareja ja ihan verkostoitumistilaisuuksia, missä on sitten myös mahdollista. Ja esimerkiksi toi Living Lab järjestää myöskin semmoisille alalla vasta vähän aikaa toimineille ja opiskelijoillekin tämmöisiä ihan verkostoitumistilaisuuksia, mitkä voi kuulostaa paperilla hirveän viralliselta ja kaavamaiselta, mutta useimmitenhan ne on aika rentoja tapahtumia kuitenkin, että se on nyt ainakin yksi, mikä on mielestäni ihan hyvä. En tiedä, miten muilla aloilla tämmöinen toimii, että on tietysti kaikenlaisia messuja ja muita, mutta tuommoinen ”seminaari ja verkostoitumistapahtuma” ominaispiirre nyt tähän ainakin liittyy, missä pystyy sitten tapaamaan tosi paljon ihmisiä kerralla.

Milla Minerva Mertanen [00:18:10]: Ja usein niitäkin, jotka on voi olla samassa tilanteessa ja sitten sitä kautta verkostoituminen voi tapahtua kun tajuaa… Huomaa tavallaan vertaisiaan siellä. 

Elsa de Campos [00:18:20]: Onhan se valtava se merkitys, etenkin, jos… nyt tietty itseeni heijastan tätä, koska olen se yrittäjä, jonka ansainta on kiinni siitä, miten on töitä ja sitten työt on kiinni siitä, ketä sä tunnet, kenelle sä ylipäätään osaat tai uskallat soittaa ja kysyä, onko teillä jotain tarpeita. Voin kertoa, että tälleen ensimmäisen yritysvuoden aikana ei ole tolle markkinoinnille hirveästi jäänyt aikaa. On ollut vähän hektistä, mutta onhan se valtava se. Ja se mitä mä oon niin kun aikaisemmissa töissä tehnyt, niin sieltähän on jäänyt myös aika paljon verkostoa. Aika paljon… tosi paljon, kun on tehnyt kuitenkin varmaan yli 20 ellei yli 30 eri artistille, kotimaiselle artistille, tuotantoa mun Live Nation -vuosien aikana, niin onhan siinä nyt aika valtava määrä tyyppejä, kenen kanssa on aina ollut jonkunlaisessa tekemisissä.

[00:19:13] [Musiikkia]

Milla Minerva Mertanen [00:19:15]: Jos ajatellaan, että ootte tuommoisia seniorituottajia jo molemmat, niin miten te ajattelette jotain semmoisia rohkaisevia sanoja ehkä niille, jotka vasta tulee kentälle? Mikä on tavallaan joku sellainen… minkälaisiin verkostoihin ikään kuin kannattaa, kannattaako ravata kaikki tapahtumat läpi vai?

Elsa de Campos [00:19:32]: Mä mietin tätä, silloin kun meillä alkoi tää meidän elämystalouden opinpolku, ja tokana päivänä mä pääsin vasta sinne Tampereelle läsnä. Mä en tajunnut ollenkaan, että me ollaan kaikki 50 opiskelijaa suurin piirtein siinä samassa tilassa. Mä menin aivan lukkoon, ihan silleen, mua ei yhtään kiinnosta tutustuu kehenkään, että siinä on niin paljon vieraita naamoja. Yhtäkkiä kun on tottunut siihen, että on vaan paikoissa, mistä mä tunnen about puolet ainakin. Niin mä mietin niitä ekakertalaisia tuottajia tai tämmöisiä vasta aloittaneita, että herranjumala, mikä paine siinä on mennä noihin alan tapahtumiin, että mistä me tiiän, kenet mun pitää tavata. Aina pitäisi olla joku semmoinen… on nää tää wing man -termi, pitäisi aina liikkua semmoisen tyypin kanssa, joka tietää just tasan tarkkaan, että kenelle sut pitää esitellä. 

Milla Minerva Mertanen [00:20:17]: Tilaisuuden mentori.

Elsa de Campos [00:20:20]: Silleen, että jokainen uusi tekijä tai semmoinen tuore tekijä, niin tarvitsisi semmoisen yhden tyypin, joka viitsii vaikka tunnin siitä päivästä käyttää siihen, että esittelee oikeille tyypeille. Tai mistä tietää… kukaan ei tiedä, onko ne niitä oikeita tyyppejä, mutta uskon ihmisten energioihin, niin kyllä siitä aika nopeaa huomaa, että menikö huti vai oliko tää ehkä joku, mikä voi johtaa johonkin työhön.

Joni Käenmäki [00:20:46]: Joo. Tossa on kaksikin asiaa, mistä mä haluan ottaa kiinni. Siis ensinnäkin se, että nyt jos joku tätä kuuntelee, jolla olisi  semmoista rahoitusmahdollisuutta, niin voidaan tämmöistä verkostoitumissherpa -palvelua varmaan alkaa Elsa myymään, jos sä sun yrityksen kautta, sä voit mua ehkä konsulttina sitten myös tarvittaessa käyttää. Tämmöinen  verkostoitumissherpa mun mielestä voisi olla hyvä termi sille, mikä voitaisiin lanseerata.

Milla Minerva Mertanen [00:21:09]: Tää on tosi hyvä termi.

Joni Käenmäki [00:21:11]: Ja sitten toinen asia on just vähän noista energioista ja se, että mä oon aina luottanut siihen, että jos tekee työnsä hyvin ja on ystävällinen ihmisille, niin se kantaa aika pitkälle. Tavallaan semmoisia omanlaisia ja sitten itselle hyvällä tavalla hyviä tyyppejä, niin kyllä kun niitä sitten kohtaa, niin sen huomaa ja sitten ne aika helposti ja nopeastikin sitten syvenee ne välit siitä semmoiseen, että sitten sä huomaat, että sä et olekaan nyt yksin, vaan ”mähän tunnen ton ja ton ja ton kanssahan me oltiin silloin”. Tämmöisenä sitten hyvin yksinkertaisena työkaluna pakko mainita, kun just olin tuolla Tampereen Musiikki ja media -tapahtumassa viime viikolla ja sitten hyvä ystäväni Johanna Sauramäki järjesti siellä tämmöisen speed meeting session tai itse asiassa parikin, joista yksi osallistuin, niin se oli hirveän luonteva tapa, vaikka se oli totta kai tosi jännittävää, mut siinä oli oliko se nyt neljä minuuttia aikaa aina jutella kunkin pöydän toisella puolella olevan kanssa ja kertoa itsestään ja sitten just siinä hienosti lopussa koottiin yhteen, että nyt kun te olette tässä tilaisuudessa olleet, niin nyt teillä on tässä 12 ihmistä, ketä te voitte moikkaa ja keitä nyt  tunnette. Mut toi toki vaatii ihan semmoisen oman alustan, että tuommoinen pystytään järjestämään, mutta musta se oli tosi hyvä. Ja me keskusteltiin just siitä, että miten tuommoisiin vaikka musiikin tai kulttuurikentän ammattilaistapahtumiin voi olla tosi jännittävää mennä ekaa kertaa tai yksinään. Tässä luovalla alalla toimiessa on kuitenkin se kiva puoli, että ihmiset on loppujen lopuksi kauhean mukavia,  sieltä löytää kyllä sitten. Sanoisin ehkä jollekin uransa alkuvaiheessa olevalle, että ei nyt ehkä kannata just rynnätä kaikkiin ja yrittää tutustua kaikkiin, että se on ehkä semmoista just päälle liimatun tuntuista, mutta menemällä rohkeasti vaan mukaan, niin kyllä aina joku löytyy.

[00:23:05] [Musiikkia]

Milla Minerva Mertanen [00:23:07]: Mua kiinnostaa nyt tässä mentoroinnissa vertaistuessa myös tämmöinen johtamisnäkökulma ja ehkä myös tavallaan vähän semmoinen freelancer-ajatus siitä, kun toimii tietyllä lailla yksin vaikka toimisikin tavallaan verkostoissa tai työryhmissä tai organisaatioissa, niin mitä te ajattelette tästä mentoroinnista ja vertaistuesta johtamisen kannalta?

Joni Käenmäki [00:23:27]: Mä voisin tarttua aluksi sellaiseen, että mun mielestä kulttuurialaa vaivaa edelleen vähän semmoinen tilanne, että monissa organisaatioissa johto- ja esihenkilötehtävissä toimii semmoisia ihmisiä, kenellä ei välttämättä ole just siihen koulutusta, ei aikaisempaa osaamista mahdollisesti kauheasti ja joskus jopa semmoisiakin tilanteita, ettei oikein haluakaan, että on tavallaan vaan joutunut siihen esihenkilötehtävään, kun ei ole ehkä sitten ollut muita vaihtoehtoja. Mä näen asian siten, että kulttuurialalla johtamista pitäisi vahvistaa, osaamista kaivataan. Se pitäisi ehkä sitten huomioida palkkauksessa paremmin kuin nykyään. Kun tämmöinen haasteellinen tilanne tai ongelma on olemassa, niin mun mielestä siihen pystyy pureutumaan just mentoroinnin ja vertaistuen kautta. Se voi niin kun antaa semmoiselle henkilöille, ketkä toimii esihenkilötehtävissä, jos he voi vaikka saada toisiltaan sitä vertaistukea. Tai sitten, jos on henkilö, joka työskentelee organisaatiossa ja kokee, että ei saa johdolta vaikka tukea, niin tätä kautta voi sitten saada ja pohtia semmoisia kysymyksiä, mitä ei siellä just tämmöisessä pahimmassa, huonossa tapauksessa niin ehkä pystyisi siellä työpaikalla sitten käymään läpi.

Milla Minerva Mertanen [00:24:37]: Niin eli tavallaan organisaation ulkopuolinen esimerkiksi mentori sitten, jolle voi jakaa kokemuksiaan.

Elsa de Campos [00:24:44]: Mä kyllä tunnistan ton, mitä sanoit, että ihmiset saattaa vaan ajautua siihen esihenkilöpositioon. Niitä ei välttämättä silleen avata hakuun, että haemme esihenkilöä tähän tai muuta. Sitten vaan katsotaan, että sä oisit tähän hyvä. Ja sitten tälleen yrittäjän näkökulmasta, niin en mä silleen dissaan itseäni, mutta voisi olla ehkä vähän parempaa itsensä johtajuutta, että vastaanhan mä nyt tässä harjoittelen näitä mun oman työni aikataulutuksia ja muita. Mutta kyllä se on aika isokin kehityksen paikka siinä, että osaa rakentaa päivät ja kaikki silleen, että ehtii tehdä ne kaikki lukuisat työt mitä on. Sen lisäksi, että mä teen nyt esimerkiksi tätä rundia, mikä alkaa kohta, niin sitten mä teen Suomen ohjelmatoimistot ja agentit ry:n toiminnanjohtajuutta. Ja sitten se on taas sama mutta eri. Se on vähän samaa maailmaa, mutta se on kuitenkin todella erilaista työtä se semmoinen ry:ssä tehtävä työ, niin siinä pitäisi olla… haaveilen siitä, että mä voisin tehdä näitä vuoropäivinä tai jotain. Mutta sitten kun on tämmöiset ruuhkaviikot tässä syksyllä, niin sitten ei kyllä vaan ole mahdollista, että sitten pitää hyppiä vaan vähän asiasta toiseen ja sitten vähän tehdä jotain kouluhommia siinä välissä. Mutta se johtajuus olisi kyllä varmaan, on aika paljon itse asiassa yrittäjäkursseja, mitä voisi käydä, mitkä ei ehkä ihan hirveästi maksa ja mistä voisi saada ihan hyvät lähtökohdat siihen yrittäjyyteen.

Milla Minerva Mertanen [00:26:12]: Joo. Ja mä mietin heti kanssa sitä, että voiko tavallaan mentorilta pyytää apua, että auta minua, tee minua kanssa tällainen viikkokalenteri tai joku tavallaan oman työn johtamisen... Tai oletteko te tehnyt jotain sellaisia, olette jakaneet ikään kuin hyviä käytäntöjä siitä, mitä kannattaa käyttää tai tehdä? 

Elsa de Campos [00:26:31]: No, sullahan on yrittäjätausta, niin kyllä mä silloin mun mielestä… oliko se silleen, että mä ehkä ensin jollain tapaamisella mainitsin, että mä ehkä perustan yrityksen ja sitten kun me nähtiin seuraavan kerran kuukauden päästä, niin sitten mä olin yhtäkkiä silleen, että ai niin joo hei, mähän perustin muuten sen yrityksen. Niin joo, kyllä me sitäkin käytiin läpi. Mutta sitten kun ne on aina niin semmoisia, miten se sanotaan, yksilöllisiä tilanteita, jos on oy, jos on toiminimi, niin siinä on kaksi täysin, no ei täysin, mutta tosi eri tavalla toimivaa yritysmuotoa. Kyllä se vertaistuki varmaan yrityksen perustamisvaiheessa tulee parhaiten tai sitten ne faktatiedot, niin sieltä tyyliin jostain Business Helsingiltä tai vastaavilta tahoilta, jotka konsultoi ihan ilmaiseksi.

Milla Minerva Mertanen [00:27:22]: Tässähän on vähän ehkä myös semmoisia työhyvinvoinnillisia näkökulmia. Tavallaan, kun aloittaa yrityksen, että miten jakaa sitä työtä, ettei kuormitu heti ensimmäisen syksyn aikana.

Elsa de Campos [00:27:31]: Joo. Sen mä lisään tähän vielä, että yrittäjyydessähän, mitä parempi resilienssi on siihen, että on sitä epävarmuutta, niin sitä iisimpää se on. En sano, etteikö mulla epävarmuuden hetkeä olisi, mutta niistä pääsee aina eteenpäin silleen, että kyllä nää asiat on ennenkin järjestynyt niin eiköhän ne nytkin. Sitten voi aina soittaa kaverille.

Joni Käenmäki [00:27:52]: Joo, tähän on sitten pakko lisätä se,  ehdottomastihan aina haluaa auttaa, jos vaan pystyy. Mulla oli tosiaan sivutoimisena osakeyhtiö aikanaan, että asiat on muuttunut niistä tässä muutamien vuosien aikana ja sitten tosiaan yritysmuoto oli erilainen. Just semmoisia tosi konkreettisia neuvoja, niin varmasti saa paremmin ja nopeammin ja kerralla oikein tuommoisilta instansseilta, jotka sitä tarjoaa siihen yritystoiminnan aloittamiseen. Mutta  mä oon yrittänyt aina ainakin sanoa kaikille, kenen kaa on ollut tekemisissä, että aina voi soittaa,  jos on jotain kysyttävää tai tuntuu siltä, että saattaisin pystyä auttamaan, niin aina voi ottaa yhteyttä ja niin myös teen itsekin. Ja kyllä jotkut myös soitteleekin joskus, semmoiset kenen kaa ei välttämättä niin ihan niin hirveän tiiviisti olla tekemisissä ja musta se on ihan tosi ok.

Milla Minerva Mertanen [00:28:45]: Niissäkin siis verkostot on tavallaan hyödyksi, että jos ensimmäinen kaveri ei vastaa, niin sitten voi soittaa toiselle tai ensimmäinen kaveri sanoo kenelle kannattaa soittaa tai tietää, kenellä on ikään kuin samankaltaisia haasteita tai apua tarjolla.

[00:28:57] [Musiikkia]

Milla Minerva Mertanen [00:28:59]: Mitä te toivotte verkostoilta tai ylipäätänsä luovan alan mentoroinnilta tulevaisuudessa? Minkälaisen kuvan te maalaisitte siitä maailmasta, mikä tän avulla voidaan rakentaa?

Joni Käenmäki [00:29:11]: Musta on ainakin hyvä, että tämmöisiä hankkeita just järjestetään, että niille löytyy rahoitusta, niin kuin tämä Living Lab on ollut ja on. Kaikki tämmöinen, käytän taas kerran sanaa strukturoitu apu ja työ, mitä tehdään niiden verkostojen ja vertaistuen eteen, niin kaikki semmoinen ainakin… uskoisin, että pysyy, toivottavasti jopa lisääntyy tulevaisuudessa ja sille on, nyt ainakin huomattu, että sille on ihan varmasti kysyntää. Sitten just herää kysymys,  mitkä on ne tahot, kenen kuuluisi rahoittaa tätä, että kyllähän sitä pitäisi tehdä myös sitten julkisten, puhtaasti julkisten toimijoiden, kuten kaupunkien tai kuntien toimesta. Heillä myös kuitenkin on tätä sisällöllistä toimintaa aika paljon.

Elsa de Campos [00:29:53]: Joo. Tämä olikin mielenkiintoinen kysymys, kun aloin heti visioimaan tätä sherpa-palvelu, mistä me äsken sivuttiin, mut mä mietin sitä, että varmaan ensin pitäisi päästä sinne juurelle, että mikä on se todellinen tarve, että löydetään se, mitä ylipäätään lähdetään tekemään ja mihin lähdetään hakemaan sitä rahaa. Ja kuinka paljon ja kuka on se, joka sen pystyisi toteuttaa? Tarvitaanko siihen oppilaitos veturiksi vai tarvitaanko joku yritys? Onko jollain yrityksellä itsellään tiedossa niin hyvä tulevaisuus, että tietää jo, että hei me muuten tullaan tarvii ainakin 5 ellei 10 tuottajaa tässä seuraavan viiden vuoden aikana, pitäisiköhän nyt lähteä rakentamaan… En tiedä, mutta nää on tämmöisiä mielenkiintoisia tutkimusaiheita, että jos jotain kiinnostaa sellaista tutkii, niin siitä vaan, mutta tääkin oli hyvä tää, että miten kunnat ja kaupungit on kuitenkin aika merkityksellinen tekijä tässä, että jos heiltä jotain rahaa kaikissa leikkauspyörteissä liikenisi tämmöisiin, niin kuitenkin luovat alat tai elämys talous on semmoinen bisnes, että siellä ne miljardit pyörii, jos ne vaan osataan ottaa käyttöön. Ja siihen tarvitaan sitä luovaa visiointia ja siihen tarvii tuottajia.

Joni Käenmäki [00:31:09]: Mä ehkä heitän tähän vielä semmoisen, mitä toivoisin ainakin tulevaisuudessa lisääntyvän luovilla aloilla, on tämmöinen niin kun yleishyödyllinen yrittäjyys. Elikkä että pystyisi toimimaan yritykset silleen, että niiden ei tarvitsisi välttämättä tuottaa voittoa aina, mikä nyt on yritystoiminnan peruslogiikkaa. Tämmöistähän toiminta on ollut Suomessakin ja sitten tiedän, että tää on myös esimerkiksi Euroopassa joissain maissa, että on yleishyödyllisiä yrityksiä, jotka toimii vaikka tämmöisen asian parissa, tuottajuuden ja luovalla kentällä toimimisen vahvistaminen, mutta  heille riittää se, että he saa kulunsa katettua, että heidän ei ole tarkoitus tehdä sillä sitten bisnestä. Tokihan nyt sitten yhdistysmaailmastakin voi löytyä tämmöisiä toimijoita, mutta ehkä just toivoisin tähän. Alkaa menee tosi pitkälle ja syvälle, tämmöiseen kokonaispoliittiseen ja tämmöiseen murskaanko tässä nyt sitten koko vallitsevan länsimaisen talousjärjestelmän näin yhdeltä istumalta. Mutta se, että olisi yritystoimintaa, joka kuitenkin toimisi yksityisin varoin, mutta jotka niin kun kohtuullinen korvaus tekijöille, mutta ei olisi sitten välttämätön painetta saada sitä voittoa tämmöisestä toiminnasta.

Milla Minerva Mertanen [00:32:25]: Loistavaa. Kiitos Elsa ja Joni vertaistuen tuomisesta tänne Luovan verkon podcastiin. Ja kiitos mielestäni hyvinkin positiivista tulevaisuuskuvista.

Joni Käenmäki [00:32:37]: Kiitos paljon.

Elsa de Campos [00:32:38]: Ja minun puolesta myös, oli mukava olla puhumasta.

[00:32:42] [Musiikkia]

Milla Minerva Mertanen [00:32:42]: Tämän jakson tuotti Taiteen edistämiskeskuksen Luova verkko -hanke. Luova verkko koordinoi Luovan ja kulttuurialan innovaatio-osaamisen ESR+-teemaa. Autamme luovien alojen osaajia ideoimaan kehittämisaiheita ja hakemaan ESR+-rahoitusta. Lisäksi tuemme teemasta rahoitettuja hankkeita. Tutustu materiaaleihimme osoitteessa taike.fi/luovaverkko.

[Musiikkia]