Vuoden 2022 valtionpalkinnot on jaettu

Taiteen valtionpalkinnon voi saada tunnustuksena kolmen viime vuoden aikana valmistuneesta ansiokkaasta työstä tai pitkäaikaisesta, ansiokkaasta taiteellisesta urasta tai toiminnasta alan hyväksi. Palkintojen yhteissumma on 360 000 euroa.

Valtionpalkinnoista päättävät valtion taidetoimikunnat, jotka toimivat Taiteen edistämiskeskuksen asiantuntijaeliminä. Lastenkulttuurin palkinnosta ja taiteen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden palkinnosta päättää Taiteen edistämiskeskuksen johtaja taidetoimikuntien ehdotuksista. 

Tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio jakoi palkinnot Pikku-Finlandiassa Helsingissä 13.12.2022.   

Palkintojen perustelut ovat luettavissa palkintotiedotteesta.

Tilaisuudessa kuultiin kahden palkinnonsaajan puhe. Ne  ovat luettavissa tässä alla.

Muistan kaikenlaista epämääräistä, pientä ja suurta, josta teokseni ovat syntyneet. Kaadun mielessäni taas polkupyörällä. Muistan edelleen nuppineulan arlesilaisen postitoimiston tiskillä vuonna 1980. 

Katson televisiosta suoria lähetyksiä sodasta. Ne ovat kuin äitini muistoja 80 vuoden takaa. Äidin sotakokemukset sekoittuvat omiin nuppineulankokoisiini. Ne lomittuvat yhteen ja muuttuvat töideni raaka-aineeksi. En ole voinut valita aiheitani, ne ovat minussa. 

Puhetta tehdessäni mietin esikuvia. Jos nappaisi kirjailija Thomas Bernhardin loistavista Palkintopuheista jonkun ja vähän muokkaisi. Se tosin edellyttäisi varastamista ja sitä, että haukkuisin kaikki palkintojen jakajat ja sättisin päälle vielä yleisönkin. Minulla ei kuitenkaan ole halua haukkua ketään eikä tarpeeksi kiukkua, joten mietin eteenpäin. Vaikka onhan katkeruus ja kosto tietysti monen teoksen raaka-ainetta. Ehkä se on jo kosto, että olen tässä puhumassa. 

Seuraan sotaa, joka ruokkii mielen kaaosta. Kun toisen maailmansodan päättyessä kaikki sodan kauhut paljastuivat, filosofi Theodor Adorno kirjoitti kuuluisan tekstinsä, jossa hän julisti, ettei runous ole enää keskitysleirien jälkeen mahdollista. Runous ja taide kuitenkin ovat kukoistaneet ja loistaneet uusissa muodoissaan miljoonien ihmisten murhien jälkeenkin. Olemme taas saman keskustelun ja ruumiskasojen äärellä. Mihin taide mahtuu? 

Satoja vuosia taiteen aiheena oli Marian ilmestys, jossa arkkienkeli Gabriel ilmestyy Fra Angelicon, Leonardo da Vincin ja muiden renessanssimaalareiden lumoavissa maalauksissa Neitsyt Marialle ja ilmoittaa hänelle, että hänet on valittu synnyttämään maailman pelastaja. Nykyisin Gabriel on torjuntaohjusjärjestelmän nimi, joka on käytössä Suomen Merivoimillakin. 

Näihin kumpaankin tapaan, ohjuksiin ja synnytykseen, uskotaan maailman pelastuksessa vankasti. Molemmat tavat ovat minusta maailman pelastustehtävässä aika epätodennäköisiä. Näyttöä on huonosti. 

Taiteen tekemiseen liittyy taiteilijan kyky sietää suurta epävarmuutta. Kaikki uusi, jokainen teos, alkaa epävarmuudesta. Kaikki leijuu, kunnes kasaantuu hetkeksi yhteen. Syntyy työ, joka ei ehkä ole koskaan valmis. Pysyvältäkin näyttävän aineen olemukseen kuuluu tilapäisyys, muutos ja keskeneräisyys. 

Teoksen kautta muistimme, tunteemme ja kokemuksemme punovat mitä merkillisimpiä ketjuja menneeseen ja tulevaan. Taiteilija pyrkii teoksen avulla kommunikaatioon vastaanottajan kanssa. Teokset jatkuvat vastaanottajan mielessä ja saavat merkityksiä hänen omien kokemuksiensa kautta. Taiteen aika ja muisti on armoton, teos saattaa aikakausien murroksissa myös tyhjentyä kokonaan merkityksistä. 

- - -

Kirjailija Aleksandr Solženitsyn joutui olemaan suuren osan elämäänsä vankileireillä Siperiassa ihan vain siksi, että hän ajatteli eri tavalla kuin totalitaarinen valtio salli. Hänen keskeinen tuotantonsa kuvaa vankien elämää Neuvostoliiton rangaistusleirien kammottavissa oloissa. 

Solženitsynin huudot ÄLKÄÄ USKOKO VALHEISIIN ja LOPETTAKAA VALEHTELU 1970-luvun Neuvostoliitossa kirjoitetussa tekstissä kaikuvat edelleen kuuroille korville, vaikka hän kirjoitti kehotuksensa isoin kirjaimin eikä sanoman sisältöä tarvitse arvuutella. 

Jos jossain lajissa, niin valehtelussa ja huijaamisessa ihmiskunta loistaa. Kaikilla ei ole kokemusta vankileireistä, mutta varsinkin itsemme pettämisessä olemme mestareita. 

Monet Siperian vankileireistä olivat aitaamattomia, vaikka vartioituja. Aitoja ei tarvittu, koska minne raskasta pakkotyötä tekevä olisi paennut loputtomalla tundralla 40 asteen pakkasessa. Edessä olisi vain uusia esteitä ja vähän laajempi kehä. Tehokkaimmat aidat rakennetaan ihmisten pään sisälle. 

Neuvostoliiton vankileirien rakenteessa ollut sisäkkäisten ympyröiden ajatus näkyy nykyvenäläisessä ajattelussa kaikkialla. Kaikki on linnoitettu moninkertaisilla esteillä ja turvallisuuskoneistoilla. 

Sisäkkäisten piirien rakennelma on näkyvissä myös perinteisessä venäläisessä maatuskanukessa, jossa yhä uusi nukke tulee esiin, kun yhden kiertää auki. Lopulta kaiken keskellä on pieni nukke, joka ei enää avaudu. Turha kuitenkaan kuvitella, että mikään pysähtyisi siihen suljettuun puunukkeen. Vankileirien saaristo on loputon, vaikka yhdestä piiristä pääsetkin vapaaksi. Sisäkkäiset kehät ja nuket edustavat Venäjällä jatkuvuutta. Renkaat laajenevat Moskovan Kremlistä kohti laitoja ja niiden yli. 

Taiteella on kyky läpäistä nämä kehät ja rikkoa sisäkkäiset henkiset muurit. Taide tarvitsee kuitenkin olosuhteet, joissa se voi toteutua. Diktatuurin luomassa pelon ja väkivallan ilmapiirissä ajattelulta ja taiteen tekemiseltä häviävät edellytykset. Nykyajan tyrannien rispaantunutta, karkeaa vihan kieltä kuunnellessa tulevaa ei tarvitse arvailla. Sekä jo näkyvä että pinnan alla oleva viha ja väkivalta on valmiina nousemaan esiin. 

- - - 

Ranskan vallankumouksen jälki on pitkä. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat arvoja, joita edelleen ja jälleen vastustetaan kiihkeämmin kuin aikoihin. Kansalaiset antavat taas ilolla oman henkensä despoottien käsiin silkkaa laiskuuttaan, ennen kuin pelottelu on edes alkanut. Demokratia antaa suojan meille kaikille juuri siksi, että se antaa vapauden. Vankilat tarjoavat toivottomuutta, taide toivoa, mutta se edellyttää halua vapaaseen ajatteluun sekä taiteilijalta että vastaanottajalta. 

Kaikkein vaikeimpinakin aikoina on pyrittävä vapauteen, oikeudenmukaisuuteen sekä tasa-arvon ja demokratian puolustamiseen diktaattoreita vastaan. Ehkä se on myös vapaan taiteen tehtävä, jos taiteella joku tehtävä on. 

- - -

Taide on aistien ja tunteiden laji. Niiden avulla me ensin koemme teoksen. Sisätila ja ulkotila sekoittuvat, aikatasot katoavat. Tunnekokemuksen jälkeen teos avautuu kuitenkin lopullisesti vasta älyllisen kokemuksen kautta, ajattelemalla. Taide on ajattelua sekä tekijälle että vastaanottajalle.

Taide kaikissa muodoissaan tuo näkyväksi asioita, joita mitenkään muuten ei voi kertoa. Muistan taas, että tästä työstä ei ole mitään hyötyä. Taiteen toteutumisen edellytys on, ettei siitä ole mitään hyötyä. Jos jonkun sokeus väistyy, se on sivutuote. 

Taideteoksen tekoprosessi on tekijälle usein pitkä ja emotionaalisesti raskas kokemus. Minusta katsojankin pitäisi poistua taideteoksen ääreltä niin, ettei siitä toivu ainakaan viikkoon tai vielä enemmän: elämyksen pitää olla unohtumaton. Omat taide-elämykseni ovat olleet suuria yhteyden kokemuksia, joissa taideteos toimii välittäjänä, kosketuksena kaikkeen. Jonkun toisen muistot kulkevat lävitseni ja muuttuvat omikseni. 

Rakkaus on ainoa voima, joka voi pelastaa maailman. Kaikkien on voitava onnistua, muuten me kaikki epäonnistumme.

Siteeraan vielä leningradilaisen toisinajattelijan Oleg Grigorjevin lorua Lintu häkissä (Ptitsa v kletke) vuodelta 1981. Totalitaarinen neuvostoyhteiskunta ei koskaan hyväksynyt häntä taiteilijaksi. Hän eli millä eli, ystäviensä avulla. 

"No, millaista on oksalla?"
kysyi häkkilintu. 
"Samanlaista kuin häkissä,
kalterit vain harvemmassa." 

Hyvä tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio, arvoisat kollegat Taiteen edistämiskeskuksesta, arvoisat palkintojen saajat ja hyvä juhlayleisö, 

As Co-Founders, and Co-Directors of Artists at Risk we are deeply honoured to be awarded the first ever prize for Social Impact from the TAIKE, the Arts Promotion Centre Finland, here, where everything began.

We want to dedicate this prize to all those artists and cultural professionals around the globe who are employing their creative skills to fight for the basic rights of existence, the human rights of freedom of expression, speech, and freedom to create; and also to those who are - as we speak - threatened by persecution, war or terror. 
               
On tärkeää mainita - vaikka vain muutamia  - äärettömän rohkeita taiteilijoita ja ihmisoikeuspuolustaja nimeltä. AR vetoaa nuoren rap-taiteilijan Saman Yassin puolesta, joka on juuri tuomittu kuolemaan Iranissa. Hän on kurdi, kuten myös Mahsa Amini, joka kuoli Iranin siveyspoliisin käsiin. Jo 448 ihmistä on kuollut protestiliikkeessä, jotka saivat kipinän Aminin pahoinpitelystä ja kuolemasta. Yassin osallistui näihin mielenosoituksiin. 

Kunnioitamme palkitun runoilijan, sanoittajan ja aktivistin Ericson Acostan muistoa, jonka Filippiinien armeija surmasi raa'asti kadulla viime viikolla. Lähetämme voimia huilisti Maria Koleshnikovalle, joka on yksi Valko-Venäjän opposition johtavista poliitikoista. Hänet tuomionsa on 11-vuotta vankeudessa, koska hän johti protestiliikettä presidentti Alexander Lukashenkoa vastaan. Hän on teho-osastolla sairaalassa syistä, joita ei kerrota julkisuuteen.

Näiden rohkeiden taiteilijoiden kohtalo osoittaa kuinka autoritaariset hallitukset - jotka käyttävät yksinkertaisia ja raakoja keinoja - pelkäävät vapaan taiteellisen ilmaisun ja ajattelun voimaa. 

Vapaus osoittaa mieltä on oikeus. Taide ei ole rikos. 

The freedom to protest is a right. Art is not a crime.  
 
Artists at Risk, which is abbreviated as AR, works at the intersection of the arts and human rights. We work for the benefit of artists and cultural professionals at high risk. The focus of AR’s work is to facilitate their escape from danger, and offer temporary relocation for these artists - our peers  and colleagues - in contexts where they can continue their artistic work, aside from guaranteeing their physical safety. Before it is too late. 

The Social Impact award from TAIKE comes at a momentous time in Artists at Risk’s development. We have hardly taken a breath since the disastrous western withdrawal from Afghanistan, and the intensity has heightened to fever pitch since Russia’s brutal attack on Ukraine. Since the war broke out, the AR-Ukraine Solidarity has relocated more than 350 Ukrainian artists. The AR-Belarus / Russia Solidarity team has moved over 150 Russian and Belarusian dissidents. More than 35 of these artists and cultural professionals have been hosted throughout Finland.

Nämä luvut ovat suuria pienelle taiteen kentän organisaatiolle. Vain massiivinen solidaarisuuden aalto ukrainalaisille on mahdollistanut turvaresidenssien järjestämisen tässä mittakaavassa. Ennen  sotaa Artists at Riskillä (AR) oli 26 AR-residenssiä 20ssä kaupungissä eri puolilla maailmaan. Nyt AR-verkostossa on yli 500 toimijaa, jotka ovat tarjonneet residenssejä uhatuille taiteilijoille. 

Teemme työtä sen eteen, että vastaavaa solidaarisuutta osoitetaan kaikille uhatuille taiteilijoille eri puolilta maailmaa.

We are fighting for the same solidarity to be shown to artists at risk from around the world. 

Today, Kurdish artists and activists are being targeted in all four countries their lands cover. In Iraq, a Kurdish teacher of jineology Nagihan Akarsel was recently murdered by Turkey’s security service. Turkey’s war of aggression on Rojava saw 60% of Afrin’s Kurdish population ethnically cleansed in 2018, according to Genocide Watch. As we speak, this democratic, gender-conscious, majority-Kurdish community is again being attacked by Turkey with NATO jets.

AR is relocating artists and human rights defenders from Kurdistan - from Iran, Syria, Iraq and Turkey.

AR ei ole unohtanut Afganistania. 450 taidemaalaria, hip-hop-tanssijaa, nykytaiteiljaa, muusikkoa, kuraattoria, rock muusikkoa, elokuvaohjaaja, koomikkoa...ovat yhä Afganistanissa, Iranissa tai Pakistanissa, koska länsimaat eivät myönnä heille viisumeita. Taiteilijoita kidutetaan kuoliaaksi vain siksi, että he ovat taiteilijoita. Kukaan heistä ei ole päässyt Suomeen. 
                   
Suurin este työssämme on viisumikäytäntö. Suomessa ei ole huminitaarista viisumia, jonka tarve on sanoinkuvaamattoman suuri. Vetoamme sen puolesta. Yhdessä monien toimijoiden, kuten Amnesty Internationalin ja Toimittajat ilman rajoja, olemme vedonneet ja tehneet poliittista vaikuttamistyötä huminitaarisesta viisumikäytännön puolesta taiteilijoille ja ihmisoikeuspuolustajille kaikissa EU-maissa. 

Without the bravery of dissidents at the frontline of political change, risking their lives, there will be no democratic political change. If Europe can handle 6 million refugees from Ukraine, why can’t we take 450 Afghan artists? Their number is tiny, and it is clear: Europe has more than enough capacity to receive them. 

Solidaarisuuden aalto on ollut voimakas Suomessa. Toivotimme lämpimästi tervetulleiksi monia uusia yhteistyökumppaneita tänä vuonna, kuten Teatterin tiedotuskeskuksen TINFOn, Tanssin tiedotuskeskuksen, Mustarindan, Art in Lov -residenssin, Tampereen taiteilijaseuran, Filmverstadin Vaasassa, Tohmajärven kunnan, Globe Art Pointin, Suomi-Venäjä Seuran, Publicssin, Tuotuo residenssin Joutsassa, Fiskars Airin, Öres taiteilijaresidenssin, Alpo Aaltokoski Companyn ja Espoon kaupunginteatterin mainitaksemme joitakin monista toimijoista. 

We especially want to thank AR’s long-term partners and peers such as the City of Helsinki and its Council Members, Saastamoinen Foundation, PEN Finland, Finnish National Theatre, Finnish Artists Association, FIME, City of Porvoo, Culture for All, Yle radiotheater, Lapinlahden Lähde and Hietsun Paviljonki  to mention a few of many supports to their dedication of AR’s work and support to artists at risk on every day level. Warm thanks go to many peer-artists, peer-curators who have engaged in their work with dedication. 

Our gratitude also goes to our new major partners and funders such as Goethe Institute, UNESCO, SWAN - Swedish Residency Network, Andy Warhol Foundation, Swedish Arts Council, Finnish Ministry of Foreign Affairs among others.  

Sydämelliset kiitokset ARn vertaisverkostolle, joka on mahdollistanut ARn työn globaalisti - NoCalleremista CCCBhen Barcelonassa, ZKM -museosta Karlsruhessa ArtVedaaanTunisiassa ja ThusCritiqueen Goalla. Ja mitä suurimman kiitokset ARn osaaville ja väsymättömille AR-solidaarisuus tiimeille ja kaikille muille työntekijöille mukaanlukien alueelliset asiantuntijat sekä kaikille sadoille kollegoille ja vertaistoimijoille, jotka järjestävät AR-turvaresidenssejä, ja jotka ovat luottaneet ja uskoneet ARn visioon.  
          
Our biggest appreciation always goes to the artists we have had the honour to host. To name just a few in Finland fresh in everyone’s memory: Kholod Hawash and Saddam Jumaily, Grammo Suspect - Rainbow Ambassador Kenya, Marina Kramarenko, Olha Svidhnina, Andrei Kureichik, Pavel Semchenko, Mikhail Durnenkov and Danson Kahyana.

The field of art must stand in solidarity with its peers every day. With concrete actions, not metaphoric gestures. We hope that this solidarity lasts over the cold winter and the new wave of attacks on Ukraine as much as Kurdistan. We call for a flowering of alliances in the field of art and society to do so.