Uutinen

Vuoden 2023 taiteen valtionpalkinnot on jaettu

Valtion taidetoimikunnat ovat myöntäneet vuoden 2023 valtionpalkinnot ansioituneille taiteilijoille ja taideyhteisöille. Tänä vuonna jaettiin toista kertaa myös taiteen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden palkinto.
Kaikki valtionpalkinnon saaneet taiteilijat yhteiskuvassa.
Kuva: Vilhelm Sjöström

Taiteen valtionpalkinnon voi saada tunnustuksena kolmen viime vuoden aikana valmistuneesta ansiokkaasta työstä tai pitkäaikaisesta, ansiokkaasta taiteellisesta urasta tai toiminnasta alan hyväksi. Palkintojen yhteissumma on 370 000 euroa.

Valtionpalkinnoista päättävät valtion taidetoimikunnat, jotka toimivat Taiteen edistämiskeskuksen asiantuntijaeliminä. Lastenkulttuurin palkinnosta ja taiteen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden palkinnosta päättää Taiteen edistämiskeskuksen johtaja taidetoimikuntien ehdotuksista.

Palkinnot jaettiin Tanssin talossa Helsingissä 21.11.2023.  

Vuoden 2023 taiteen valtionpalkintojen saajat

Arkkitehtuurin valtionpalkinto: Nomaji maisema-arkkitehtitoimisto

Elokuvataiteen valtionpalkinto: Pirkanmaan elokuvakeskus

Esittävien taiteiden valtionpalkinnot: pukusuunnittelija Marja Uusitalolle ja Esitystaiteen keskus

Kirjallisuuden valtionpalkinnot: kirjailija J. K. Ihalaiselle ja suomentaja Alice Martin

Lastenkulttuurin valtionpalkinto: Kaustisen Näppärit

Mediataiteen valtionpalkinto: kuvataiteilija Ville Kallio

Monitaiteen valtionpalkinto: Myymälä2-osuuskunta

Muotoilun valtionpalkinto: vaatesuunnittelija Samu-Jussi Koskelle.

Musiikin valtionpalkinnot: saksofonisti-säveltäjä Linda Fredriksson ja pianotaiteilija Ilmo Ranta

Sarjakuva- ja kuvitustaiteen valtionpalkinto: sarjakuvataiteilija Juliana Hyrri

Taiteen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden valtionpalkinto: ANTI – Contemporary Art Festival

Visuaalisten taiteiden valtionpalkinto: kuvataiteilija, elokuvaohjaaja Saara Ekström

Palkintojen perustelut ovat luettavissa palkintotiedotteesta.

Tilaisuudessa kuultiin kahden palkinnonsaajan puhe. Ne  ovat luettavissa tässä uutisessa.
 

Palkinnonsaajan puhe: Samu-Jussi Koski

Hyvä kulttuuriministeri Multala, arvoisat kollegat ja juhlavieraat, 
 
Otan ilolla vastaan muotoilun valtionpalkinnon. Kiitos. Kiitos myös kunniasta saada puhua taiteen valtionpalkinnon saaneiden puolesta. 

Kun aloitin urani Marimekolla vuonna 2002, talossa työskenteli vielä ihmisiä, jotka Armi Ratia oli palkannut. He olivat ajattelevia voimanaisia, joilta sain oppia ja aistia Armin perintöä - humaania, erilaisten ihmisten hyväksyntää. Marimekossa ymmärsin olevani osa suomalaisen muotoilun suurempaa mittakaavaa, sitä jota Ratia edusti perustaessaan Marimekon 1950-luvulla. 

50-luvulla elettiin suomalaisen muotoilun kultakautta. 

Suomalaisia muotoilijoita juhlittiin sankareina, kun he palasivat voitokkaina Milanon triennaaleista. Kaj Franck, Nanny Still, Saara Hopea ja Tapio Wirkkala nostivat mitaleillaan kansallistuntoa kuin olympiaurheilijat. 

Toisen maailmansodan jälkeen koko maa tuntui olevan avoimena maailmalle, kaikki olivat valmiina ponnistelemaan yhteisen hyvän ja paremman tulevaisuuden puolesta. 

 Koetaanko taidetta ja taideteollisuutta enää kansakunnan yhteiseksi asiaksi? 

 Tarvitsemme tässä ajassa taidetta ja taiteen tekijöitä. Tarvitsemme suomalaista taidetta ja kulttuuria vähintään yhtä paljon kuin sodan jälkeisessä jälleenrakennuksessa. 

Saamme jatkuvana virtana tietoa uusien sotien silmittömistä raakuuksista, ilmastonmuutoksen vääjäämättömyydestä, yhteiskunnan eriarvoistumisesta, rasismista sekä leikkauksista koulutukseen, sivistykseen ja köyhimpien elantoon. Ne vievät meitä omiin lokeroihimme. Ajaudumme etäämmälle toisistamme ja yhteisen hyvän päämäärästä. 

Taide opettaa ajattelemaan muutakin kuin itseämme. Taiteen kautta voimme käsitellä vaikeita tunteita, lohduttautua ja elpyä. Tarvitsemme taidetta avaamaan niitä ovia, joita itsekkyys, ahneus ja ennakkoluulot sulkevat. 

Joka päivä uutisia selatessani ahdistun, turhaudun ja suren. Tämä ei ole helppoa aikaa herkille ihmisille, mutta juuri herkkyys on yksi luovien ihmisten tärkeimmistä työkaluista. Olemme herkkiä aistimaan aikaa ja luotamme intuitioon. Lisäksi moni meistä on ongelmanratkaisija työkseen. Uskon että lähes jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteen, mutta luovan alan työläisille se on melkeinpä velvollisuus: meillä on siihen taitoa ja koulutusta. 

Monet meistä ovat päätyneet luovalle alalle erilaisuutta tuntevana nuorena, yhteenkuuluvuuden ja itseilmaisun tarpeesta. Taiteen tekemisessä on aina kysymys halusta antaa toisille jotain, tuoda maailmaan jotain, jolla kommunikoida. Taiteen kaunein ydin on ottaa muut huomioon ja yrittää ymmärtää muita. Maailman konflikteja yhdistää se, että näin ei tehdä. 

Minua on urallani motivoinut kiltteys, solidaarisuus – ja se oli myös perustamani Samuji-merkin arvo sen alkuhetkistä lähtien. Solidaarisuus kuvaa niitä pohjoismaisia arvoja, joita niin monet suomalaiset muotoilijat ja taiteilijat ovat jo ennen meitä ajaneet: tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta, sivistystä, koulutusta, sananvapautta ja ennen kaikkea kestävyysajattelua – ajatusta laadusta, joka kestää vuosikymmeniä. 

Juuri nämä samat arvot tekivät suomalaisesta muotoilusta vaikuttavaa ja uraauurtavaa. Kun tähän lisätään estetiikan perusarvot – kauneus, totuus ja hyvyys – näen taiteen elämälle välttämättömänä. 

Me luovan alan toimijat pystymme vaikuttamaan maailmaan ympärillämme. Yhdessä meistä tulee joukko, joka voi tehdä isoja muutoksia.  

Olemme avoimena maailmalle, yhteisen hyvän puolesta. Palkintona parempi tulevaisuus.  

Palkinnonsaajan puhe: Elisa Itkonen, ANTI-festivaalin toiminnanjohtaja ja johtava kuraattori

Me ANTI-festivaalin työntekijät näimme taiteen itseisarvona, haluamme tehdä taidetapahtumaa taiteen vuoksi. Toivomme, että taide ei typistyisi vain kannanoton välineeksi. Mutta. Kun minulle tarjottiin mahdollisuutta käyttää puhetilaa tässä tilaisuudessa, päässäni pyöri vain kaksi sanaa: ”tulitauko nyt”. Vaadimme Suomen hallitukselta välittömiä toimenpiteitä tulitauon saavuttamiseksi Gazassa, humanitaaristen käytävien avaamiseksi alueelle ja panttivankien vapauttamiseksi.

Vaadimme, että Suomen valtio lopettaa asekaupan ja muun sotilaallisen yhteistyön Israelin kanssa, ja kieltää Israelin laittomissa siirtokunnissa valmistettujen tuotteiden tuonnin. Palestiinalaisten 75-vuotisen kolonisaation on loputtava. Suomen on tehtävä kaikkensa rauhan ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi yhtä lailla Gazassa ja kuin esimerkiksi Ukrainassa.

Tämä on meille taiteen tekijöille tuttua. Meillä on niukat resurssit oman ammatillisen alueemme, taiteen toteuttamiseen - mutta silti juuri me olemme useimmiten eturintamassa vaatimassa kansanmurhien, sotarikosten, monenlaisten ihmisoikeusloukkauksien ja yhteiskunnallisten epäkohtien, epätasa-arvon, ilmastohätätilan ratkaisemista, ja kantamassa vastuuta omista toimistamme. Ratkaisevat muutokset ja toimet ovat isompien toimialojen ja vallanpitäjien käsissä.

Me taiteessa voimme avata, fasilitoida ja laajentaa keskusteluja ja uudelleenmääritellä vakiintuneita asiantiloja. Taiteen osallistavien menetelmien kautta voimme mahdollistaa esimerkiksi globaalien kriisien herättämien hankalien tunteiden ja ajatusten käsittelyä. Taidetapahtuma voi toimia feministisenä, antirasistisena aloitteentekijänä kotikaupungissaan. Otamme ylpeinä ja kiitollisina vastaan taiteen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden palkinnon.

ANTI-festivaali pyrkii tekemään esimerkiksi antirasistista taidetyötä haastavassa paikallisessa ympäristössä. Euroopan unionin perusoikeusviraston tuoreen selvityksen mukaan Suomi on EU:n rasistisin maa, ja tulos ei yllätä Kuopiossa. Myös ANTI-festivaalin antirasistinen työ on vajaavaista - olemmehan me kaikki työntekijät valkoisia ja monella muullakin tapaa etuoikeutettuja. Omien haitallisten ajattelumallien ja kaikkiin meihin vaikuttavien rakenteiden purkaminen tarkoittaa
jatkuvaa oppimista ja poisoppimista, oppimista ja poisoppimista.

Koulutamme ja sivistämme itseämme yhdessä yhdistyksen hallituksen, paikallisten kumppaniemme ja yleisöjemme kanssa. Sivistystyö ei ole pelkkää kirjanoppineisuutta. ANTI-festivaalilla se tapahtuu esimerkiksi taiteeseen osallistumisen ja kehollisen kokemisen kautta. Siinä missä nykytaiteen ja nykyesitysten yleisöt useissa tapauksissa koostuvat pääosin taiteen ammattilaisista ja opiskelijoista, olemme ylpeitä siitä, että ANTIfestivaalin tuhansista vuosittaisista osallistujista suurin osa on yhteiskunnan eri alueilla toimivia kuopiolaisia.

Kiitämmekin kaikkia kuopiolaisia - ja myös muualta tulleita - jotka ovat 22 vuoden aikana osallistuneet yhteiseen oppimisprosessiimme ja nauttineet taiteesta kanssamme. Ennen kaikkea kiitämme tietenkin niitä satoja taiteilijoita, jotka ovat näkökulmillaan ja teoillaan ravistelleet käsityksiämme taiteesta, maailmasta, ihmisyydestä ja muista elävistä olennoista.
Kiitämme ja onnittelemme ANTI-festivaalin entistä, pitkäaikaista johtajaa ja perustajajäsentä Johanna Tuukkasta, joka teki poikkeuksellisen työn rajoja rikkovan nykytaidefestivaalin juurruttamiseksi Kuopioon. 

Kiitämme ja onnittelemme 15 vuotta Johannan taiteellisena johtajaparina toiminutta Gregg Whelania vaikuttavasta työstä. Kiitos kaikille työntekijöille vuosien varrelta. Erityisesti kiitos tämänhetkiselle tiimille, jonka kanssa olen saanut rakentaa ja toteuttaa ANTI-festivaalin tulevaisuutta. Kiitos tuotantopäällikkö Suvi Koivisto, viestintäkoordinaattori Alli Mattila ja hankekoordinaattori Sanna Ritvanen. Kiitos yhdistyksen hallituksen pitkäaikaiselle puheenjohtajalle Jenni Rissaselle ja muille hallituksen jäsenille. Kiitos taiteelliselle neuvonantajaryhmällemme Season Butlerille, River Linille ja Tania El Khourylle.

Kiitämme tukijoitamme, joista tällä hetkellä keskeisimpiä ovat Kuopion kaupunki, Taiteen edistämiskeskus, Saastamoisen säätiö, Suomen Kulttuurirahasto ja Euroopan Unioni. Erityiskiitos Kuopion kaupungille rohkeudesta toimia ANTIfestivaalin
kasvualustana ja näyttämönä.

Toivomme myös kumppaneillemme ja taidekentän suurille, vaikutusvaltaisille instituutioille rohkeutta korottaa äänensä väkivallan lopettamiseksi ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi Palestiinassa ja kaikkialla maailmassa.