Artikkeli

Virve Liljan taiteessa näkyy eletty elämä

Kuvataiteilija Virve Lilja heijastaa teoksiinsa henkilökohtaiset kokemuksensa ja elämänmuutokset. Kuvataiteen näyttöapurahan saaminen rohkaisi häntä tekemään tummasävyisiä teoksia.
Virve Lilja poseeraa kameralle. Taustalla olevalle seinälle on kiinnitetty hänen teoksiaan.
Virve Lilja ei halua taiteessaan lukittua tiettyyn tyyliin. Kuva: Virve Lilja.

Virve Lilja tekee taidetta järjestelmällisesti arkipäivisin aamuyhdeksästä iltapäiväviiteen. Hän kertoo, että nuorempana taiteen tekeminen oli boheemia ja työpäivät venyivät usein myöhään yöhön, mutta nykyisin perhe-elämä asettaa luovaan työhön rajoitteita.

Iän myötä myös hänen suhtautumisensa taiteen tekemiseen on muuttunut. Nuorempana hän teki taidetta ensisijaisesti siksi, että voi toteuttaa itseään ja saada onnistumisen kokemuksia. Nykyisin arvoa on muillakin asioilla.

– Vanhemmiten yhä tärkeämmäksi on tullut se, mitä annan muille. Olkoon se kauneutta tai ajatuksia.  

Liljan taiteessa näkyvät elämänmuutokset, kuten lasten saaminen ja ikääntyminen. Toisaalta hän on käsitellyt teoksissa myös yleismaailmallisia aiheita, kuten luontokatoa ja koronapandemiaa.

Kuvataiteessa Lilja on keskittynyt tekemään öljyväri- ja akryylimaalauksia sekä metalligrafiikkaa ja serigrafiaa. Teokset keikkuvat usein esittävän ja abstraktin välimaastossa.

– Haluan, että minulla on vapaus tehdä erilaisia teoksia. Esimerkiksi kriitikko ei välttämättä huomaa, kenen tekemiä teokseni ovat. On kivaa, kun ei ole vahva oma tyyli, johon olisi niin lukkiutunut, että ei voisi poukkoilla.

Vaiston varassa

Virve Liljalle myönnettiin kuvataiteen näyttöapuraha vuonna 2021. Tämä toi hänelle joksikin aikaa taloudellista varmuutta, sillä se myönnetään kuuden kuukauden mittaisena työskentelyapurahana. Näyttöapuraha tulee käyttää ammatilliseen luovaan työskentelyyn, ja sillä voi kattaa muun muassa tavanomaisia elinkustannuksia. 

Jos apurahoja saa harvoin, niin myyntiä on jossain vaiheessa saatava tehtyä.

Lilja kertoo, että näyttöapurahan saamisella oli suuri merkitys henkisesti, sillä sen ansiosta ei tarvinnut vähään aikaan miettiä, miten selviää välttämättömistä elinkustannuksista. Tämä toi apurahakauden ajaksi vapautta teosten tekemiseen.

– Kun sai teoksen valmiiksi, niin sen ei onneksi tarvinnut olla helposti myytävä, vaan se sai olla juuri sellainen kuin se on. Jos apurahoja saa harvoin, niin myyntiä on jossain vaiheessa saatava tehtyä.

Apurahakaudella Lilja työsti teoksia, jotka olivat esillä näyttelyssä Helsingin Galleria Brondassa. Teokset ovat värimaailmaltaan tummasävyisiä, mutta Lilja kertoo, että kyseessä ei ollut harkittu ratkaisu. Hän päätyi tekemään teoksia mustalla värillä, kun tarvikeliikkeen myyjä suositteli mustaa akryyliväriä, jota kukaan ei ollut vielä ostanut.

– Se oli erittäin hieno musta väri. Joskus se voi lähteä tuollaisesta pienestä asiasta. Toki siinä oli paljon myös sisällöllisiä asioita, mutta se alkusysäys lähti siitä mustan maalipurkin ostamisesta.

Lilja lähestyi apurahakaudella teosten tekemistä muiltakin osin spontaanisti. Hän ei esimerkiksi suunnitellut maalauksiaan ennakkoon kovinkaan tarkasti, vaan antoi teosten syntyä vaistonvaraisesti.

– Ne kumpusivat tahroista ja jäljistä, jotka ikään kuin lähtivät viemään ajatusta ja ohjaamaan minua eteenpäin. Se oli sellainen leikkimäinen juttu, että minua ohjaa se yksi läiskä, ja sitten siitä syntyy jotain. 

Tummasävyinen abstrakti maalaus.
Virve Lilja: Snapper, akryyli kankaalle (2022).

Kallis elämäntapa

Taidegalleriatilasto 2020:n mukaan yli puolet gallerioista perii taiteilijoilta näyttelyvuokran tai -maksun ainakin osassa näyttelyitä. Myyntiprovision teosmyynneistä ottaa suurin osa gallerioista, jotka myyvät tai välittävät teoksia.

– Se on vähän kummallista. Toki on kärkiluokan gallerioita, jotka toimivat eri tavalla.

Koko elämän ajan on pitänyt olla kova paineensietokyky, koska ei ole palkkapäivää.

Kuvataiteilijuutta Lilja kuvailee hienoksi ammatiksi, mutta kalliiksi. Taiteilijuudessa on hänelle kyse elämäntavasta, mutta kuormitusta aiheuttaa etenkin toimeentulon epävarmuus.

– Koko elämän ajan on pitänyt olla kova paineensietokyky, koska ei ole palkkapäivää. Mutta pitää luottaa siihen, että elämä kantaa ja että aina jostain irtoaa tuloja.