Kulttuuripoliittisen selonteon visio sai hyväksyvän vastaanoton – kunnianhimon taso jäi kuitenkin vajaaksi
Seminaari käynnistyi kulttuuripoliittisen selonteon pääsihteerin Liisa Suvikummun fasilitoimalla paneelikeskustelulla. Paneeliin kuuluivat Moomin Characters Ltd:n hallituksen puheenjohtaja Sophia Jansson, talousvaliokunnan puheenjohtaja, tuleva elinkeinoministeri Sakari Puisto, kulttuuri- ja tiedeministeri Sari Multala, S-ryhmän pääjohtaja Hannu Krook ja Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiön toimitusjohtaja Kaarina Gould.
Paneeli toivoi taide- ja kulttuurialan toimijoilta ylpeyttä omaa tekemistään kohtaan puolustusasenteen sijaan. Kulttuurikeskustelun siiloutuneisuus nähtiin selvänä ongelmana: ”Kulttuurialan työntekijät puhuvat enimmäkseen toistensa kanssa, eivät niinkään päättäjien tai kaupallisen puolen ihmisten kanssa. Pitää koota ihmisiä eri ryhmistä siten, että saadaan oikein luova keskustelu aikaan”, totesi Sophia Jansson.
Yritysyhteistyössä ja lahjoituksissa kulttuurialan hyödyntämätön potentiaali
”Mistä kaikista eri puroista se raha tulee sinne luoville aloille ja mistä sitä saataisiin lisää? Miten päästään eroon ajatuksesta, että opetus- ja kulttuuriministeriön rahasäkki on se ”the thing”?” kyseli Liisa Suvikumpu panelisteilta. ”Kulttuurin rahoituksesta tulee kotitalouksilta yli tuplat siitä, mitä valtiolta. Toiseksi suurin on kuntien ja valtion osuus, 2,2 miljardia. Kunnan merkitys on hirvittävän tärkeä erityisesti siellä, missä ihmisiä ei ole niin paljon. Vasta tämän jälkeen tulee se yksityinen raha, mitä lahjoitetaan kulttuuriin. Se on todella pientä ja siellä on potentiaalia kasvaa. Lahjoitusvähennyksestä päätettiin juuri kehysriihessä, niin sehän voi edesauttaa tätä”, kertasi kulttuuriministeri Multala.
”Hankalaa on, mutta toisaalta meillä on valtava tarve kasvulle eli lisäarvon tuottamisen kautta sitä lähtisin hakemaan. Kuten Sari, niin minäkin näen yksityisessä rahassa sen potentiaalin. Varainhankinta pitää ymmärtää pitkäksi, ylisukupolviseksi projektiksi”, totesi puolestaan Puisto.
”Meillä on osaamisvajetta, välittäjäporrasvaje. Puuttuu se liima, joka ymmärtää sitä kulttuurikenttää, niitä tarpeita ja niitä vastikkeita, joita se voisi elinkeinoelämälle tarjota. Meidän pitäisi pystyä rakentamaan koulutusohjelmia ja osaamisen kehittämistä siihen rajapintaan”, ehdotti Kaarina Gould. Hän kuitenkin totesi, ettei sama malli toimi kaikille toimijoille, aina hyviä esimerkkejä ei voida kopioida.
”Kulttuuriväen on hirveän vaikea nähdä sitä, miten he voisivat tarjota meille kaupallista hyötyä. Sen sijaan, että tulee pyytämään rahaa, pitäisi tulla tarjoamaan jotakin yhteistyötä, joka olisi vastikkeellista. Yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa ja palvella osakkeenomistajia”, totesi Krook.
Panelistit toivoivat suomalaisilta enemmän kunnianhimoa ja korkeaa kunnianhimon tasoa esimerkiksi kulttuurin ja taiteen viennissä. Samaa seminaariyleisö toivoi selonteon visiolta.
Selonteon visiosta nähtiin ensimmäinen versio
Pääsihteeri Suvikumpu esitteli selonteon vision, jonka keskiössä oli luovuuden lisääminen sekä kulttuurin näkeminen yhteiskunnallisena ja taloudellisena muutosvoimana. Tätä Suvikumpu käsitteli neljän näkökulman kautta: kulttuuri muutosvoimana, kulttuurin tekijät ja kokijat keskiöön, kulttuurin jokaisen oikeudet sekä kansainvälinen vaikuttavuus. Näillä kaikilla teemoilla oli toki yhteytensä sisältöihin.
2040-luvulla kulttuuri on Suomea yhdistävä voima, joka inspiroi rakentamaan kestävämpää ja inhimillisempää tulevaisuutta. Onnistuneen kulttuuripolitiikan seurauksena ihmisten kokema osallisuus ja merkityksellisyys tuottavat laaja-alaista sivistystä, hyvinvointia sekä yhteiskunnallista ja taloudellista arvoa. -Kulttuuripoliittisen selonteon visio 6.6.2024
Yleisöstä muun muassa Break the Fight! Oy:n johtaja Arja Tiili muistutti, että toteutuakseen visio edellyttää rahoituskanavien laittamista kuntoon nimenomaisesti sisältöjen rakentamisen kannalta. Osin Tiili vahvisti paneelissa esitettyjä näkökulmia, sillä hänen mukaansa myös taiteilijat kaipaisivat enemmän talousosaamista. Kansallisgallerian pääjohtaja Kimmo Levä puolestaan pohti, että visio pitää sinänsä sisällään oikeat asiat – mutta vastako 2040-luvulla tämä toteutuu: ”Eikö me olla tätä nyt jo?”.
Yleisökeskustelussa kiiteltiin visiota ja laajaa osallistamisen kokonaisuutta, mutta samalla muistutettiin muun muassa tekijöiden roolista, taiteen merkityksestä suhteessa kulttuuriin ja tekijänoikeuksista. Useammassa puheenvuorossa alleviivattiin myös elinkeinopolitiikan ja muiden politiikan alojen ulottamista selonteon toimenpiteiden ja näkökulmien piiriin. Esittävän taiteen vapaat yhteisöt ry:n toiminnanjohtaja Mikael Kinanen puolestaan toivoi korkeampaa kunnianhimon tasoa ja rohkeutta katsoa tulevaisuuteen: ”Tarvitaan uusia parempia ja tehokkaampia ratkaisuja. Tarvitaan lisää terää, jotta se muutos on visiossa mukana.”
Selonteosta on puhuttu paljon – lausuntokierros tulossa
Taike on järjestänyt kulttuuripoliittiseen selontekoon liittyviä yleisötilaisuuksia eri puolilla Suomea sekä keskusteluja ammattilaisten kanssa noin viitisenkymmentä. Tämän lisäksi ohjausryhmän jäsenet ovat vierailleet erilaisissa tilaisuuksissa ahkerasti. Kulta ry lanseerasi kulttuuripoliittiset olohuonekeskustelut kevättalvella. Opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivuilla pystyi jättämään omat vastauksensa aiheeseen lomakkeen kautta. Lisäksi lukuisat tahot ovat ottaneet kantaa erilaisin kannanotoin ja lausunnoin. Selonteko valmistuu 30.6.2024 mennessä, jolloin se luovutetaan valtioneuvostolle. Lausuntokierros selonteosta järjestetään syksyllä. Valtioneuvosto vie selonteon eduskuntakäsittelyyn syyskaudella 2024.
Kerratessaan selonteon prosessia Taiken johtaja Kaisa Rönkkö oli huolissaan kulttuurikeskustelun polarisoitumisesta: ”Mehän halusimme kuulla heitä, jotka eivät yleensä kulttuurista puhu. Pyrimme löytämään erilaista näkökulmaa. Saimme palautetta siitä, että väärät ihmiset puhuivat väärällä tavalla.” Rönkkö muistutti, että meillä kaikilla on vastuumme kulttuuripoliittisesta keskustelusta ja kulttuurikeskustelusta sekä erityisesti kokijoiden näkökulman arvostamisesta.